Häiriköiden enemmän tai vähemmän perinteiset kinkunsulatukset on taas käsillä, kun joulu on juhlittu ja vuosi 2014 koputtelee ikkunankarmeihin. Kanssaharrastajat ovat kovasti tervetulleita viettämään muutaman päivän hyvässä seurassa, hyvien ruokien äärellä ja hiukan talvikuntoaan koetellen, kun vuoden vaihteessa mittelöidään matkaratsastuksen merkeissä.

Virallinen kilpailupäivä on 31.12., mutta paikalle saa saapua jo 30.12. Maanantaina saapuville on tarjolla lämmin iltapala ja mukavaa seuraa, oikein aikaisin saapuvat saavat halutessaan lähteä tallin vakikaluston kanssa maastoilemaan ja ehkä lunttailemaan seuraavan päivän reittejä. Tiistaina aloitetaan VMRJ:n alaiset kilpailut aamupäivästä, hölskytellään luokat läpi ja palkintojenjaon jälkeen voivat ei-yöpyvät osallistujat vielä jäädä lämpimälle keittoaterialle.

Koko vuodenvaihteen tallilla yöpyvät kilpailijat pääsevät osallistumaan muuhunkin oheisaktiviteettiin. Tiistai-ilta otetaan kisojen jälkeen rennosti, kun illan hämärtyessä kokkaillaan porukalla kunnon herkkueväät, lämmitetään sauna ja tarvittaessa viihdytään seurapelien äärellä. Keskiyön tietämillä jätetään omat raketit kaupan hyllylle ja valjastetaan Rattori reen eteen, ja lähdetään pienelle maisema-ajelulle. Ajankohtaa varten on tilattu komea kuutamo ja muutama komea raketti, hätätilassa valaistuksena toimii muutama tunnelmallinen myrskylyhty. Rekiretken jälkeen saa vielä jatkaa illanviettoa niin kauan kuin kilpakunto kestää. Keskiviikkona lähdetään vielä kerran hevostelemaan, kun aamupäivän aikana paketoidaan ratsut maastokuntoon ja lähdetään rauhalliselle n. kahden tunnin minivaellukselle kera kaakaotermareiden, nuotiomakkaroiden, -pullataikinoiden ja -vaahtokarkkien. Reitti on kevyt ja vauhti pysyy pääasiassa käynnissä, joten kilpailuissa pitkääkin matkaa tarponeet saavat tästä hyvän palauttelulenkin.

Kilpailupäivä 31.12.2013
VIP 28.12.2013
Vastuuhenkilö & tuomari taffel

- Luokkiin otetaan rajattomasti osallistumisia.
- Yksi henkilö voi tuoda max. 5 hevosta/luokka.
- Yksi hevonen voi osallistua vain yhteen luokkaan + 2014 vastaanottoon.
- Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin virtuaaliset[at]hertjekker.net, otsikkona 'Joulumatkat'.
- Ilmoittautuminen muodossa luokka [rv] ratsastaja - hevonen <*br> [rv] tarina. Poista tähti!
- Tarkista tarkemmat osallistumisrajoitukset VMRJ:n sivuilta.
- Maastoon voi osallistua vain tallilla yöpyvät ratsukot, joita mahtuu max. viisi (5). Muistahan siis ilmoittautua ajoissa!
- Tuotokset heti ilmoittautumiseen! Ilmoja voi laittaa useammassa viestissä.

Teksteissä ratkaisee laatu, ei pituus. Tekstin laji on myös vapaa, eli voit joko runoilla, kirjoittaa proosaa tai vaikkapa kirjoittaa ihan uuden laulun. Myös näkökulman saa valita vapaasti, aina ei tarvitse tyytyä tylsästi ratsastajan kertomaan versioon! Tekstin maksimipituus 1x A4, minimipituus yksi kokonainen virke.

