Nopan historia sijoittuu Hardcore Shetlandsin aikakaudelle, vuoden 2009 tietämille jolloin aloittelin ponilaukkaharrastusta. Ori nousikin niihin aikoihin omistuksessani olevien laukkaponien eliittiin ja olikin mahtavaa saada rakas vanhus takaisin kotiin viettämään eläkepäiviään.

Noppa on herrasmiesmäisen malttamaton, jatkuvasti jotain väsäävä pikkuori jolla tuntuu olevan kaksi persoonaa. Toinen niistä on rento ja letkeä kotipulla joka hörähtelee pehmeät tervehdyksensä tallin tammoille ja lojuu kyljellään maaten keskellä laidunta kesän kuumimpina päivinä, kun taas se toinen persoona tulee kylmähermoisena, määrätietoisena ja voitontahtoisena räjähdepakkauksena esiin radalle astuttaessa.

Tämä kotipersoona on mitä valloittavin tapaus. Pienestä steppailusta, jatkuvasta tohinasta ja muusta orimaisuudesta huolimatta Noppa ei tahdo kellekkään pahaa vaan koittaa käyttäytyä kuten kunnon herrasponin kuuluukin. Paksun harjan alta tapittavat nappisilmät ovat täynnä eloa ja iloa joka purkautuu mahdottoman positiivisena asenteena ihan kaikkeen minkä pitää edes pienen hetken ajan kuulua Nopan elämään. Hoitaminen sujuu helpoiten kiinnisidottuna kaveri vieressä, yksin ollessaan ori keskittyy enemmän steppailuun ja huutamiseen kuin rauhassa oleiluun. Kun vieressä kuitenkin on toinen poni jolle jutella, seisoo ori nätisti aloillaan eikä korvaansa lotkauta hoitajan toimille.

Kun selkään heitetään satula ja ratsastaja, ottaa Noppa showmiehen roolin ja laittaa parastaan, oltiinpa sitten kotimetsän kinttupoluilla tai vuoden suurimmissa laukkakisoissa. Kaikelle elävälle korskahdellaan ja kaikkea liikkuvaa koitetaan haastaa, vähän ratsastajaakin toisinaan kyseenalaistaen. Tarpeeksi kärsivällinen ja napakka tyyppi saa kyllä Nopankin tajuamaan koska on ihan pakko kuunnella käskyjä, mutta tarpeen tullen ori osaa itsekin ottaa ohjat itselleen ja hoitaa homman kunnialla kotiin. Sprinttimatkoihin tottunut poni koittaakin usein painaa koko matkan täyttä häkää, joten selässä pitää olla valppaana jos matka on tavallista pidempi ja vaatii enemmän kestävyyttä kuin nopeutta.

Laukkauran päätyttyä orin kanssa on harjoiteltu perinteistä koulutuuppailua, pieniä esteratoja ja ompa valjakkoajon saloihinkin päästy tutustumaan. Nuorina päivinään poni porskutteli koulu- ja valjakkosuoritukset kuin paraskin liikeihme, showmiehen roolista se ei luopunut vaan pisti selvästi parastaan aina yleisön eteen päästessään. Laukkaura kuitenkin jätti jälkensä eikä Nopan ura vieraissa lajeissa kauaa kestänyt vaan aktiivinen liikutus vaihtui satunnaiseen kevyeeseen humputteluun. Vielä vanhoilla päivilläänkin ori on kuitenkin aina yhtä tohkeissaan töihin pääsystä ja selvästi nauttii taitojensa esittelystä.

Ori No Supernaturality toimii Nopan isänä. Musta, sileillä upeasti juossut laukkaori on peräisin melko pieneltä hollantilaiskasvattajalta, joka tekee todeksi sanonnan "ei määrä vaan laatu". 103cm korkea Ali on elävä esimerkki tästä sanonnasta: laukkaradoilla ison kasan voittoja juossut, jännevamman takia kotieläimeksi vetäytynyt ori omaa myös oikein hienon rakenteen. Sporttinen, kuitenkin shettismäisen vahvana ja jämäkkänä pysynyt poni ei urheilumallisuutensa takia ole kuitenkaan näyttelyissä pärjännyt.

Ali ei ole suinkaan ainut hollantilainen Nopan suvussa, samaa maata edustaa myös useat muut pienisuuret shettikset. Toisessa polvessa oleva mustanruunikko Problem Solved on omien sukulaistensa kanssa ainut risuilla kisannut poni, kun taas isänemä Look of Hate edustaa valtaosan tapaan sileitä. Kaikkia suvusta löytyviä nimiä kuitenkin yhdistää melko korkea (kutakuinkin 98cm paremmalla puolella oleva) säkäkorkeus sekä suuren suuri luonne. Mikäli Noppa pitäisi sukukokouksen, olisi sen isänpuoleinen suku hyvinkin mielenkiintoista katseltavaa, paitsi myös tummaksi väriksi yllättävän laajan väriskaalan, myös hyvin kattavien persoonien osalta. Rakenteeltaan jokainen on jäntevän sporttinen, jalostuksen tähtäimenä kestävä kilpaponi.

