07.02.2016 - Määrästä tulee laatu

Huh ja hei! Kuluvan CAS-vuoden ponilapset on vihdoin urakoitu läjään ja potkaistu pellolle kasvamaan. 53 (56 jos lasketaan joulukuussa syntyneet XL-tilausvarsat) uutta pientä nidaponia. Koko vuoden 2015 aikana syntyi yhteensä 110 kasvattia, eli nyt rykäistiin heti kahden ensimmäisen kuukauden aikana puolet koko viimevuoden varsalukemasta - siitäkin huolimatta, että rodut on karsittu kymmenestä kolmeen. Kääk! Ok, tästäkään huolimatta en voi oikein sanoa varsamäärän pelottavan, pikemminkin se tuntuu juuri sopivalta ja ehdottoman tarvitulta. Tuosta jopa jäi muutama varsa tekemättä ponipuolisoiden puutteessa, eli karsinna sijaan me tarvittaisiin vain entistä enemmän poneja!

Etenkin ponilaukkojen (kuten varmasti myös vastaavasti hevoslaukkojen ja esim. ravien) parissa tuntuu sanonta määrä korvaa laadun korostuvan. Itse tykkään tosin kääntää sen muotoon määrä tekee laadun, sillä en suinkaan tarvitse sataa huonoa tai keskinkertaista ponia, mutta sadasta ponista on huomattavasti helpompi saada poimittua muutama hyvä, kuin mitä se on vain muutaman ponin kanssa. Eläinsuojelijat varmaan pyörtyisivät, jos pitäisin kirjaa kaikista ylipyyhityistä evm kilpaponeista... En osaa edes arvailla miten monta sataa ja tuhatta niitä on käväissyt listoilla, vain tunaroidakseen ja päätyäkseen roskakoriin. Jatkuvasta veivaamisesta huolimatta tallissa istuu somat 150+ ponia, mutta voimpahan kehaista niiden olevan kaikenkaikkiaan aika laadukkaita poneja.

Tähän väliin piti pistää nirinää ja nurinaa omien kasvattien menestyksestä ja lähinnä niiden menestyksemättömyydestä (legit!), mutta pikaiset laskut kääntyivät jopa jossain määrin positiivisiksi. Tällä hetkellä kasvatteja on tosiaan sen 295, näistä about puolet (+- 150) kilpailuikäisiä ja about puolet (+- 150) ikäluokista 0-2v. Poismyytyjä kasvatteja en lähtenyt laskemaan, mutta väittäisin niitä olevan aika vähän, luultavasti alle tai nipin napin 50. Ja montako omaa kasvattia istuskelee jalostusponilistoilla? 45! Jos kuvitellaan käsissä olevan vaikkapa sen 150 kilpailevaa tai kilpaillutta omakasvattia, on näistä kolmasosa voittanut G2 tai G1 lähdön allekirjoittaneelle kelpaavin prosentein. Ihan jees, ettenkö sanoisi!

Tästä on suunta ainoastaan ylöspäin, eli ei muuta kuin varsaluvut kasvuun ja tiukempaan tahtiin poneja kehiin. More is more!

01.01.2016 - Gaalahype!

Sinne meni se vuosi. Tämän vuoden gaala sujui suorastaan ilahduttavan hyvin! Vaikka valmistelut alkoivat ehkä vähän myöhässä ja gaalaehdokkaiden valintakin oli (useimmissa kategorioissa ehdokkaiden puutteen vuoksi...) hiukan haastavaa, olen silti erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Äänestystulosten perusteella useimmissa kategorioissa oli myös yleisön mielestä yksi selvä voittaja, mutta suurta mielihyvää aiheutti myös osiot missä äänet jakautuivat tasaisemmin - se kertoo siitä, että jokainen ehdokas oli hyvä, tasaväkinen ja erittäin varteenotettava! Aivan erityisen tyytyväinen olen kuitenkin voittojen jakautumiseen. Perinteisen "kumpi voittaa enemmän, Nidavellir vai Anfarwol"-kaksintaistelun sijaan voidaan paikoin puhua jopa yllättäjistä. Esimerkiksi vuoden kasvattajaksi valittiin Karkuranta, talli joka on hädin tuskin ponilaukka-areenoilla pyörähtänyt! Voitto oli kuitenkin täysin oikeutettu, sillä epälaukkatalliksi Karkurannan kasvatit ovat olleet aivan erinomaisesti edustettuina. Tasaisemmin jakautuneet voitot antavat toivottavasti omalta osaltaan hiukan kannustusta myös muille harrastajille.