Luokka 1: 15km nopeusluokka
Joku (allekirjoittanut ei tunnusta mitään!) oli tehnyt pienen virheen karttaa suunnitellessaan, ja siitä puuttui muutama reitille osunut tie. Aiheuttiko ylimääräiset risteykset päänvaivaa, lähdittekö kunnon maisemaretkelle vai sukkuloitko tiesi maaliin ilman pienintäkään epäröintiä?
Luokka 2: 30km nopeusluokka
Luokan pukeutumiskoodina oli yksinkertaisesti "joulu". Reitti kulkeutui lähelle asutusta, millaisia reaktioita pusikossa viipottava, kilisevä ja poroksi puettu ratsusi aiheutti? Vai oliko asusi hiukan hillitympi, ja saitte sukellella kinoksissa ilman häiriötä?
Luokka 3: 50km nopeusluokka
Kerro mieleenpainuvin kokemuksesi Häiriköihin liittyen! Osallistuitko Halloween-leirille ja sait majoituksesta johtuen elämäsi tappoflunssan? Oletko joskus joutunut vähän liiankin läheisiin kosketuksiin Natsin kanssa? Tilanne saa olla myös keksitty (esim. kisoissa kohtaaminen tmv.).

Vuoden 2014 vastaanotto
Kerro vapaasti kuluneiden päivien tapahtumista, odotuksista ja niiden toteutumisista, vuoden 2014 suunnitelmista tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä. Sana lähestulkoon vapaa! Tässä luokassa ei jaeta palkintosijoja, mutta kaikki osallistujat saavat vähintään kommentin osallistumisestaan, oikein hyvistä teksteistä mahdollisesti jaossa myös pieniä yllätyspalkintoja.

Kilpailuissa sijoittuneet (1-6) voivat kopioida alta sijoituksensa ruusukkeen, pyydä tarvittaessa sähköpostitse isompaa kuvaa.
Ruusukkeita EI saa kopioida muuhun käyttöön, eikä niitä saa jakaa eteenpäin omissa kilpailuissa!

Tulokset

Luokka 1: 15km nopeusluokka
1. wishmaster - Fleetwood BG
Lähdimme Veetin kanssa hyvillä mielin ja täynnä energiaa lähtölinjalta. Alkutarkastus oli mennyt putkeen ja nyt meidän tulisi keskittyä vain maaliin pääsemiseen. Etenimme reippaasti pitkin kartan opastamaa reittiä, reitti johti kaupunkialueelle, vastaan käveli ihmisiä siisteine villakangastakkeineen ja mustine nahkasaappaineen. Kummastelin pitkään tätä reittivalintaa, kartan mukaan minun olisi pitänyt jo löytää seuraava risteys, mutta oikeaa kadun nimeä ei koskaan tullut vastaan. Päätin kuitenkin luottavaisesti jatkaa eteenpäin, ehkä olin itse vain kiireinen päästäkseni maaliin. Edettyämme hyvän tovin kaupungin lävitse, edessä alkoi häämöttää merimaisema ja pian olimmekin Veetin kanssa suurien satamakonttien välissä seikkailemassa.

Konttien toisella puolella oli laajaa viheriötä, jonka takana kohosi hulppea kuusi metsä. Äkisti viheriöltä alkoikin kuulua ääniä ja nurmea ei erottanut laisinkaan parveilevien ratsukoiden välistä - ratsukoita oli satoja. Olin pöyristynyt, eihän meitä lähdössä ollut näin montaa! Ratsastin konttien välistä kohti muita ratsukoita. Vanha mies tuli jalkaisin luokseni ja pyysi minua alas hevoseni selästä. Laskeuduin miehen vierelle ja hän ojensi minulle suuren sinivalkoisen ruusukkeen sanoen samalla ääni rohisten;"Onneksi olkoon, olet voittanut tämän päiväisen kilpailun!" Hämmästyneenä kiitin paljon ensimmäisestä sijasta ja kipusin ratsuni selkään ratsastaakseni takaisin lähtöpaikalle.

