Kaapo-poni tuli meille Micramin lopetusmyynneistä. Etenkin shettisosastolla suvullisia poneja ei voi olla liikaa, joten syöksyinkin heti pelastamaan varsin kelpoisesti juossutta oria jonka kasvattaja (sekin) oli jo ehtinyt lopettaa eikä samoja sukulaisia ollut vielä ihan talli pullollaan. Pientä historiansäilytystä siis!

Luonteeltaan ori on hyvin kiltti ja rauhallinen, se ei harrasta mitään ponimaista kujeilua tai uusien ihmisten testailua. Ori on hyvin ahkera ja työskentelee mielellään, sille ei ole ongelma lähteä halkoreissulle tai lasten talutusponiksi vaikka kesken päiväheinien. Muiden ponien seurasta Kaapo ei kauheasti välitä, ilkeä se ei ole mutta liikaa iholle tunkevat toverit saavat kyllä huutia.

Kuten ainakin kiltti hoitoponi, möllöttelee Kaapo hoidettaessa somasti aloillaan. Se ei juurikaan sano vastaan millekään hoitotoimenpiteelle ja väistääkin sievästi pyynnöstä. Kiva harjoitteluponi pienemmillekin! Pesemisestä ori ei niinkään nauti, mutta ripeästi ja tomerasti toteutettuna sekään ei aiheuta ongelmia. Taluttaessa ori saattaa hiukan lähennellä ja kulkea jalassa kiinni kuin koira konsanaan, mutta tästäkin huolimatta se on hyvin varovainen ja seuraa taluttajaansa sen verran tarkasti, ettei vahingossa ala taklailemaan tai tallo varpaille.

Ratsuna pikkumies on energinen ja varsin herkkä. Liian epävarman tai turhia sähläilevän ratsastajan kanssa ori saattaa hermostua, mikä ilmenee sekin lähinnä muutamalla ylimääräisellä tanssiliikkeellä, mitään sen villimpää ei tarvitse pelätä. Laukkaponina tyypillä piisaa kilpailuviettiä, se virittäytyy heti valmiiksi kunnon etusuorakiitoon jos suunnilleen mikä tahansa elollinen on rinnalla kirittämässä. Kilpauransa jälkeen Kaapo on näyttänyt kyntensä myös muissa lajeissa: esteistä se innostuu, olivatpa ne sitten kentällä tahi laukkaradalla. Kovaa ja korkeelta yli vain, ratsastaja pysykööt kyydissä mukana! Kouluradalla on vähän tylsempää, mutta hommat tehdään sielläkin kyllä mukisematta jos vain ratsastaja osaa niitä vaatia.