So Cleverly Determined SU! - iloa elämään

  VIRALLINEN NIMI So Cleverly Determined SU!, Natsi   ROTU englantilainen täysiverinen
  SUKUPUOLI tamma   VÄRI ruunikko
  SYNTYNYT, IKÄ 05.04.2006, 7v   SÄKÄKORKEUS 172cm
  KÄYTTÖ kenttäratsu   KILPAILUTASO CIC**, helppo A/140cm
  KASVATTAJA Takalavan Riekkujat   OMISTAJA Team Häiriköt

Natsi on kiero pienisuuri hevonen, joka tunnistaa ja käyttää hyväkseen jokaisen tilaisuuden olla hankala. Huomion herpaantuminen voi johtaa napakkaan potkaisuun, kipeään puraisuun tai valtavaan ilmalentoon, tilanteesta riippuen. Toisaalta, aina edes se hetkauttamaton tilanteen tasalla olo ei pelasta käskevältä näykkäisyltä tai hurjalta pukilta. Natsi on hevonen, jota kukaan ei ikinä voi tuntea niin hyvin, että osaisi sen temput ennakoida ja välttää.

Koska elämä on liian helppoa, pitää Natsi huolen siitä, että edes sen kanssa vietetty aika on jännittävää. Taluttaessa sen käytös vaihtelee päivittäin: joskus se raahautuu äreän laiskasti perässä, toisinaan se raahaa äreän laiskaa taluttajaa perässä ja kolmantena päivänä se kulkee koreassa passagessa sentilleen taluttajansa vierellä. Kiinnisidottuna täysiverinen on ehkä parhaiten käsiteltävissä, sillä sen toimintaa pystyy edes jollain tapaa rajoittamaan. Vieraat ja epävarmat tamma rutistaa suruttaa seinää päin, tuttujen kanssa poljetaan jalkaa, tuupitaan takapuolella ja näykitään aina tilaisuuden tullen. Oikein kiukkuisina päivinä on olemassa myös potkuvaara. Ilman lupaa Natsia ei saakaan käsitellä kukaan muu kuin omistaja, juurikin sen arvaamattomuuden ja tapaturmariskin vuoksi.

Sitten päästäänkin siihen suurimpaan riemuun, nimittäin ratsastukseen. Vanhat valmentajat huokaisevat raskaasti nähdessään Natsin osallistujien listassa, ja uudet valmentajat huokaisevat raskaasti huomatessaan Natsin toisen kerran osallistujien listassa. Tamma on kuuluisa pukkisarjoista, joille erään valmentajan mukaan jopa kunnon rodeohevoset olisivat kateellisia. Jos touhu ei miellytä, alkaa sekä etu- että takaosa lennellä sellaisiin korkeuksiin, että arempaa heikottaa.

Kouluratsastus ei ole Natsin mieleen, ei sitten laisinkaan. Jos se jotain suostuu tekemään, tapahtuu se korvat luimussa ja kuolaimia äkeästi narskutellen. Jos selässä kuitenkin on niin sitkeä kaveri, että Natsista irtoaa muutakin kuin kiukuttelua ja riekkumista, irtoaa siitä myös aika nättiä liikettä. Pitkät harjoitukset tai saman asian nypläämiset eivät juurikaan kiinnosta, mutta lyhyissä pätkissä Natsikin suostuu jotain tekemään, jos oikein hyvä päivä sattuu kohdalle.

On olemassa myös jotain mistä Natsi pitää, ja siitä se pitääkin sitten paljon! Esteet ja maastoesteet ovat ihan hurjan kivoja, niillä saa mennä lujaa ja hyppiä ihan luvan kanssa. Natsi on lahjakas ja hyvä estehevonen, mutta se vaatii myös äärettömän lujaa ja varmaa ratsastajaa, ettei touhu mene sähläämiseksi ja riehumiseksi. Tamma on nopea reagoimaan ja se ei juuri erikoisemmillekkaan esteille kieltele, kunhan ratsastaja on mukana ja tietää missä mennään. Maastoesteillä mennään myös lujaa ja korkeelta, eikä tavan maastotkaan niitä leppoisimpia ole, mikäli Natsi on mukana.

Sukutaulu

  i. Clevermind   ii. Ready For Life iii. Lost Boy
iie. Please Kill Me
  ie. Nevermind iei. Like No Other
iee. Oakleigh
  e. Determined Miss Marple   ei. kadonnut eii. kadonnut
eie. kadonnut
  ee. kadonnut eei. kadonnut
eee. kadonnut

Jälkeläiset

Syntynyt Jälkeläisen nimi Isän nimi
06.02.2010 t. Dizzy Miss Mess i. Ringwraith PB
03.11.2013 o. Baron Samedi i. Burnout Dec

Kilpailukalenteri

02.08.2009 villit estekisat Lutinassa 80cm, 2/5, suoritettu tarinalla
06.07.2010 villit estekisat Vinskin ponitallilla 100cm, 2/6, suoritettu tarinalla
17.11.2011 villit estekisat Simorassa 100cm, 4/7, suoritettu tarinalla
20.11.2011 ERJ estekisat Mêl Serenissä 60cm, 6/16, suoritettu tarinalla
20.11.2011 ERJ estekisat Mêl Serenissä 100cm, 3/19, suoritettu tarinalla
06.12.2011 villit estekisat Simorassa 100cm, 4/4, suoritettu tarinalla
20.12.2011 villit estekisat Solossa 120cm, 3/3, suoritettu tarinalla
19.01.2012 villit estekisat Bravossa 130cm, 2/3, suoritettu tarinalla
19.01.2012 villit estekisat Bravossa 140cm, 1/2 !, suoritettu tarinalla
20.01.2012 villit estekisat Kirberassa 80cm, 6/7, suoritettu tarinalla
20.05.2012 KERJ kenttäkisat Taikakuun Kartanolla CIC** CUP, 1/27 !, suoritettu tarinalla
25.08.2012 KERJ kenttäkisat Taikakuun Kartanolla CIC** CUP, 1/4 !, suoritettu tarinalla
30.10.2012 KERJ kenttäkisat Taikakuun Kartanolla CIC** CUP, 2/17, suoritettu tarinalla
20.12.2012 KERJ kenttäkisat Taikakuun Kartanolla CIC** CUP, 1/5 !, suoritettu tarinalla
20.02.2013 KERJ kenttäkisat Taikakuun Kartanolla CIC** CUP, 1/3 !, suoritettu tarinalla
03.04.2013 villit estekisat Willowbrook Poniesissa 120cm, 1/7 !, suoritettu tarinalla
20.04.2013 KERJ kenttäkisat Taikakuun Kartanolla CIC** CUP, 4/8, suoritettu tarinalla
20.11.2013 ERJ estekisat Cirion Studilla 110cm, 1/1 !, suoritettu tarinalla
19.12.2013 ERJ estekisat Kilpailukeskus Gingerillä 100cm, 1/10 !, suoritettu tarinalla
19.12.2013 ERJ estekisat Kilpailukeskus Gingerillä 120cm, 5/7, suoritettu tarinalla
08.08.2009 KRJ koulukisat Lutinassa helppo C, 6/12, suoritettu tarinalla
10.10.2009 peltolaukkakisat Kuuramaassa, 4/5, suoritettu tarinalla
21.10.2010 peltolaukkakisat jossain, 1/3 !, suoritettu tarinalla
17.11.2011 villit koulukisat Simorassa helppo B, 1/12 !, suoritettu tarinalla
21.11.2011 SRY:n suunnistuskisat helppo nopeus (CUP), 1/3 !, suoritettu tarinalla
06.12.2011 villit koulukisat Simorassa helppo B, 2/3, suoritettu tarinalla
20.01.2012 villit koulukisat Kirberassa helppo A, 4/4, suoritettu tarinalla
07.06.2012 villit koulukisat Villahaassa helppo A, 3/6, suoritettu tarinalla
30.08.2012 villit koulukisat Villahaassa helppo A, 1/13 !, suoritettu tarinalla
04.11.2012 villit koulukisat Tositarun Suomenhevosissa helppo A, 2/3, suoritettu tarinalla
29.04.2013 villit koulukisat Willowbrook Poniesissa helppo A, 3/4, suoritettu tarinalla
20.12.2013 KRJ koulukisat Kisakeskus Gingerillä helppo B, 2/9, suoritettu tarinalla

12.10.2011 MSY match show Micram Raceponiesissa tuomarina RS., PUN
10.11.2011 MSY match show Micram Raceponiesissa tuomarina weem, SIN1

21-23.10.2011 vaellus Suokukan ratsastuskoululla, suoritettu tarinalla

Päiväkirja

20. joulukuuta 2013 tarinakisat Kilpailukeskus Gingerillä, helppo B
Kesken radan tapahtuu jotain outoa. Mitä se on ja miten selviät ratsusi kanssa tilanteesta? Kirjoita tilanteesta lyhyehkö Facebook -tilapäivitys.
Vedettiin taas pisteet kotiin pettämättömällä tyylillä. Joku elämässään onnistunut naapuri päätti juhlistaa pyhiä ja posautti pari rakettia, luonnollisesti juuri silloin kun oli mun ja Nachaachon vuoro. Eihän siinä sitten mitään, meidän 5s pysähdys muuttui melkoisen komeaksi leveadeksi, mutta koska tämä oli täysin suunniteltua, muistin heilauttaa tuomarille kättä tervehdykseksi ennen kuin paineltiin (edelleen täysin suunniteltua) pukkilaukkaa ulos radalta ja läpi verryttelyalueen. Tais jäädä ruusukkeet saamatta...