Istahdettuani takaisin satulaan, nostin katsettani ja meinasin pudota satulasta - kaikki ihmiset olivat tyystin kadonneet. Pyörittelin tovin päätäni, mutta ei ketään missään - vain meren aallot löivät päin aallonmurtajaa. Käänsin Veetin takaisin konttien väliin, meidän olisi parempi palata samaa reittiä kuin tulimme. Ajattelin kuitenkin hieman ratsastaa laajemman reitin ja kävelin orini kanssa rauhallisesti aivan lähelle erästä suurta laivaa. Laivan kannelta kulahtaneissa vaatteissa huitoi harmaapartainen mies, samalla kähisten: "Tule tänne! Minä tarvitsen apuasi."

Sidottuani Veetin laivoille tarkoitettuun tolppaan, kipusin itse rähjäisen punavoittoisesti värjätyn laivan kannelle, josta partasuu oli minua huhuillut. Kansi oli kuitenkin tyhjä. Huomasin raollaan olevan laivan oven, joka johti sisään laivaan. Varovasti avasin narisevaa ovea, samalla huhuillen. Ääneni kaikui kylmän kosteassa suuressa varaston näköisessä huoneessa.

Olin juuri kääntymässä takaisin hevoseni luokse, kun äkisti joku tarrasi minua olkapäästä ja alkoi lyömään minua kasvoihin. Taistelin takaisin sen minkä ehdin, painimme kuin elokuvassa konsanaan; pyörien pitkin lattioita, pudoten raput alas. Sain kuin sainkin itseni potkittua hyökkääjän kynsistä irti, juoksin laivasta ulos niin nopeasti kuin ikinä kykenin, hyppäsin Veetin selkään ja laukkasin takaisin lähtölinjalle niin kovaa kuin ikinä pääsin, juuri kun olimme pääsemässä lähtölinjalle, alkoi korvia huumaava pirinä. Se jatkui ja jatkui, yhtäkkiä tuntui kuin olisimme laukanneet takaperin...

Koko ruumiini säpsähti äkisti, pyörittelin päätäni, ympäristöäni tarkistellen - olin edelleen omassa sängyssäni! Tänään olisi minun ja Veetin matkaratsastuskisat, saa nähdä kuinka meille käy.

2. Alison - Excalibur
Lainasin tuttavaltani, Miisalta, tämän brabant-oria Excaliburia. Ajoin aivan älyttömän liukkaalla moottoritiellä autoni perässä hevostraileri, trailerissa tämä kyseinen ori Elmo. Lupasin Miisalle pitää Elmosta yhtä hyvää huolta kuin kalleimmasta elektroniikkalaitteestani - tällä siis lupa irtosi. Elmolle lähti mukaan vaatimaton ratsusatula ja järjettömän kokoiset suitset, tai oikeastaan kaikki tämän orin varusteista oli älyttömän kokoisia! No, jos orilla on kokoa noin 170cm ja leveyttä liki yhtä paljon.. En ihmettele.

Saavuimme paikalla äänekkäällä ja suurella kokoonpanolla, vaikka liikenteessä olivat vain minä, vanha luotettava autoni ja Elmo hienoine kuljetuskärryineen. Pysähdyttyämme talutin pienen lainamaastomoponi trailerista ulos ja keimailin upean orin kanssa talliin. Muut osallistujat katsoivat ensin hämmentyneesti, mutta suhtautuivat sen jälkeen meihin varsinkin kadehtivasti, mutta hyväksyvästi.

Tutustuttuamme ohjelmaan päätimme osallistua 15 kilometrin matkaan. Taputin Elmoa lavalle ja kuiskasin orille, että vaikka emme pärjäisikään ja saisi voittoa tai edes sijaa, voisimme ylpeinä kertoa erityisesti Miisalle kokemuksestamme. Olin Elmosta jo nyt ylpeä ja tiesin ja hyväksyin, että tulisimme suorittamaan matkan Elmon ehdoilla.