Emäksi valitun Let It Outin suku ei myöskään ketään kovin kylmäksi jätä. Tamma itse oli tanskalainen, 105cm korkeaksi kasvanut musta yksilö, joka edusti rakenteeltaan vähän hontelompaa linjaa. Risuilla kisannut ponitamma sijoittui jokaisessa lähdössään, napaten muutaman voitonkin ennen kohtalokkaaksi käynyttä ähkyä. Luonteeltaan hyvin äidillinen ja ihmisiäkin kohtaan herttainen Out ehti jättää vain kaksi jälkeläistä, joista kumpikin sai lahjakseen sydämensulattajan suurensuuret nappisilmät.

Muu suku jakautuu Tanskaan ja Hollantiin, kuten myös risuille ja sileille, melko tasaisesti. Orien tapaan emänisä I Can't Hide on vähän pienempi yksilö, vain 95cm korkea. Solakka ja luonteeltaan hiukan pidättyväinen ori on väriltään hienon kulomusta, väriään valitettavan heikosti periyttävä tosin. Emänemä Depressed on myös hyvä malliesimerkki emänpuoleisen suvun tammoista: kookas, 104cm asti kasvanut, väritykseltään tasaisen musta ja luonteeltaan herttaisen äidillinen. Outin suku jatkaakin mekolailla samaa linjaa: säkäkorkeus oreilla 93-100cm ja tammoilla vähän enemmän, väritys pääasiassa tasaisen mustaa ja rakenne pitkäjalkainen ja hoikahko. Vaikka ulkonäkö ja luonne useilla hiukan epävarmuutta aiheuttaakin, on ponit kuitenkin pärjänneet tasaisen kiitettävästi laukkaradoilla. Näyttelykehissä ei kellään ole ollut riittävästi motivaatiota kokeilla tuuriaan.

Kouluvalmennus 01.08.2012, valmentaja apiljavanilja
Ryhdikäs poniherra oli verrytellyt jio valmiiksi ja aloitimme heti pohkeenväistöillä. Norppa viskoi päätään ja hypähteli, kun sen pyydettiin keskittymään sivuttain kliikkumiseen. Neuvoin ratsastajaa olemaan rauhallinen ja kärsivällinen, kyllä poni lopettaisi kunhan ensin vähän kokeilisi antaako ratsastaja periksi. Lopulta Norppa esitti hienoja väistöjä ilamn ongelmia. Siirryimme tekmään ravissa tempon lisäyksi lävistäjällä. Ori oli herkällä tuulella, eikä ratsastajan tarvinnut kuin myödätä ohjasta, joilloin Norppa liisi kentän halki pitkin askelin. Laukassa teimme 10 metrin voltteja, jotka olivat todella helppoja tälle orille, joten pyysin ratsastajaa ratsastamaan muutaman 8 metrin voltin. Näissä ori joutui jo tekmään töitä, mutta suoriutui silti hienosti. Loppu verryttelyt eteen-alas ravissa ja loppukäynnit metsässä. Oikein mainio poni, jonka ehdottamasti kannattaisi kilpailla enemmän koululuokkia.

Kouluvalmennus 08.08.2012, valmentaja Ezzu
Jo alkukäynneissä Noppa yritti kovasti pyrkiä kentän keskelle pois uralta. Välillä se siinä onnistuikin, kun ratsastaja ei ollut tarpeeksi skarppina tämän vekkulin shettisorin kanssa. Lämmittelyksi ravattiin kenttää ympäri ja aina jokaisen sivun keskimmäisen kirjaimen kohdalle tuli tehdä pysähdys sekä sen jälkeen peruutus. Peruutuksesta tuli välillä turhan lyhyt eivätkä pysähdyksetkään ajoittuneet aina oikeaan kohtaan. Kun harjoitusta oltiin tehty hetki, se alkoi onnistua entistä paremmin. Ratsastajan täytyi vain muistaa olla jatkuvasti napakka Nopalle, ettei se keksisi omia kommelluksiaan. Siirtyminen peruutuksesta suoraan raviin sujui hetken harjoittelun jälkeen kohtuullisen hyvin. Aluksi Noppa jatkoi peruutuksen jälkeen pelkästään käynnissä muutaman askeleen ajan, kunnes se alkoi ravata. Harjoitusravi oli kaunista ja se onnistui hyvin. Silloin Noppa ravasikin kiltisti uraa pitkin, koska huomasi, ettei sillä ole varaa pullikoida ratsastajaansa vastaan! Pohkeenväistö ei kyllä onnistunut sitten niinkään hyvin. Ori ei millään malttanut keskittyä siihen. Nopan takaosa vain laahasi jäljessä ja sen kaula oli liian taipunut. Kokonaisuudessaan valmennus sujui vauhdikkaissa tunnelmissa.