19. joulukuuta 2013 tarinakisat Kilpailukeskus Gingerillä, 100cm
On sinun ja ratsusi vuoro suorittaa rata. Kesken radan hevosesi päättää kieltää ja lennät mahtavalla voltilla esteen yli - selviät kuitenkin ilman suurempia vammoja. Suorituksen jälkeen haluat avautua asiasta parhaalle ystävällesi. Lähetät hänelle tekstiviestin, joka saa olla korkeintaan kahden viestin pituinen eli 320 merkkiä.
Me tarvittais Natsin kanssa ihan oma tyyliluokka, missä ei pisteytetä ratsastuksen tyylikkyyttä vaan hevosen ja ratsastajan saumatonta yhteistyötä luoda mahdollisimman näyttävä ja tyylipuhdas alastulo.

19. joulukuuta 2013 tarinakisat Kilpailukeskus Gingerillä, 120cm
Olette sijoittuneet ratsusi kanssa 3 parhaan joukkoon. Olet todella ylpeä ratsustasi ja koko suorituksesta, olet tyytyväinen myös omaan ratsastukseesi. Kirjoita kisoista lyhyehkö Facebook -tilapäivitys.
Riittävän kauan kun räiskii menemään niin osuu näköjään onnistuminenkin kohdalle. Ratsastaja oli menossa radalle melko evvk-asenteella, mutta paluumatkalla melkein väännettiin itkua siitä miten ilmeisesti myös Natsissa on hopeareunus, vaikka se ohuttakin ohuempi olisikin. Akka otti radan ihan tosissaan, ei tainnut nakata persettä kertaakaan ja keskittyi enemmän eteen- kuin ylöspäin liikkumiseen. Kurvit mentiin hiekkaa ruopien kunnon ralliautona, ja valtavan kokosen trippelin kohdalla tuli jo fiilis että tämähän osaa ihan vallan lentää. En uskalla kysyä motiiveja tähän urotyöhön, mutta taisi tuo perhana muutaman ylimääräisen iltapalaporkkanan ansaita.

20. marraskuuta 2013 tarinakisat Cirion Studilla, 110cm
"Sinne ja takaisin" - Ratsusi päättää häippäistä kesken kilpailuiden / radan. Mitä tapahtuu ja miten pääsette takaisin?
Mika ei ollut ihan vakuuttunut loistoideastani lähteä estekisoihin Natsilla, joka oli vasta vajaa kuukausi sitten pullauttanut toisen varsansa tähän uljaaseen maailmaan. Vielä vähemmän Mika innostui, kun löin kohtalaisen vauhdikkaan varsan riimunnarun miekkosen käteen, hyppäsin ratsun selkään ja painelin vastalauseita kuuntelematta verryttelyalueelle. Myöskään Natsi ei ollut täysin varma järjestelyistä, mutta tiukalla komennuksella ja vauhdikkailla tehtävillä se pysyi kun pysyikin siellä missä pitikin, ja tähän turvalliseen uskoon tuudittautuneena hipsuttelin kilparadan puolelle.

Mersu, se kuukauden ikäinen ja huhujen mukaan suorastaan paholaismainen varsa, menetti vähäisetkin hermonrippeensä kun mamma siirtyi entistä kauemmaksi. Jo aiemmin älytöntä älämölöä pitänyt orinalku alkoi kiljua suoraa huutoa, loikkia jokaiseen ilmansuuntaan ja taisi se muutaman kerran kiepsahtaa ympärikin kun hiukan yliarvioi kykynsä tasapainotella kahdella jalalla. Natsi yhtyi huutokuoroon kovin huolestuneen kuuloisena, mutta tuumasin leidin kestävän pari minuuttia radalla ilman jakautumisensa tuotosta, joten tuuppasin sen pienen vastaan hangoittelun jälkeen vauhtiin ja kohti ensimmäistä estettä. Rata lähtikin oikein tyylipuhtaasti käyntiin, kun korvaansakaan lotkauttamatta prinsessa paineli ensimmäisen esteen ohitse, hyvin päättäväisesti ohi karkuun loikkivien toimihenkilöiden ja teki sulavan loikan kentän aidan yli. Kilpailualue vaikeni jokseenkin hämmentyneeseen hiljaisuuteen, lukuunottamatta Mersun räjähtävän riemukkaita ilonhuutoja, Natsin harvinaisen äidillistä höhöttelyä ja allekirjoittaneen itkunaurun sekaisia kirosanoja. Olin jo valmistautumassa hylkäyskuulutukseen, kun rätisevää lälläriä pitelevä toimari hölkkäsi luokse.
"Tuota noin, te ette ylittäneet lähtölinjaa joten suorituskaan ei varsinaisesti vielä alkanut... Tuomari tarjoaa uutta starttia, haluatteko kokeilla?" Tuijotin hetken verran hiukan hämmentyneenä toimihenkilöä, olin jo henkisesti parkkipaikalla pakkaamassa poneja traikkuun ja kotimatkalle. "No tota... Voidaanko me ottaa varsa kentälle mukaan?"
Kysymys välittyi toimihenkilön lällärin kautta tuomaritorniin, josta tuli hetken hiljaisuuden jälkeen myöntävä vastaus.

Eipä siinä sitten muuta kuin Mika ja Mersu radan varrelle pönöttämään, Natsi uudelleen kuulolle ja radalle. Kaikkien odotusten mukaisesti ympäriinsä sinkoileva varsa pääsi irti jo ennen ensimmäistä estettä, mutta vierellä poukkoileva lapsonen tuntui vain rauhoittavan Natsia. Yleisöllä ainakin oli hauskaa, kun Mersu veteli pierupukkilaukkaa ympäri rataa, kuivaharjoitellen itsekin tulevia esteratojaan varten.

3. marraskuuta 2013 päiväkirjamerkintä
Nyt voi jo huokaista helpotuksesta, kun tiineysaika ja ensimmäiset päivät ovat ohi. Natsi vain pahenee pahenemistaan tiineyden edetessä ja varsan ensimmäisten päivien aikana se on ihan karmea hirviömamma, mutta parin päivän jälkeen alkaa kestoveetutus jo vähän laantua ja sitä uskaltaa taas käsitelläkin! Natsi tekaisi toistamiseen aivan hurjistuttavan hienon varsan, tällä kertaa hiukan perustäykkäriä jytkymmän version. Mölyävä riiviö on jo saanut tarhassa pari kertaa häädön kun on alkanut liiaksi asti äitiään kiusimaan, mutta pientä hätyyttelyä lukuunottamatta on Natsi toiminut jälleen esimerkillisen tehokkaana emänä ja maitobaarina. Ensimmäisen viikon saavat toverit nyt olla aika rauhassa ja tutustuttaa Mersua tallin menoon, mutta sitten lienee taas aika lyödä pyöreähkö tammaeläin satulan alle ja pistää kunnonkohotustreenit käyntiin. Talvi on onneksi pian jo ovella, hankitreeniä tehokkaampaa laihdutusharjoitusta saa hakemalla hakea!

