Oki on varsin kiva tyyppi. Se on Poni ja se on myös erittäin Ori, mutta niinä hetkinä kun keskittymistä riittää sille hölmölle kaksijalkaisellekin asti niin elo on aika mukavaa. Kimo komistus on hyvin huumorintajuinen, mikäli näin voi ponista sanoa. Se tekee kaiken hyvin positiivisella asenteella, ottaa uudet asiat vastaan korvat hörössä, ei loukkaannu toisten virheistä ja on myös helposti innostuvaa sorttia mitä kaikkeen hölmöilyyn tulee. Vaikka välillä tuntuu kuulotaajuudet liitelevän joissain muissa maailmankaikkeuksissa, kunnioittaa Oki silti loppuun asti ihmisen tilaa, on hyvin kohtelias ja pyrkii tekemään asiat edes jotenkuten sinnepäin vaikka annettu tehtävä ei kauheasti sillä hetkellä kiinnostaisikaan.

Hoitotoimenpiteet voitaisiin pounin mielestä suorittaa aika vauhdikkaasti, sillä on koko maailma nähtävänä eikä aloillaan harjattavana nököttäminen oikein edistä tämän tehtävän suorittamista. Pikkumies saattaa pälyillä joka suuntaan ja tepastella vähän minne sattuu, mutta se asettelee kavionsa hyvin tarkasti riittävän etäälle hoitajansa tossuista ja väistää muutakin ruhoaan pelkästä tuimasta katseesta. Narun päässä liidellään usein vähän omia askellajeja ja kevättanssien tähtiliikkeitä, mutta Oki pitää itsekin tarkasti huolen siitä, että naru pysyy löysällä ja taluttaja tiiviisti rinnalla. Paikasta toiseen siirtyminen sujuu näinollen suht asiallisesti, mikäli ei haittaa ettei se talutettava kulje ihan oppikirjan mallikansalaisen mukaisesti. Jokainen näköpiirissä oleva tamma saa aina herrasmieheltä hellät hörähdykset, mutta kaikki ylimääräinen pöllöily loppuu viimeistään siinä kohtaa kun hiukan muistutetaan siitä narun päässä kulkevasta seuralaisesta.

Orin ratatyöskentely on silkkaa timanttia. Se käyttäytyi ensimmäisestä startistaan alkaen kuin ammattilainen, kuunteli tarkasti jockeyn pyynnöt mutta omasi myös lyömättömän voitontahdon ja sen verran omapäisyyttä, että se osasi kilpailujen tiimellyksessä ratkaista täpäriä tilanteita omatoimisestikin. Radalle päästessään orissa syttyy täysin uusi vaihde ja siinä on hiukan pitelemistä ensialkuun, mutta kun ylimääräiset höyryt on puhistu on keskittyminen huipussaan ja Oki on valmiina mihin vain.

Koska Oki juoksi niin loistavasti, päätettiin lopettaa laukkaura turvallisesti huipulla ja keskittyä sen jälkeen muihin juttuihin. Mielenvirkistysralleissa ori näyttää edelleen olevansa ratojen kuningas, mutta radan ulkopuolella se osaa jo vähän rauhoittua ja suorittaa jotain muutakin tehtävää kuin päätöntä kaahailua. Kouluradoista suoriutuminen vaatii vielä vähän töitä, mutta esteradalla nopea ja ketteräkinttuinen poni on ihan liekeissä.

Kaikenkaikkiaan Okia voisi kuvailla lähes täydelliseksi laukkaponiksi, jokaisen ponitytön unelmien valkoiseksi oriiksi.