Kouluvalmennus 11.08.2012, valmentaja Minttu
Valmennuksessa teetätin ratsukolla paljon voltteja ja tempon muutoksia jotta Noppa saatiin liikkumaan rennosti. Kun tässä oltiin onnistuttu ratsukko sai alkaa tekemään pohkeenväistöä ensin käynnistä ja sen jälkeen tekemällä molempiin päätyihin voltit. Tämän jälkeen tehtävää vielä muutettiin siten että ensin ratsukko väisti keskihalkaisijalle ja siitä nostettiin laukka ja laukattiin pitkälle sivulle. Kun nämä tehtävät onnistuivat sai ratsukko lopuksi tehdä kolmikaarista uraa. Loppu verkka olikin ratsukon omassa päätettävyydessä.

Kouluvalmennus 22.08.2012, valmentaja Norpatar
Noppa ja ratsastaja saapuivat kentälle upeasti varustautuneena. Orilla oli tumman punaiset pintelit ja satulahuopa. Ratsastaja muuten mustissa, paitsi tumman punainen neulepusero. Aloitimme käyntitaivuttelulla ja ratsastaen pohkeen väistöjä loistavalla tuloksella. Avustin hiukan kouluraipan kanssa maastakäsin ja näytin kuinka ratsastaja pystyy tehostamaan takajalkojen liikettä. Ori on selkeästi ennenkin tehnyt väistöjä, mutta sillä tuntuu olevan ihan aavistuksen verran luonnetta, joka sanoo välillä vastaan. Tämä vastaan sanominen tuli huomatuksi kevyessä ravissa pääty-ympyrällä, missä olisimme halunneet Nopan taipumaan kunnolla. Se ei kuunnellut lainkaan sisä pohjetta. Ratsastaja siirsi sen käyntiin ja yritti käynnissä, mutta ori ei välittänyt edes kannuksesta mitään. Kehoitin naputtamaan kevyesti pohkeen taakse raipalla. Ori huomasi vihdoin että kannattaa totella. Ravissa se yrittikin raipan käytön yhteydessa punkea ulkolapa edellä pois ympyrältä, jolloin kehoitin ratsastajaa nostamaan ulkokättään ylemmäs. Kun ori oli vihdoin avuilla, niin alkoi yhteistyö sujua. Ravissa molempiin suuntiin super, joten testasimme laukkaa. Tässä oli ihan samat ongelmat, kuin aluksi käynnissä ja ravissa. Jouduimme käyttämään ,melko kauan laukan ratsastamiseen. Lopuksi kun otimem toiseenkin suuntaan laukkaa, niin saimme orin laukkaamaan hidasta laukka kantaen itse itsensä oikeinkin mallikkaasti. Ratsastaja pääsi jopa irroittamaan sisäkädestä ja myötäsi täysin löysälle ohjalle asti ja ori jäi ulko-ohjan tuntumalle. Tämä oli sellainen niitti, että ori sai paljon kehuja ja luvan siirtyä raviin. Kun ori oli ravissa, niin ratsastaja kumartui taputtamaan ja pusuttamaan oria, mikä sai aikaan hienon ravin. Kehoitin ratsastajaa pitämään ohjat ja keventämään eteen päin, jotta ori malttaa venyttää. Kehoitin ratsastajaa antamaan ohjaa sitä myötä, kuin hevonen pyytää. Lopuksi Noppa ravasi loistavassa eteen alas muodossa. En ole pitkään aikaan nähnyt edes omilta poneilta noin hyvää suoritusta. Loistavaa ja kiitos.

Ratsasta aina aluksi avut läpi. Varsinkin sisäpohkeen läpi viemisessä ole tarkka ja laukassa vahdi ulkolapaa.

Päiväkirjamerkintä 20.10.2014
Päätin vihdoin pistää tohinaksi ja kaivaa Napin naftaliinista jotta saataisiin upealle orille arvoisensa palkinto myös rotulaatiksesta. Pahimmat pölyt on nyt pyyhitty, pientä hiomista tehty ja eläkeläinen lähti mielellään myös pikku treeneihin karistelemaan leppoisan pihattoelämän tuomia liikakilojaan. Napin kanssa touhuaminen ja tilaisuuteen valmistautuminen tuo mieleen paljon muistoja ja hyvää mieltä, tälläisenään tuntuu kuin ori olisi vielä täysin keskeneräinen eikä suinkaan saanut niin korkeaa arvostusta mitä se ansaitsisi. Onneksi sitkeät shetlantilaiset ovat sitkeää ja pitkäikäistä sakkia joten tämmöinen vähän laiskempikin omistaja ehtii puunata ponit vielä viimeiseen näytökseen ennen kuin on liian myöhäistä! Napin varsoja silmäillessä huomasin harmikseni muutaman jo kuolleen ja yhden kadonneen täysin, onneksi kuitenkin useimmat näyttävät päätyneen aktiivisiin koteihin jossa ovat päässeet pistämään parastaan. Joku varsa täytynee vielä itsellekin hankkia vaikka kaksi komeaa oria tallista jo löytyykin, haluan kuitenkin pitää Napin muistoa yllä ja koittaa säilyttää sen edes sitten omien ponieni suvussa mahdollisimman pitkään.