29. huhtikuuta 2013 tarinakisat Willowbrook Poniesissa, helppo A
Tuijotin otsa tiukassa rypyssä kentän viereiseen metsikköön, enkä edes huomannut Natsin ärsyyntynyttä tepastelua ja ohjien repimistä. Kelasin mielessäni kaikkea mahdollista mitä muistin peruskoulun ja lukion maantiedontunneilta, koitin ynnätä niitä yhteen ja keksiä järjellistä selitystä näkemälleni, vaikkakin varsin huonolla menestyksellä. Aurinko valaisi metsää juuri sopivasti, niin että saatoin nähdä muutaman puurivin takana oksien välissä vienon, hopeisen kimalluksen. Se näytti elävältä, hopeaspreylla maalatulta turkikselta tai vaihtoehtoisesti ihan järkyttävän isolta madolta. Lopulta apulaiseni Aleksi tuli aidan toiselle puolelle mahdollisimman lähelle kysyäkseen oliko jokin kenties vialla.
"Mikä. Toi. On", kysyin ja rypistin otsaani ehkä vieläkin enemmän, jos vain mahdollista. Aleksi kääntyi hämmentyneenä metsän puoleen, ja hetken etsittyään huomasikin ihmetykseni kohteen.
"Öh, se näyttää koalalta...?" "Me ollaan Kanadassa! Ei täällä mitään koalia elä. Eiks ne syö eukalyptysta tai jotai sellasta Australiassa?"
"No joo mut... Ehkä se on joku karannu lemmikkikoala?"
Sain revittyä katseeni irti hopean kimalluksesta sen verran, että käänsin epäuskoisen katseeni hetkeksi tähän nokkelan ehdotuksen heittäjään.
"Kuka pitää koalaa lemmikkinä?? Taino kyllä mä voisin pitää jos se olis sallittua, mutta silleen for real? Ei kukaan!" Parempien ehdotusten puutteessa hiljainen tuijotus jatkui, ja samalla Natsikin alkoi ihan toden teolla hermostua paikoillaan jököttämiseen. Kreivin aikaan (= noin puoli minuuttia ennenkuin arvon kilparatsuni otti ja lähti omatoimiselle verryttelylle minulta sen pahemmin lupaa kysymättä) kohde viimein liikkui, paljastaen paksun hännän ja terävät korvat. Puussa ei keikkunutkaan karannut lemmikkikoala, vaan ihan älyttömän lihava kissa, sen kokoinen että kymmenen pisteen kysymys voisi olla miten se on ylipäätään päässyt puuhun asti.

20. huhtikuuta 2013 tarinakisat Taikakuun Kartanolla, CCI/CIC**
Hirvittävä kiire painaa kisapäivässä, maastoesterata on kävelemättä ja ensimmäinen ratsukko olisi pikapuoliin jo lähdössä radalle. Miten ratkaiset luovasti tilanteen? Mikä on lopputulos tämän ratkaisun jälkeen? Tuliko lopuksi mieleen ehkä joku hieman parempi idea?
Huonosti nukutun yön, pahasti myöhästyneen aikataulun ja kiukkuisen ponin synnyttämä ärsytys paistoi ilmeisesti vähintään kilometrin päähän, sillä väkimassat antoivat pyytämättäkin tilaa kirmatessani kisakahvion puolelle. Kuten odotettua, pyöreän pöydän talikkoritarit istuivat peränurkassa pullaa mättäen ja kahvia särpien. "MITÄ TE TÄÄLLÄ TEETTE?!! Miksei KETÄÄN näkyny mailla halmeilla esteradan jälkeen?? Natsin pitäis olla jo uusissa varusteissa, MUN pitäis olla jo uusissa varusteissa, radankävely alko jo viis minuuttia sitten ja te mätätte täällä pullaa!!" raivosin naama punaisena ja melkein itkua vääntäen. Tuore talliorja ja vähemmän tuore mieheni lopettivat evästämisensä, tuijottaen lievän järkytyksen vallassa räjähtänyttä ja hikistä ratsastajaa. "HOPI HOPI perseet ylös penkistä niinkun olis jo! Voi pyhä kalmari en kerkee kävellä yhtäkään kertaa maastorataa, Natsi seisoo tällä hetkellä ulkona kylmettymässä ja sankarit vaan mättää pullaa!" Kesken ulinan olin jo kääntynyt marssille kohti ulko-ovea, tehtävistään luistaneet miehet perässä kiireisin askelin seuraten.

Pienen kohtauksen jälkeen vaihdoin pikavauhtia vaatetusta, ennen kuin menin kansliaan anomaan lähtöpaikan siirtämistä että kerkeäisin kävelemään radan. Muutaman tarkistuksen jälkeen kansliaa hoitava toimihenkilö kohautti pahoittelevasti olkiaan ja totesi aikataulun olevan niin tiukka, ettei muutoksia voisi enää tässä vaiheessa tehdä. Olin jo valmis repimään hiukset päästä ja lankeamaan maahan sikiöasentoon itkemään, kun villi ajatus käväisi mielessä. Kirmasin puolijuoksua takaisin rekalle ja hevosta tarkistaessani selitin tehtävänannon Aleksi the Talliorjalle. "Sä hinaat nyt ittes maastoradalle ja kävelet sen läpi, samalla puhelimessa kerrot Mikalle esteistä, etäisyyksistä ja reitistä. Mika pitää puhelimen kaiuttimella ja pysyy jossain niin että mä kuulen sun selitykset. Mä meen verkkaan, Mika tulee mun mukaan ja Aleksi lähtee just NYT sinne maastoradalle, hophop!" Loikkasin samaa vauhtia kireästä ilmapiiristä hermostuneen täysiverisen selkään, ja suuntasin sen kohti maastoesteverkkaa Mika perässä hölkäten ja Aleksi muihin maisemiin kadoten.

Kaiuttimella kajattava puhelin aiheutti lievää närää kanssakilpailijoissa, mutta suunnitelma toimi jopa vallan välttävästi! Maisemat ja esteet eivät ihan kohdanneet Aleksin kertomusten kanssa, ja kertaalleen meinattiin painella aivan väärää polkua pitkin ties minne, kun mikään ei näyttänyt edes sinnepäin tutulta. Parin mutkan kautta oikeat esteet tuli kuitenkin ylitettyä, Natsi saatiin pakattua autoon ja miehet pääsivät takaisin pullakahveilleen.

Tuomarien kommentit:
Ratkaisuna oikein luova. Tekstin kieli on hyvin rikasta ja moitteetonta, kuvasti hyvin ratsastajan tunteita. - weem
Ihan natsimainen tarina. - Wolf
Hyvin kirjoitettu, mutta ratkaisu ei tällä kertaa ollut niin luova. - katerina

3. huhtikuuta 2013 tarinakisat Willowbrook Poniesissa, 120cm
Aamu lähti sen verran kiireisissä merkeissä käyntiin, että luotin auton pakkaamisen mieheni vastuulle. Koko matkan ihmettelin väliseinän takaa kuuluvaa ihmeellistä kopinaa - eihän Natsikaan normaalisti nyt noin levoton matkustaja ole, ja miten se muka saa kolisteltua seinää pään korkeudelta. Ehdin asiasta ääneenkin jo kysyä, mutta ylimääräiset kolinat sivuutettiin lopulta olankohautuksella eikä kummankaan mieleen tullut pysähtyä tarkistamaan onko hevososastossa kaikki nyt ihan kuosissa. Määränpäässä kolina jo loppuikin pysäköinnin jälkeen, ja ihmetys kerkesi painua unholaan siksi aikaa kun kirmailin hoitamassa kiireisimmät asiat pois alta. Lievä järkytys olikin löytää rekasta kohtalaisen närkästyneen näköinen poro täysiveriseni tilalta, kun viimein tuli aika ottaa hevonen ulos. Pienen huutoraivokohtauksen säikäyttänyt miesparka ei saanut oikein muuta puolustusta aikaseksi kuin "no oli vähän pimeetä..."

20. helmikuuta 2013 tarinakisat Taikakuun Kartanolla, CCI/CIC**
Kirjoita miten kisapäivä sujui valmentajan näkökulmasta. Mitä kehitettävää ja mitä positiivista valmentaja suorituksessa on nähnyt?
Kisapäivä meni kyllä niin hyvin, ettei enää paljon ylpeämpi voisi valmentajan roolissa olla. Arvon kilparatsu ei aiheuttanut koko päivänä kovin katastrofaalisia vaaratilanteita parkkialueella, taffelkin kerkesi suunnilleen oikeaan paikkaan suunnilleen oikeaan aikaan pienellä muistuttelulla ja kaikki varusteetkin pysyi ehjinä! Kouluverryttelyssä tuli vain kolme pukkisarjaa, radallakin ainoastaan kerran tarvitsi vähän suutahtaa ettei poni lopettanut laukkalisäystä tuomarin syliin. Mutta se on ihan ymmärrettävää, Natsi taisi vain vähän hermostua katsomossa kuolaavista lapsista. Pohkeenväistö meni kohtalaisen suoraa linjaa ja lopputervehdyksessäkin hevonen seisoi ainakin kaksi sekuntia kaikki jalat maassa, taidettiin tehdä uusi ennätys! Kukaan ei päässyt irti varusteidenvaihdossa, taffel pysyi selässä koko esteverryttelyn ja Natsikin sai vain kahdet hepulit, nekin tosin taisi olla rätisevän kuulutuslaitteiston syytä luulen ma. Esteradalla kaikki puomit pysy ylhäällä - ja ehjinä! -, ratsastaja pysyi selässä ja osa esteistäkin päästiin ilman raivotaisteluita. Hevosen pieni hermostuneisuus oli ihan hyväksyttävää, toimihenkilöillä oli ihan liian räikeät vaatteet päällä. Maastoverryttelyssä otettiin vähän rauhallisemmin, että virtaa riittäisi hyviin spurtteihin. Osasin jo odottaa hyvää suoritusta kun Natsi keulaisi vain kertaalleen, sekin todennäköisesti liian läheltä menneen ratsukon takia. Maastoradalta ratsukko tuli yhdessä takaisin, ja taffel valitti käsissään olevan vain kolme rakkoa, mikä sinetöi onnistuneen päivän kyllä kertaheitolla. Täytyy olla sokea, jos ratsukon huikeaa edistymistä ei huomaa!

