Parku ei ole ihan niin surkea yksilö mitä lempinimensä antaa ymmärtää, vaan pieni neiti prinsessa on perinyt emältään reilun annoksen itsepäisyyttä ja omaa tahtoa. Käsittelijältään Parku vaatii runsaasti sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, jos sen kiukutteluille ja kiertoreittiehdotuksille antaa yhtään periksi niin voi olla varma, että aivan kaikki muukin menee sitten ponineidin mielen mukaan.

Taluttaessa mennään usein vähän vauhdikkaasti ja lennokkaasti, mutta kun tiedossa on kunnon hoitohetki, rauhoittuu Parku aloilleen nauttimaan huomiosta. Kiinni sidottuna tamma seisoo varsin sievästi aloillaan, mutta osaa kyllä muistuttaa olemassaolostaan varsin äänekkäästi ja näyttävästi jos sen unohtaa yksikseen liian pitkäksi aikaa.

Ratsastaessa kannattaa heti kättelyssä tehdä homman nimi selväksi, muuten Parku ottaa ilomielin johtajan roolin ja kertoo ratsastajalle minne mennään, mitä tehdään ja miten lujaa kaikki tehdään. Vanhempiensa tapaan Parku on parhaimmillaan vauhdissa, joten jockey välttää ponin kanssa riitelyt parhaiten päästämällä sen radalle painelemaan niin lujaa kuin lyhyistä kintuista pääsee.