Osallistujat saivat haltuunsa ympäristökartat, johon oli merkitty reitin kulku. Suora tie, käännös, suora tie, käännös, lyhyt tie, käännös, lyhyt tie, polku, mäki, käännös.. Voi hyvänen aika! Onneksi hahmotuskykyni oli edes jotenkin terässä, joten ajattelin selviäväni radasta. Mutta mitä vielä. Juuri lähdössä seistessämme Elmon kanssa kilpailunjärjestäjä tuli ilmoittamaan, ettei kartalle ole muistettu merkitä paria risteymää, joten joutuisimme päättelemään puolen kartan ja suuntavaiston avulla - eikä lähtöön olevan 2 minuutin aikana ehtisi enää korjata papereita.

"Elmo, nyt käännytään sitten sinne minne sydän ja nenä vievät - yritä vaikka haistella takaisin noiden palkintokaurojen luo", kuiskasin Elmolle katsellessani pöydällä olevia kaurasaaveja. Todellisuudessa olin jo hieman kauhuissani..

Lähdimme Elmon kanssa liikkeelle hieman epävarmasti. Lumi narskui kenkien alla, olimme varustautuneet heijastinliivein ja talvivaattein. Elmo heristeli partakarvojaan niiden jäätyessä jääpuikoiksi. Kävelimme rauhallista tahtia reittiä, seurasin tarkasti karttaa ja tutkailin ympäristöä. Olimme ainakin vielä oikealla tiellä.

Kävelimme reittiä puolisen tuntia, kunnes kohtasimme vaikeuksia. Mennäkö oikealle vai vasemmalle - siinäpä vasta kysymys. Elmo oli tähän asti käyttäytynyt todella hyvin ja rauhallisesti, meillä oli mennyt hienosti. Yhteistyömme pelasi todella hyvin.

Reitillemme sattui yhteensä 4 merkitsemätöntä risteystä, mutta Elmo yritti itsensä ja selvisimme rehellisesti takaisin. Etenimme risteyksissä entten tentten-tyylillä ja pääsimme kotiin! Elmo oli reissusta uupunut ja väsynyt, mutta se oli silti kävellyt koko reissun rauhallisesti ja käyttäytynyt asiallisesti. Heti tallille päästyämme tekstasin Miisalle "Elmo käyttäytyi tosi kivasti - vaikkei ehkä voitettukaan!". Eipä kukaan meille ilmoitellut paikan päällä, miten sijoituimme, mutta kuulisimme sen kuulemma myöhemmin.

Palautin Elmon illalla kotiin ja kehuin Miisalle orin hyvää käytöstä. Miisa naureskeli suorituksellemme ja sanoi, että Elmo varmasti mietti hetken minne joutui. Nyt vain odottelemme, miten sijoituimme!

3. Diiva - Indi
(Lauletaan "Kolme yötä jouluun on" sävelellä.)
"Viistoist' kilsaa jäljel on"
Viistoist' kilsaa jäljel' on, äsken matkaan lähdettiin, näin ponin kanssa laukkailen.
Johdetaan me joukkoa, muut on aivan huonoja, mut nyt en tiedä missä meen.
Mikä tämä polku on, tää kartta on ihan tolkuton, ja lumisade matkaa häiritsee.
Jäädään muita oottamaan ja yhdes' matkaa jatketaan, me loppukiril' kyllä voitetaan.
Kymmenen enää jäljel' on, vauhdilla me matkataan, nyt maisemist' ei nautita.
Maalisuora häämöttää, sitten Indi kirittää, ja maaliin ensin saavutaan.

Luokka 2: 30km nopeusluokka
Peruttu

Luokka 3: 50km nopeusluokka
Peruttu

Vuoden 2014 vastaanotto
Diiva - Indi
Tulevana vuonna luvataan Indin kanssa syödä paljon porkkanoita, että päästään esteiden yli kuin kanit konsanaan. Tinan valamisen tulos näytti joko puomikasalta tai porkkanakasalta - sormet, varpaat ja korvat ristissä toivotaan, että jälkimmäiseltä.
Sinivalkoiset ruusukerivit selvästi tähtäimessä! Kanit ovat tosiaan todistaneet porkkanoiden ylivertaisen vaikutuksen hyppykykyyn, joten suunnitelma vaikuttaa varsin pätevältä.



kaikki sivuston materiaali © taffel, ellei toisin mainita
ulkoasu © femm