Miten meillä sitten meni? Aika hyvin, sanoisinko! Nidavellir voitti Vuoden talli-kategorian varsin murskaavalla äänimäärällä, mikä oli itselleni pieni yllätys. Siispä suurkiitos tästä kunniasta jokaiselle meitä äänestäneelle! Ollaan nähtävästi voitettu jotain joka toinen vuosi (2011 tulokas, 2013 valmentaja, 2015 talli), eli jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saadaan seuraavaa titteliä odotella taas pari vuotta... Ehkäpä me ollaan sitten vuoden 2017 kasvattaja, niin saadaan kerättyä koko rivi?

Ponitkin edustivat hienosti. Ihana Nips Malus voitti oman ryhmänsä osion, eli se valittiin sileillä kilpailevien ykkösryhmäläisten parhaaksi. Meillä kasvanut, asunut ja uransa kilpaillut Bejeweled Anf valittiin sileällä kilpailevien kolmosryhmäläisten parhaaksi, otan tästä hiukan krediittiä itselleni mutta tottakai onnittelut myös uuteen kotiin Waelmoreen! Myynnissä oleva Zestia voitti kilpailevien risuesteponien ryhmän, kuten myös Caledvwich Aeron. Ja äänestysten toisena isompana yllätyksenä ihana ihana Johnny B Good äänestettiin hurjalla äänimäärällä vuoden jalostusponioriksi! Upeaa, hyvä meidän pojat. Ja toivottavasti pian pois muuttava tyttö.

Laukkojen puolella ei mennyt ihan niin hyvin, jostain syystä meidän ponit ottivat viimeiset sijat useammassakin G1-lähdössä... Näistä koituva harmistus on kuitenkin odotettua pienempi (edellisvuosien pilaantumista poiketen en tällä kertaa uhannut ilmestyä kenenkään ovelle kirveen kanssa!), mikä kertoo varmasti omaa osaansa yleisestä tyytyväisyydestä tapahtuman suhteen. Ja kyllä meille menestystäkin sieltä tuli! Maiden- ja G1-arvolähdöissä sijoittuivat mm. Nira Vankkumaton Vahtimestari, Nira Shamrock, Nips Wacadacadan, Nira Brethil, Ceridwen Nira, Nira Ibisheart, Nips Devil Tell No Lies ja Nira Llygaid. Voittoon asti ylsivät upeat nuoret neidit Nira Caramel-Fudge (Ratojen lupaus) ja Nira Marionette (Gaala Winner). Kaiken kaikkiaan Gaalalaukoissa kilpaili 22 Nidavellirin kasvattia.

Suurkiitos jokaiselle meidän kasvatin omistajalle, meidän kilpailuissa käyneille ja muutenkin toimintaan osallistuneille kuluneesta vuodesta!

Paraikaa pakerretaan viimeisiä tuloksia kasaan, päivitellään vähän listoja ja aletaan ihastelemaan alkaneen vuoden ensimmäistä varsasatsia. Vuonna 2015 meille syntyi yli 100 varsaa! Siinä on hyvää tavoitetta tällekin vuodelle. Tallin ponikannalle tehtiin myös tomera joulusiivous, pienen pohdinnan jälkeen päätin karsia welshejä ja shettiksiä lukuunottamatta kaikki muut rodut pois. Myös issikat saavat jäädä, niiden kanssa pitää vähän katsoa miten homma lähtee käyntiin ja saavatko pysyvän asumisluvan. Liian monta rotua aiheutti lievää motivaatipulaa, kasvattamiseen ja sukujen kehittämiseen keskittyminen tuntui vaikealta niin monen kohteen vuoksi. Nyt päästään toivottavasti etenemään myös kasvattamisen saralla tehokkaammin, kun jäljelle jäivät vain kiinnostavimmat rodut. Käykää poimimassa meidän upeita aarteita megamyynneistä!

25.12.2015 - Vuoden viimeistelyt

Nähtävästi säännöllinen kirjoittelu ei oikein ottanut tuulta alleen, mutta nyt on taas hyvä hetki ryhdistäytyä ainakin seuraavan kuukauden ajaksi, kai? Vuoden loppu ja uuden alku kirvoittaa aina erityisen paljon asiaa ja aiheuttaa erityisen paljon puuhaa myös tallin kanssa. Pitää näytellä aktiivista tontuille ja Gaalan nimissä myös muille harrastajille.

Virallinen vuosi pakettiin-pohdinta saanee odotella Gaalan jälkeistä aikaa, niin saa kerättyä ajantasaiset luvut siihen. Ponilauma kasvaa ihan villiä vauhtia, mikä ei tosin jostain syystä näy varsojen teon helppoudessa... Liikaa rotuja ja liian vähän suunnittelua aiheuttaa tätä menoa sen, että sukusiitoksen välttely käy varmastikin aika haastavaksi. Senkin miettimistä voinee lykätä perinteisesti sitten siihen aikaan, kun ongelmia todella alkaa tulla - so far so good, joten näillä mennään.