Tuomarien kommentit:
- Ihanan positiivista kuvailua ("vain kahdet hepulit" yms)
- Hauskaa elävyyttä tuovaa kuvailua (esim. "arvon kilparatsu")
- Muutama kirjoitusvirhe, mutta sujuvaa luonnehdintaa ja tarina oli mukava lukea - Wolf
Huumorintajuinen ja hyvin kuvaileva teksti, jossa käytetty ns. negatiivisia asioita positiivisina. Nostatti pakostakin hymyn huulille lukiessa. - alhippa

20. joulukuuta 2012 tarinakisat Taikakuun Kartanolla, CCI/CIC**
Putoat esteverryttelyssä juuri ennen radalle menoa - housut kurassa, pää pökerryksissä? Kuinka tästä selvitään ja millaisin tuloksin.
Natsia kiukutti, oli kiukuttanut ihan mahdottomasti koko päivän ajan. Sen lisäksi että ulkona oli kylmää, liukasta, inhottavaa, kylmää kylmää ja kylmää, piti sadistisen omistaja-akan vielä järjestää tälle päivälle koko kamala kuljetus- ja kilpailuhässäkkäkin. Aamulla käytiin pitkä taistelu että rouva suostui kävelemään koppiin, kisapaikalla otettiin uusintamatsi että saatiin rouva ulos sieltä mukavan lämpimäksi muuttuneesta kopista. Jännittyneen, jatkuvasti kinastellen läpiviedyn kouluradan jälkeen en elätellyt kovinkaan suuria toiveita siirtyessäni esteverkkaan, ainoana tavoitteena pysyä selässä ja saada hyväksytty rata. Kyllä se mieli taas hyväksi muuttuisi maastoradalla, niinhän se aina tekee.

Ja totta tosiaan. Verryttelyt alkoivat kiivaalla hännän pyörittelyllä, kuolainten kolistelulla, jatkuvalla steppailulla ja vähän väliä "liian läheltä" (joka oli tänään noin neljä metriä) meneviä hevosia kohti heitetyillä etujaloilla. Pienen kannuksilla kaivelun jälkeen tamma liikkuikin jo enemmän eteen- kuin ylöspäin, joten hoputin otuksen suoraan raviin ja koitin pyöriä omissa nurkissa pois muiden jaloista. Kaikki sujuikin aika hyvin siihen asti, kunnes otettiin ensimmäiset laukat... Verkkahyppyjä en ollut juurikaan edes ajatellut, ja ne viimeisetkin ajatukset nakkasin komealla heitolla roskakoriin samalla kun keskityin roikkumaan mukana ja pitämään loikkivaa tammaa erillään muista. Parit ensimmäiset laukkaympyrät kuluivat keskustellen siitä kaahataanko, mennäänkö nätisti vai pitäisikö kenties koko ratsastaja heivata hiiteen. Ehdin jo hiukan rentoutua Natsin mentyä yhden ympyrän verran hallitun oloista laukkaa, mutta sitten joku pahaa-aavistamaton ratsukko päättikin koukata turhan läheltä meidän ympyrää ja taas mentiin. Tunsin hevosen hampaiden lukittuvan kuolaimiin kiinni ja jokaisen lihaksen jännittyvän hetkeä ennen kuin huomasin olevani noin parin metrin korkeudessa arvon kilpahevosen päätettyä lentämisen paremmaksi liikkumismuodoksi. Kauaa en maisemia ehtinyt ihastella, kun suoraa ylöspäin tehty loikka viimeisteltiin terävällä katapulttipukilla, joka toimi kuten oli tarkoituskin: ehdin rääkäistä ensimmäisen tavun perkeleestä ennenkuin jo tein kuperkeikkaa ja tömähdin maneesin seinään. Seuraavaksi huomasinkin makaavani hiekassa niskoilteni, jalat seinään nojaten taivasta kohti ja koko verryttely täynnä paniikissa karkuun yrittäviä ratsukoita Natsin vedellessä hyvinkin rempseää pukkilaukkaa pujotellen jokaisesta suunnilleen hevosen mentävästä aukosta. Muutama toimihenkilö kirmasi jo luokseni varmistelemaan vointia, ja kun olin saanut kaikki vakuutettua hengissäselviämisestä pääsin kömpimään pienellä avustuksella ylös. Samaan aikaan Natsi oli saatu saarrettua nurkkaan, ja joku reipas mies syöksyi roikkumaan ohjiin samalla hetkellä kun etukaviot palasivat toisen kiukkuisen keulimisuhittelun jäljiltä maahan.

Episodin päätyttyä kovaäänisistä kuuluikin jo epävarman kuuluttajan ääni. "Seuraavana olisi vuorossa taffel, mutta verryttelyssä on ilmeisesti sattunut jotain... Tota... Otetaan ilmeisesti tähän väliin seuraava ratsukko ja koitetaan saada taffel radalle sitten tämän jälkeen..." Verryttelyalue oli jo jokseenkin rauhoittunut ja muut pääsivät jatkamaan lämmittelyjään rauhassa, ohjien päässä nököttävä täysiverinenkin näytti varsin tyytyväiseltä äskeiseen kiukunpurkaukseensa. Ehdin hetken seisoa vähän hölmistyneenä portilla, ennenkuin valmentajani kirmasi paikalle perässään hevosenhoitajanakin toimiva mieheni, jolla oli sylissään tavaraa suunnilleen sen verran että niillä olisi voinut varustaa toisenkin hevosen. "Mitä kävi? Sattuko? Pystytkö ratsastaan? Meniks mitään rikki?" Tavarat lennähtivät maahan ja ukko kiersi hevosen ympäri kuumeisesti jokaisen remmin ja soljen tarkistaen, valmiina tekemään F1-varikkovauhdilla osanvaihtoja. Ehdin takeltelemaan valmentajan kysymyksiin pari sanaa, kun tämä jo harjasi reippain liikkein hiekkoja vaatteista ja oli suunnilleen omin käsin viskaamassa juuri seinää päin lentänyttä ratsastajaa takaisin satulaan. "Ylös vaan hophop pitäs olla jo radalla vauhtiaaaaaa!!"

Tuomarien kommentit:
- Tässäkin oli sitä fiilistä mitä joistain jäi kaipaamaan. Oikoluku ei olisi ollut pahitteeksi, onneksi ei kuitenkaan ollut kovin suuria mokia. - sabina
- Erityisesti alussa aivan ihanaa kuvailua ja hevosen mieleen sulautumista! Kappaleet ehkä hieman turhan pitkiä ja siksi raskaita luettavia, mutta kuitenkin teksti virheetöntä. - Wolf
- Erittäin elävästi ja sujuvasti kirjotettu tarina. Pystyin näkemään tapahtumat sieluni silmin ja pelkkä putoamisesta lukeminenkin sattui. - Jadis

4. marraskuuta 2012 tarinakisat Tositarun Suomenhevosissa, helppo A
Tuotoksen otsiko: "Jaguaariuni", tuotos tulee toteuttaa kilparatsusi näkökulmasta ja sen tulee liittyä kilpailupäivään.
Ai mä näytän myrtsiltä? Oletko sä pieni otus sattumoisin vilkassut mihinkään heijastavaan pintaan tänään? Kannattais, sun naama taitaa olla väärinpäin. Taas on ihmisen kaurakippo vissiin ollu herätessä tyhjänä, kaikki on huonosti ja kukaan ei ansaitse iltaheiniä.