Jos jotain lukuja katsotaan jo nyt, niin huhtikuun alussa on laskettu tallissa istuvan 56 oria ja 69 tammaa. Tällä hetkellä luvut ovat 91 & 114... Hups? Omien kasvattien määrä on kuitenkin lisääntynyt ilahduttavasti (syytäkin kyllä näillä ponimäärillä), myös ensimmäisen polven kirouksesta aletaan hiljalleen taistella pois ja ekoja kaksipolvisia alkaa ilmestyä listoille. Mukana on myös historian ensimmäiset issikkaorit! Nam.

09.04.2015 - Uusia poneja, vanhoja kujeita

Varsakuume olisi aivan hirmuinen, kuluvan CAS-vuoden ponilapsista tuli niin syötävän suloisia että mokomia tahtoisi enemmänkin! Täytyy kuitenkin hillitä itsensä, tehdään sitten vaikka tuplamäärä hienoja kilpaponin alkuja vuoden vaihtuessa... Jalostusmateriaalia ainakin alkaa jo olla, tällä hetkellä tallissa kököttää 56 oria ja 69 tammaa. G2-voittojen myötä jalostusponilistat täyttyvät mukavaan tahtiin uusista nimistä mikä on enemmän kuin hyvä juttu uusien linjojen kannalta; uusia, pitkiä sukuja tavoitellessa niitä ensimmäisen polven poneja ei vain voi olla liikaa! Suvullisten määrää pitäisi kyllä saada nostettua ja edettyä vähän pidemmällekkin kuin toiseen polveen mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Shetlanninponit ja welshit ovat tällä hetkellä ihan kiinnostuksen keskipisteessä ja muut rodut leijuvat vähän harmillisesti siinä mukana. Knabstrupienkaan kanssa ei olla oikein päästy alkuun, aina uusia poneja tuodessa unohdan ne vallan ja kiskaisen mukaan pari uutta shettistä tai welshiä... Hups! Ehkä me vielä joskus saadaan niitä pilkkupyllyjäkin tiluksille tallustelemaan.

Metsälammen Ratsutalli järjesti hoitajilleen pienen pääsiäisretken meille Nidavelliriin, hienot 13 osallistujaa saatiinkin mukaan! Oli kyllä mukava esitellä tiloja ja lajia asiasta innostuneille nuorille harrastajille, ehkäpä tästä syttyi edes jollekkin pieni kipinä ja saamme sieltä tulevaisuudessa jonkun uuden harrastajan...? Niin tai näin, kivaa ainakin tuntui kaikilla olevan. Ponitkin nauttivat ihan extratehokkaasta hemmottelusta ja porukalla maastoilusta. Osallistujien ajatuksia voi lukea Metsälammen foorumilta.

16.03.2015 - Näin startataan hyvä vuosi

Uusi uljas vuosi 2015 on lähtenyt käyntiin aikamoisella hulinalla; ponit ovat menestyneet laukoissa todella kivasti ja uutta jalostusmateriaalia tuntuu tulevan ihan liukuhihnalta! CAS XXXVI:n loppupuoliskolla syntyi vielä 10 varsaa, seassa mm. ihana cremello mountain ori Pale White Nips ja mushroominkirjava shettisori Nips Naps. Nips Naps ja tuplavoikko Nira Isabella menivätkin tilaustyönä Cresendoon, toivottavasti pikkuiset nähdään aikanaan radalla ja voittajaringeissä!

Tänään starttasi myös uusi CAS-vuosi, sen aikana odotetaan syntyväksi 23 kasvattia - kaikki toki myös jäävät kotiin eli loppuvuodesta on taas luvassa roppakaupalla pienten kavioiden kopsetta ja ylitsevuotavaa varsasöpöyttä... Muutamista yhdistelmistä olen aika innoissani, mm. Vankkumaton V-linja saa nyt ensimmäisen kunnollisen jatkajan, Johnny B Good saa toivottavasti hyvän orivarsan jatkamaan omaa linjaansa, Woppadoo x Llandissilio Rhianwyn on ihan match made in heaven ja olen jo valmiiksi rakastunut kauniin Nira Iuvenis Carmenin junioriversioon. Kaiken kaikkiaan tämän CAS-vuoden aikana syntyvä kokoonpano tuntuu jo etukäteen todella positiiviselta ja lupaavalta, toivottavasti varsat jatkavat positiivista linjaa radallakin.