Vaan viimeyönä kaikki olikin ihan toisin, olipa hyvinkin! Viimeyönä kukaan ei sanonu puolta sanaa väärin, kerrankin hölmöt kaksijalkaiset ymmärsi vaan olla hiljaa ja nauttia kyydistä. Viimeyönä olin piru vie ihan peto! En mä tämmösistä sipsuttelujutuista tykkää ollenkaan, mut viimeyönä piti taas leikkiä kiiltokuvaponia. Ajattelin sit et perkele, tehään kaikki kerrankin kunnolla ja näytetään muille miten ne kiiltokuvaduunit hoidetaan kunnialla kotiin. Ei me - tai siis minä, mähän se täällä kaiken työn teen ja tuo hölmö vaan roikkuu mukana - mitään tälläsiä nössöjen pikkuhipsutteluja menty, ei suinkaan. Me oltiin isolla areenalla, kaikki oli tullu kattoon mua ja sain kerrankin liikkua isosti, komiasti ja näyttää kaikille et näin tää homma hoidetaan. Siellä oli tilaa näyttää miten laukka pidennetään ja miten ravissa nostellaan koipea, just sillä tavalla kun kaikki käskee nostella mut vielä sitäkin komiammin. Hurmasin kaikki, esitin komeimmat liikkeet mitä kuvitella saattaa ja jätin kaikki nössöt vastustajat möllöttään kun kuivat syyskorret laitumelle.

Kyllä mä sellasella areenalla voisin hoitaa nää tylsemmätkin ratsupullajutut, mut missä ne areenat oikein on? Aina vaan tämmösiä kurasia hiekkalaatikoita missä ei mahu yhtä hienompaa askelta ottamaan. Joten korjaappa rakas orjakultaseni tilanne, hanki vähän parempi baana näille esiintymispelleilyille tai sitten lopetat sen vinosta naamasta rutisemisen.

30. lokakuuta 2012 tarinakisat Taikakuun Kartanolla, CCI/CIC**
Penkin alle menneen kenttäkilpailun jälkeen olet valmis myymään ratsusi. Kirjoita rehellinen myynti-ilmoitus, sillä mielentilalla, kuin se olisi kirjoitettu heti kilpailun jälkeen.
Annetaan mahdollisimman nopeasti pois vaikea, rankkaa kurinpalautusta vaativa mutta hillittömän lahjakas täysiveritamma. Mukaan saa koko setin varusteita, tuon tarvittaessa suoraa kotiovelle ja laitan mukaan vaikka seuraavan vuoden ruokarahat, kunhan joku tämän ottaisi äkkiä pois. Mieluiten vielä tämän päivän aikana. Ainoastaan ihmiselle jolla on yliluonnollisen kestävä kärsivällisyys, mieluiten kokemusta rodeohäristä ja yliaktiivisista oreista. Tamma fyysisesti terve, pääkoppaa ei ole tutkittu, koska en ole vielä löytänyt ketään joka uskaltaisi.

Tuomarien kommentit:
Ihana, hieman erilainen ilmoitus ja vaikkakin kyse oli nimenomaan myynti-ilmoituksesta, niin kyllä tällä varmaan menisi ihan hyvin kaupaksi, vieläpä jos saa vuoden muonat mukaan! Wolf
Sujuvaa tekstiä. Ilmoituksessa annetaan myös toivoa. Varusteet, vuodenruokarahat ja ilmainen kotiinkuljetus lienevät nappaavan jonkun koukkuun. alhippa

30. elokuuta 2012 tarinakisat Villahaassa, helppo A
Täydennä sanat tyhjiin kohtiin.
Kisapäivänä rutiinit ovat minulle tärkeitä. Aloitan aamuni juomalla valtavan kupin terästettyä teetä ja lukemalla päivän Feissarimokat. Sitten puen revenneet farkkuhaalarit jalkaani ja menen talliin. Harjaan aamuäkäisen hevoseni samalla kun se syö selvästi hidastellen aamuheiniään, ja tavakseni on myös tullut tarkistaa sen karsinanaapurit ja lähietäisyydellä olevat haavojen varalta. Teen kaiken aina tismalleen samassa järjestyksessä. Seuraavaksi pakkaan sotaratsuni varusteet. Kierrän lantalan viidesti myötäpäivään soihtu kädessäni ennen kun vien tavarat lahoamaisillaan olevaan kuljetusautoon. Auton startatessani hyräilen vielä mielessäni Rakkaudesta Sotaan sävelmää, ja niin matka sotatantereeksi muuttuvalle kisapaikalle voi alkaa. Kaikesta huolimatta unohdan kuitenkin usein palvelijani kotiin.

25. elokuuta 2012 tarinakisat Taikakuun Kartanolla, CCI/CIC**
Pidät kannustuspuheen ratsullesi ennen maastoesterataa.
"Noniin urpo, rauhas vaan. Nyt ollaan kisoissa, ja tää on se paikka missä pitää pitää tassut maassa ja ihmiset hengissä. Kaikki muut on ihan nössöjä ja sie hakkaisit ne mennentullen vaikka yksinäskin, mut homman nimi on kuitenkin se, että munkin pitäs pysyä kyydissä jotta noi voi julistaa sut maailmanvaltiaaks ja luokkavoittajaks, joten jätetäänkö ylimääräset surmanloikat pois. Jätetään ne vaikka sit palkintojenjakoon, missä voit näyttää muille kuinka supermagee ja lennokas kaveri sie oot. Saat iiiiison ja superhianon ruusukkeen mitä kaikki kadehtii, ja voidaan sit näyttää kaikille muillen miten se kunniakierros pitää hoitaa. Eikö kuulostakkin kivalta? Jooo, kuulostaahan se. Sitten saat tanssia just niin paljon kun haluat, mut nyt voitais ihan vaan keskittyä esteiden yli pääsemiseen YHDESSÄ ja ehjinä. Oot jo iso tyttö ja isot tytöt tietää, että ratsastajan hylkäämisestä maason seuraa toooosi kurjat ajat. Etenkin sillon kun mie olen ratsastajana. Sitäpaitsi, tuolla on kaikkia huippukivoja esteitä, mitä kukaan ei päästä sua hyppäämään jos nakkaat mut johonkin kuusenoksalle kesken radan. Hoiretaankos voitto kotiin, yhdessä ja tyylillä. Rökitetään ne ihan kunnolla!"

Tuomarien kommentit:
- Onkohan tällä ratsukolla kaikki muumit laaksossa? ;) Ihanan erilainen tarina. ~ sabina
- Sujuva tarina, jossa oli paljon hauskoja yksityiskohtia. Plussaa mm. ruusukkeen kuvailemisesta sekä palkintojen jaon iloittelusta. ~ alhippa
- Hyvä tarina, ihanat "mie, sie" murteet, tuli niin kotoinen olo! Tuota tokaa lausetta olisi voinut hieman lyhentää, mutta muuta moittimista en löytänyt tarinastasi! ~ Ficena

7. kesäkuuta 2012 tarinakisat Villahaassa, helppo A
Sanoita Leevi And The Leavingsin kappale "Vakosamettihousuinen mies" uudelleen niin, että se liittyy ratasuoritukseenne.
Vikaa kertaa kun rataa ympäri kiertelin
Tajusin unohtaneeni ne voltitkin

Tosi tyyli meno wow-wow-wow-wow
Tiukka takakeno wow-wow-wow-wow

Nutturasta jo karkaa ekat suortuvat
Kannuksetkin vähän vinossa, katos perhana

"Älä nyt perkele karkaa"
Mä sitä ponilleni hoeskelin
Ja pidätteitä uppos miljoona
Kun kiitolaukkaa paineltiin
Silti sydämeni täyttää riemu ja rakkaus
Kun olen tammani hyväksynyt
Ulkoisesti rauhoittunut
Tavallinen valkohousuinen kilpailija

Kilpapaikalla uudet kouluaidat
Meinas Natsi niistä polttopuita polkasta

Tosi tyyli meno wow-wow-wow-wow
Tiukka takakeno wow-wow-wow-wow

Ravilisäyksessä karjahdin "Nyt rauhassa!"
Mies nauroi kentän laidalla "Älä raivoa"

"Älä nyt perkele karkaa"
Mä sitä ponilleni hoeskelin
Ja pidätteitä uppos miljoona
Kun kiitolaukkaa paineltiin
Silti sydämeni täyttää riemu ja rakkaus
Kun olen tammani hyväksynyt
Ulkoisesti rauhoittunut
Tavallinen ratsastushousuinen kilpailija

Kyllä se ratakin loppuu aikanaan
Mutta vielä se jatkuu, vielä tarvii vähän jaksaa

Tosi tyyli meno wow-wow-wow-wow
Tiukka takakeno wow-wow-wow-wow

Pikku ärähdyksestä lähtee heti pisteitä
Mutkun ei meinaa poni muuten totella

"Älä nyt perkele karkaa"
Mä sitä ponilleni hoeskelin
Ja pidätteitä uppos miljoona
Kun kiitolaukkaa paineltiin
Silti sydämeni täyttää riemu ja rakkaus
Kun olen tammani hyväksynyt
Ulkoisesti rauhoittunut
Tavallinen ratsastushousuinen kilpailija

20. toukokuuta 2012 tarinakisat Taikakuun Kartanolla, CCI/CIC**
Kilpailusi on pielessä kouluradan ja rataesteradan jälkeen. Laitat tekstiviestin kaverillesi kesken kisan.
Arvaa kuka nakattiin koulutuomareiden pöydälle! Jos toi jättää mut maastossa jälkeensä ni saa kyl jatkaa matkaansa tasan sinne missä pippurikaan ei enää kasva.

Tuomarin kommentti: "Tämä viesti sai nauramaan kun mietti tätä näkyä edessään. Mielikuvitusta käytetty."

20. tammikuuta 2012 tarinakisat Kirberassa, heA
Olet kirjoittanut foorumille epäonnistuneesta suoristuksestasi radalla. Kirjoita tekstillesi kaksi vastausta, miten muut kommentoivat tarinaasi ja suoritustasi max 150 sanalla/per kommentointi.
KAUHEETA: Ei mikään ihme että meni huonosti, opettele ratsastaan!! Kamalan näköstä repimistä ja pohkeilla hakkaamista, kyllä mäkin olisin protestoinu jos hevonen olisin. Ja huhhuh, pysy kotona jos et osaa pitää hevosta ruodussa!!! Ihan kamalan näköstä touhua teijän osalta kentän ulkopuolella, siinä oli useempiki vaaratilanne TOSI lähellä kun ei mitään tapoja!! Itellä menis kyllä kuoppaan tollanen, ei se terve kyllä voi olla kun noin sekasin on.
rauha: En kyllä samaa mieltä ole KAUHEETA-nimimerkin kanssa... En suoritusta tai kisapaikkakäyttäytymistä nähnyt, mutta kyllä meidänkin hevoset on välillä tosi levottomia vieraassa paikassa. Ja tiesitkö, KAUHEETA, että jotkut hevoset vaatii vähän erilaista ratsastusta? En oikein usko, että tässä on ollut mitään kuvailemasi kaltaista käytöstä ratsastajan osalta, tuskinpa sellaisilla taidoilla kisataan helppoa Aata. Oletko kokeillut Yrtti-Super-Mönjä Plussaa? Meillä laitetaan sitä aamuruokaan ennen kisoihin lähtöä, hepat on paljon rauhallisempia sen jälkeen! :) Älä kuuntele noita idiootteja, kaikilla on huonoja päiviä!

20. tammikuuta 2012 tarinakisat Kirberassa, 80cm
Kaakki oli radan jälkeen varsin kurainen, räjähtänyt ja tyylikkäästi uitettu.

19. tammikuuta 2012 tarinakisat Bravossa, 130cm
Sisällytä tarinaan sanat talli, tanssia, vaaleanpunainen.
Raa'an arvion mukaan jokainen ohikulkija loi meihin varsin oudoksuvia katseita. Narun päässä tanssi iso tammani, joka hörisi ja pörisi kuin mahtava orhi jokaiselle ohikulkijalle, samalla esitellen koreita liikkeitään häntää pyöritellen. Minä puolestani seisoin mitä välinpitämättömimmän näköisenä suloisen vaaleanpunaisessa fleecessäni esteradan piirrustusta silmäillen. Kymmenen minuutin intensiivisen opiskelu(ja tanssi)tuokion jälkeen nostin katseeni jollekkin random ruunalle uhittelevaan tammaan ja otin askeleen taaksepäin, pois sen lentävän etukavion alta. "Okei lady liitokavio. Tehään diili, että kotitallilla saat ison höyryävän melassipuuron, jos onnistut pitään mut koko radan ajan kyydissä. Okei?" Vastaus jätti hiukan tulkinnanvaraa, sillä seuraavaksi näkökenttäni peitti jäätävän kokoinen räkäklimppi Natsin pärskäyttäessä kaikki hengityselintensä onteloista löytyvät limat ilmoille.

19. tammikuuta 2012 tarinakisat Bravossa, 140cm
Sisällytä tarinaan sanat silmälasit, raivota, hirveä.
Matka kisapaikalle oli lievästi sanottuna hirvein ikinä. Keli oli kurjin mahdollinen, pyyhkijät saivat viuhtoa jollain monsuunivauhdilla pitääkseen lasin edes jotenkuten sohjovapaana. Natsi riehui kopissa kuin viimeistä päivää, Mika taas meinasi ajaa puolien risteysten ohi unohdettuaan silmälasinsa. Minä puolestani olin kuin pieni raivokas härkä, koska en ollut ehtinyt syödä aamulla nimeksikään - ja tottakai ne eväät oli unohtuneet jääkaappiin, vaikka ovi oli täynnä kirkkaanpinkkejä muistilappuja.

20. joulukuuta 2011 tarinakisat VSPY:ssä, 120cm
Oi kuinka ylpee oonkaan itestäni! Voitin taistelun selässäkeikkujaa vastaan sellasta vauhtia, et tein varmaa jonku ennätyksen, ja johdatin meidät kirkkaaseen voittoon, wohooo! Mutta arvaa hei mitä ne mulle siitä anto palkinnoks?? Ihan törkeetä aliarvostusta antaa joku esihistoriallinen, ruma vihree muovinen kippo siitä että kannoin ton avuttoman ihmisen kaikkien niiden viissataametristen esteiden yli!! Se näytti mun mielestä epäilyttävän homeiselta, mut toi kaiken kunnian keräävä kaksjalkanen höpötti kuinka hieno pokaali me saatiin... Me? ME?? Mähän sen kaiken työn tein!! En ala tämmöseen. En ihan tosissaan ala. Pitäkää rojunne, mä lähen Rovaniemelle. Eks joulupukki asukki siel?

Tuomarin kommentti: Todella hyvä ja hauskasti kirjoitettu tarina joka sisälsi myös hyvän pointin, nimittäin sen että yleensä se ratsastaja saa kaiken kunnian suorituksesta. Lopetuskin oli hyvin mietitty ja kevensi tarinaa mukavasti.

6. joulukuuta 2011 tarinakisat Simorassa, 100cm
Kilpailu on seuraavana päivänä, etkä meinaa saada unta. Nukahtelet kuitenkin vähän väliä ja näet unta suorituksestasi.
Tunsin suorastaan eläväni yhden unen. Siinä oli valtavan kokoinen, laiha ja sysimusta hevonen. Sen silmät paloivat punaisina kekäleinä, jouhet olivat pienintä piikkilankaa mitä olen koskaan nähnyt. Yhtäkkiä istuin tämän painajaisen selässä, ja se lähti valtavan kokoisella laukalla kohti ensimmäistä estettä. Puomit tuntuivat lainehtivan, puomien alla oli jalkoja napsivaa mustaa mönjää joka murisi ja sihisi. Hevosolento ylitti esteen vaivatta, edeten aina vain suureneville esteille. Olen varma, että jossain vaiheessa ylitin kokonaisen maneesin ongelmitta. Ei pienintäkään epäröintiä, vaikka esteiden alla, päällä ja ympärillä piilotteli mitä kauheimpia olentoja.

Tuomarin kommentti: Tuli mieleen nalle puhin möhköfantit, noista olennoista. Unessa kiva häilähdys jotain vahvaa tunnetta, ehkä vihaa? Tai jotenkin se vain tuntuu siltä.. Muuten todella hieno pätkä!

6. joulukuuta 2011 tarinakisat Simorassa, helppo B
Kirjoita max. 140 sanan tarina aiheesta "Miksi suorittaa rata hevosella, kun sen voi tehdä itsekkin."
Niin - miks ihmeessä rasittaa hevosparan jalkoja ja hermoja, jos saman radan voi omin jaloin mennä paljon paremmin? Paljon paremmat pisteet saan, jos itse menen ja tanssahtelen kokoamiset, kaarran niskani täydelliseen muotoon ja heittelen jalkojani ravilisäykseen. Kyllä minä uskoisin tuomariin vetoavan hymyilevä ja tomerasti korskahteleva ratsastaja, kuin korvat luimussa kuolaava hevonen.

26. marraskuuta 2011 estevalmennus, valmentajana Nica (tarinavalmennus, ratsastajan teksti)
Kahden peräkkäisen koulutunnin jälkeen Natsi meinasi lähteä lentoon heti nähdessään kentällä odottavat puomit. Sainkin tehdä paljon töitä että tamma malttoi keskittyä muuhunkin kuin maassa makaaviin puomeihin. Parhaimpaan tulokseen ei siltikään päästy, niin paljon Natsi koitti punkea puomeille ja karata alta.