Laatuarvosteluista sen verran, että Master of Rock PA ja Winter Madness kävivät SHLA:ssa helmikuun tilaisuudessa. Winter Madness jäi harmillisesti (joskin suht odotetusti) kolmospalkinnolle, Master of Rock pokasi hienon kakkospalkinnon ja se sai myös tilaisuuden parhaat rakennepisteet. Ponilaukka-arvostelussa vuoden ensimmäiset uhrit on ilmoitettu huhtikuun tilaisuuteen, Nira Ravenheart ja Murderous Bucket of Cheese lähtevät sinne kokeilemaan onneaan. Tämän jälkeen Johnny B Good käy todennäköisesti korottamassa omaa palkintoaan kun saadaan sille palkitusta varsasta vähän lisäpojoja, muiden ponien laatissuunnitelmat ovat vielä vähän auki. Vuoden ensimmäisessä ktk-tilaisuudessa Climbing Towards Stars ja Nefdlan saivat kummatkin kolmannet palkinnot, Night Crawler jäi todella harmillisesti kokonaan ilman palkintoa. Helmikuun tilaisuudessa Grubosch Nicia palkittiin hienosti kakkosella, Hardcore Deathcrush jäi vain parin pisteen verran kolmosen puolelle - tämäkin hiukan harmitti mutta olkoot. Helmikuun ylimääräisessä tilaisuudessa Master of Disharmony ja Taubir Bir-Hurturre Marr pokasivat kakkospalkinnon, Winter's Might kolmosen ja Longspur's Dargan komeasti ykkösen. Nira Ravenheart on ilmoitettu maaliskuun ylimääräiseen tilaisuuteen, kakkospalkinto olisi tietysti hieno mutta tyytyväisiä ollaan kunhan tiukka tuomaristo myöntää edes jonkun palkinnon.

Puuhaa riittää, puuhaa riittää! Nidavellirille on suunnitelmissa pistää pystyyn oma arvo- tai suurkilpailu, tämä toteutuu todennäköisesti vasta kesällä. Pääsiäisenä meille tulee pieni retkikunta Metsiksestä tutustumaan lajiin ja tiloihin.

03.01.2015 - Mikä meno, mikä meininki?

Ja kas vain, taas vaihtui vuosi. Päätin toisen vuoteni PLJ:n ylläpitäjänä, Nidavellir täytti kolme vuotta ja historian kuudes Gaala saatiin myös pidettyä valitusten vähyydestä päätellen ihan asiallisesti. Mennyttä vuotta on jotenkin hankala miettiä kokonaisuutena, johtuuko sitten varhaisiän dementiasta tai mistä mutta mitään kovin mieleenpainuvaa ei sitten varmaan tapahtunut, ei hyvässä eikä pahassa. Ponilaukkamaailma kitui ja kituu edelleen vakavassa lamassa, joskin sen osalta loppuvuosi alkoi näyttää jo paljon paremmalta. Nidavellir on toisaalta junnannut paikoillaan, toisaalta kasvatustoiminta tuntui saavan vähän boostia ja niitä suvullisiakin poneja pääsi radoille ja jopa sieltä pois.

Gaaloista jäi käteen paljon hyvää mutta myös kourallinen isoa harmia. Äänestyksestä itse talli ei voittanut mitään, en tosin siltä mitään odottanutkaan. Poniosastolla jaettiin taas vähän viimevuoden tapaan tittelin Anffilan kanssa vaikka joku kolmas ulkopuolinenkin kyllä eksyi voittajiin. Meille kotiutui ykkös- ja kakkosryhmien parhaat sileän juoksijat, ykkös- ja kolmosryhmien parhaat risuilijat sekä omaksi syväksi järkytyksekseni sekä Vuoden jalostusori että Vuoden jalostustamma löytyivät meidän tallista. Aika villiä. Gaalalaukoissa meidän kasvatteja oli ihan kivasti edustettuna, muutamat jopa voittivat jotain - mm. ihana Nips Teakettle nappasi Gaala Winner-voiton! Mutta se, mikä harmittaa tositosi lujaa, on Nira Ravenheartin kohtalo. Gaala Jumperiin lähdettiin vähän henkseleitä paukutellen hakemaan komean uran komeaksi lopetukseksi viides G1-voitto, olihan prinsessan lähtöpisteet aika törkeän ylivoimaiset muihin nähden (Ravenheart 30p, lähdön "toisiksi paras" 16p). Vaan kuinkas kävikään, tuloksena viimeinen sija ja kipeä poni. Eläinlääkärin mukaan tamma on ottanut varmaan jossain painiottelussa selkäänsä vähän osumaa mikä sitten otti aika isosti kipeää kun piti töitä tehdä. Onneksi ei mitään vakavampaa mutta harmittaahan tuo, ei ehkä se menetetty pokaali mutta se, että tuli juoksutettua kipeää ponia.

Hengissä kuitenkin selvittiin, eli ehkä ei ihan vielä maailmanlopun portteja kolkutella. Seuraavaksi vuorossa on ihana vuori pieniä laukkaponivarsoja, arkeen palailua ja pitäisi varmaan oma kisakalenterikin pistää kuosiin tuleville kuukausille. Uusi ihana ulkoasukin saatiin, eli freesillä ilmeellä kohti toivottavasti menestyksekästä vuotta 2015!