Nica päästi meidät puomitehtäviin vasta kun Natsi malttoi tehdä pari kelvollista väistöä ja volttia. Ensimmäiset ravipuomit menivät kovin lennokkaasti ja viimeisen ylityksen jälkeen Natsi rikkoikin laukalle pienen pukin kautta. Ravipuomeja toistettiin muutaman kerran, ja pahimman intonsa purettuaan Natsi alkoi taas kuunnella paremmin. Hevosen mieliala oli paljon koulutuntia korkeammalla, ja se kulki paljon pehmeämmin ja sulavammin.

Montaa kertaa ei mentykään perus puomien ylityksiä, vaan kohta välejä lyhennettiin ja tehtäviä vaikeutettiin. Temmon ja askeleen säätely oli haastavaa, mutta viimeistään parin kolahduksen ja ärähdyksen jälkeen Natsi alkoi huomioida paremmin puomien välejä. Tehtävien edelleen vaikeutuessa alkoi myös hevosen osalta pieni tsemppaus, ja lopputunnista se olikin jo oikein mukava ja herkkä ratsastaa. Pieni väsykin meinasi pukata sekä ratsastajalle että ratsulle, niin keskittyneesti ja tehokkaasti Nica meidät laittoi työskentelemään.

25. marraskuuta 2011 kouluvalmennus, valmentajana Nica (tarinavalmennus, ratsastajan teksti)
Natsi oli aika jäykkänä, se keskittyi enemmän oudon ympäristön pälyilyyn ja vieraille hepoille kiukutteluun kuin selästä annettuihin ohjeisiin. Koitin työskennellä vähän etäämmällä muista ja tein nican ohjeiden mukaan paljon pieniä tehtäviä, millä pitää tamman mielenkiinto ratsastajassa. Aikani kun väänsin, kuului nöyrtyvä pärskähdys ja Natsi rentoutuikin hiukan, taipuen heti paremmin pohkeen ympäri.

Vaikka täysiverinen hiukan suostuikin rentoutumaan, ei se silti kovin iloisella ilmeellä suorittanut lopputuntia ja koko ruumis jännittyi heti jos joku ratsukko tuli yhtään lähemmäs. Kun muistin pitää sopivat välimatkat ja ratsastaa tammaa paljon eteen-alas, rentoutui se asteittain aina vähän enemmän, suoriutuen sitten pehmeämmin pyydetyistä tehtävistä. Ravissa työskentely oli kaikista helpointa, käynnissä Natsi lähinnä sipsutti ja muutaman lyhyen laukkapätkän aikana se koitti laistaa työntekoa pukittelemalla ja kiihdyttelemällä. Lopetinkin tunnin muutamaan ravitehtävään, jotta kummallekin osapuolelle jäisi hyvä mieli.

21. marraskuuta 2011 tarinakisat SRY Cup, helppo nopeusluokka
Ensilumi on satanut, mitä ratsusi tuumaa?
Natsi liikkui metsäpolulla kuin tanssija, koipiaan koreasti nostellen ja niska kaarella sieraimiaan värisytellen. Ensilumi on aina yhtä jännittävää: jäljet näkyvät erityisen hyvin, muiden hevosten hajut ovat lähes huomaamattomia ja joka paikka on hennon lumiharson peitossa. Tien pinta tallensi seuraavalle kulkijalle tamman tanssiaskeleet sen ottaessa muutaman sivuaskeleen, ihastellen kohta täysin valkoiseksi muuttuvaa maisemaa.

20. marraskuuta 2011 tarinakisat Mêl Serenissä, 100cm
Kuvaile lyhyesti millainen on hevosesi mielestä kaikkein pelottavimman näköinen este.
Voi kauhistus ja pärskähdys mitä sieltä radalta löytyikään! Pimeän hallin nurkassa piilotteli mitä kauhistuttavin este, käsittämätöntä ettei kukaan ole siitä valitusta tehnyt! Räikeät puomit pitivät allaan valtavan, kovin jähmeältä näyttävän aallokon. Voi meitä hevosparkoja, olen aivan varmana siitä että seassa uiskenteli hai! Eikä kauhu pelkkiin aaltoihin lakannut, johdattimiksi oli valittu valtavan kokoiset tulppaanikimput. Niiden takana piilotteli laumallinen tiikereitä, siitä voisin lyödä vaikka kavioni pantiksi!

20. marraskuuta 2011 tarinakisat Mêl Serenissä, 60cm
Voitatte luokan. Millaisen palkinnon hevosesi haluaisi jos se saisi valita?
Natsi katsoi suorastaan halveksien porkkanapussia ja rehukimppua, jota palkintojenjakaja ratsastajalle tarjosi. Ensin päälle puetaan ruma reuhka ja sitten vielä tungetaan syli täyteen rehua, pyh! Missä on kimallus, missä taivaallinen makunautinto, missä mahtavuus? Kullattu pokaali täynnä sokerilla kuorrutettuja omenoita olisi vähintä, mitä voittaja raskaasta työstään ansaitsee. Lämmin lampaantalja pitämään hevosparan lämpimänä räntäkeleiltä ja henkilökohtainen hieroja hellimään rasittuneita lihaksia. Ja nyt puhutaan vielä pikkukisoista, kerronko vielä vähän isommista pippaloista?

17. marraskuuta 2011 tarinakisat Simorassa, 100cm
Luokkasi alkaa kohta. Päätät vielä viimehetkellä lähettää tekstiviestin jollekkin sinulle tärkeälle ihmiselle. Mitä siinä luki?
"Herranjestas tältä hevoselta lähtee henki jos se ei mua selässään pidä! Rata muistuttaa erehdyttävästi lampea... Voidaan illalla sitten pitää varusteidenpesubileet."

Tuomarin kommentti: Kivan räväkkä tekstiviesti. Oikeinkirjoitus sujuu, ja mielikuvitusta on käytetty sopivasti.

17. marraskuuta 2011 tarinakisat Simorassa, helppo B
Kuvaile säätä viiden (5) sanan mittaisella lauseella, jonka kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella.
Sadekuuro saatteli sankarit sotatantereelle sotimaan.

6. marraskuuta 2011 kenttävalmennus, valmentajana Wendy (tarinavalmennus, ratsastajan teksti)
Verryttelyjen ja viimehetken ohjeiden jälkeen Wendy siirtyi tarkkailupaikalleen ja ensimmäinen ratsukko lähti matkaan. Minun vuoroni oli kolmantena, joten ehdin tarkkailla vähän mitä haasteita muilla ratsukoilla tuli ja miten ne voitettiin.

Ensimmäinen este, matala tukki, ylittyi vauhdikkaasti ja otin heti sen jälkeen vauhtia kiinni. Sadan metrin laukkapätkällä Natsi ehti kuitenkin kiihdyttää sen verran, että seuraava hyppy mentiin aika hosuen ja kiireisesti. Seuraavana olisi tarkkuuseste, joten keräsin vauhtia reippaammalla kädellä ja otin puolipidätteillä taas hevosen keskittymisen itseeni. Tarkkuuseste meni hallitummin, selkään tuntuen varsin siistin oloisesti. En kuitenkaan voinut tuudittautua onnistumisen tyytyväisyyteen, vaan keskityin alamäkeen ja sen alla odottelevaan hautaan. Natsi valpastui lähellä estettä ja sortui pieneen kyttäilyyn, hypäten kuitenkin reippaan loikan yli. Seuraava este, ylöshyppy, sujui yhtä hyvin kuin harjoituksissakin. Pientä vaikeutta vauhdinhallintaan oli havaittavissa, ja mäen päällä oleva tukki mentiin vähän kiipeämällä yli. Laukkapätkä kuitenkin rentoutti hevosen taas omaksi vauhdikkaaksi itsekseen, ja kulmaeste mentiin taas vauhdikkaan ilmavalla loikalla yli. Viimeiset kolme estettä menivät melko siististi, kahden viimeisen välillä meinasi tulla vähän kiire kerätä vauhti takaisin. Palkitsin tamman hienosta radasta kunnon loppuspurteilla turhia pidättelemättä, niin tyytyväinen olin sen tsemppaukseen.

Iltapäivällä uurastus palkittiin pienellä yhteisellä hetkellä. Keskustelu kävi aktiivisesti ja kysymyksiä lenteli kun kaikkien radat käytiin videolla läpi, ja jokainen katseli suorituksia tarkkaavaisina, koittaen samalla oppia valmentajan kommenteista jotain omaakin työskentelyä varten.

Kiitos paljon näistä kolmesta viikonlopusta! Maastoesteillä saa harvoin näin tehokasta valmennusta, ja vuoden puskailuloman jälkeen teki hyvää käydä valvovan silmän alla kertaamassa omia taitoja. Kotona jatketaan ratsastajan kuntokuurilla ja hevosen käytöskoululla, jotta ollaan sitten parhaassa mahdollisessa kunnossa tulevissa kisoissa.

Valmentajan kommentti (myös 5.11.): Ratasuorituksenne oli hienoa katseltavaa. Muutamia korjattavia yksityiskohtia, kuten tarkempaa askelten laskemista ja vähän sievempiä lähestymisiä, voi hioa, mutta kokonaisuutena suorituksenne oli hyvä. Yhteistyössänne on tapahtunut hurjaa kehitystä näiden viikkojen aikana, ja jos suunta jatkuu samana, olette loistavassa vedossa kisakauteen mennessä. Sinulla on hyvät eväät jatkoharjoitteluun: hieno hevonen allasi ja oikea asenne.

5. marraskuuta 2011 kenttävalmennus, valmentajana Wendy (tarinavalmennus, ratsastajan teksti)
Maasto meni aikalailla hosuessa, Natsi oli ihan ymmällään kun ei se päässytkään hyppimään vaikka radalla mentiinkin. Käyntipätkät olivat lähinnä kiireistä harppomista, ravipätkillä sain tehdä paljon muistutuksia ettei juostu edellämenevää päin. Lyhyellä laukkapätkällä tuli pari vauhtipukkia, joiden jälkeen tamma malttoi taas kuunnella ja pitää halutun temmon. Rata näytti vierestä silmäillen melko kevyeltä ja nopealta suorittaa, mistä olin tyytyväinen. Helpohkot tehtävät eivät vaatisi niin paljoa tekemistä, joten pystyisin keskittymään laukkapätkien hallintaan.

29. lokakuuta 2011 kenttävalmennus, valmentajana Wendy (tarinavalmennus, ratsastajan teksti)
Nyt kun me ollaan päästy Natsin kanssa hankkiin vähän rutiinia harjoitteluun, oli se paljon positiviisemmalla mielellä liikkeellä. Toisaalta taas nyt kun sen kunto on alkanut taas kasvamaan, on myös energiaa tullut entistä enemmän lisää, ja alkumaasto olikin aikamoista säätämistä ja kekkulointia joka suuntaan.

Hyppyharjoituksissa energia pääsi kuitenkin hyötykäyttöön, ja vaikka välillä vauhti vähän pääsi kiihtymäänkin, suoritti Natsi hienoja ja reippaita hyppyjä. Ylöshypyt eivät tuottaneet juurikaan ongelmia, alashypyt sensijaan olivat vähän haastavia kun tamman suunnitelmissa oli vain rynnätä alas ilman mitään hillintää. Keskityinkin enemmän alashyppyihin, ja hevosen huomattua kuinka paljon helpompaa on tulla vähän rauhallisemmin alas, alkoi myös pidätteet mennä vähän tehokkaammin läpi. Muutaman hyvän hypyn jälkeen oli pieni palautus, jonka jälkeen kokeilin pari helppoa porrasta. Ylöspäin portaat sujuivat hienosti, parin ryntäilystä johtuvan kolauksen jälkeen sain taas pidätteet hyppyjen välilläkin läpi. Alaspäin tultaessa vauhti tuntui aina vain kiihtyvän, ensimmäisellä kerralla Natsi tuli lähinnä aina vain venyvin jättiloikin alas. Toinen kerta mentiin niin hiljaa kuin pystyttiin, ja kolmannella kerralla pystyttiin taas menemään vähän lähempänä normaalitempoa.

Sunnuntain vapaaharjoittelun käytin hyväkseni portailla, sillä kotona meillä ei ainakaan toistaiseksi ole mitään perus tukkeja ihmeellisempiä maastoesteitä, joten harjoittelu jää hyvin vähäiseksi.

Valmentajan kommentti: Hienoa, että kuntoharjoittelu on alkanut sujumaan ja että Natsikin on saanut treenausvaihteen päälle. Jatka vain sinnikkäästi hyvän alun jälkeen, ja muista pitää myös palautumispäiviä. Saitkin viikonlopun aikana tehdä vauhdin kanssa oikein tehoharjoittelua, toivottavasti sait siitä hyviä vinkkejä tulevaan. Muistat vain ratsastaa omalla istunnallasi Natsia kuulolle, niin hyvä tulee. Meille saa aina tulla harjoittelemaan, jos ei omalta tallilta löydy tarpeeksi haastavia esteitä!

23. lokakuuta 2011 kenttävalmennus, valmentajana Wendy (tarinavalmennus, ratsastajan teksti)
Kanssaratsukoiden ollessa vähän tutumpia oli minunkin helpompi pitää Natsin huomio itsessäni. Kentällä verryttely sujui yllättävän mukavasti, koitin pysyä vähän etäällä muista ja keksiä kokoajan jotain pientä tekemistä joilla pitää Natsin mielenkiinto yllä.

Maastoon siirryttäessä osasin jo eilisen perusteella valmistautua ja olla tarpeeksi napakka selässä. Hallittu laukka on meille aika haastava käsite, ja sainkin tehdä paljon töitä jotta tamma pysyi vaaditussa temmossa. Muutamaa kiukkupukkia lukuunottamatta harjoitus meni paljon paremmin kuin osasin odottaakkaan, toisella laukkapätkällä Natsi jo tajusi että nyt ei auta muu kuin laukata rauhassa muiden mukana. Hevosen ymmärtäessä tehtävänannon oli hidasta laukkaa helpompi työstää, ja sain Natsiakin vähän töihin pelkkän laukkahöntsäilyn sijaan. Koitin samalla painaa mieleeni vähän tahtia ja tuntua, jotta kotiharjoittelussa vauhti ei kiihtyisi ihan luvattomiin. Laukkapätkien jälkeen intervalli sujui jo paljon rauhallisemmin, ja loppukäynneissä tamma tuntui siltä kuin olisi vähän töitäkin tehnyt. Huomasinpa itsekin seuraavana päivänä harjoituksen tehokkuuden, oli meinaan vatsalihakset ja jalat kipeinä, käsistä puhumattakaan...

Valmentajan kommentti (myös 22.10.): Natsin kanssa intervalliharjoittelun treenaamisessa varmasti helpottaa, kun pääsette tekemään sitä ihan rauhassa ilman muiden ratsukoiden villitsevää vaikutusta. Muista yrittää rauhoittaa Natsi käyntiosuuksien ajaksi, sillä jatkuva kaahottaminen ei loppujen lopuksi rakenna kovinkaan hyvää peruskuntoa. Laukassa kannattaa tarkkaan, esimerkiksi autolla tai kartasta, mitata laukattavan pätkän mitta ja pitäytyä sopivan pituisissa laukkapätkissä. Kunnon kohotessa voi laukata hieman pidempiä pätkiä ja vauhtikin saa hieman kasvaa.

22. lokakuuta 2011 kenttävalmennus, valmentajana Wendy (tarinavalmennus, ratsastajan teksti)
En lähtenyt elättelemään kovinkaan suuria toiveita intervalliharjoituksen onnistumisesta, sillä päivä ei eronnut muista millään tavalla: Natsi keskittyi enemmän muille hevosille kiukutteluun kuin ratsastajan kuunteluun. Tunti tuntui ikuisuudelta kun koitin samaan aikaan kuunnella ohjeita ja pitää ratsun erossa muista, samalla kun piti koittaa vielä esittää jotain oikeaa askellajiakin. Käynti oli lähinnä lyhyttä, jännittynyttä ja meinasi jatkuvasti rikkoa raville. Ravi sujuikin vähän paremmin, ainoastaan takaisin käyntiin siirtymiset tekivät tiukkaa. Lopputunnista aloin jo vähän saamaan tammaa paremmin avuille, mutta mitään suurta eroa alkutuntiin ei näkynyt.

Ratsastaja ainakin oli ihan puhki harjoituksen jälkeen, ratsu lähinnä kiukkuisen turhautunut. Tätä harjoitusta täytyy kokeilla kotona uudestaan, ilman muita ratsukoita kilpailemassa hevosen huomiosta.

22. lokakuuta 2011 tarinavaellus
Aamu kului haukotellen ja selkäkivuista valitellen, mutta pysyvästi puutuneille takapuolille ei annettu armoa vaan Hilma hoputti kaikki kympin aikaan jo laittamaan hevosia kuntoon maastoretkeä varten. Lauman molemmat Natsit olivat lyöneet raivokkaat päänsä yhteen ja eristäytyneet muista, ilmeisesti päätettyään normaalien hevosten olevan ihan liian nössyköitä näiden seuraan. Noukin omani pois, kuorin sen loimien alta ja hoidin aamukiukkuilevan tamman jotenkuten ratsastuskuntoon. Kaikkien ollessa valmiita otettiin samat jonopaikat kuin eilenkin oli ja lähdettiin matkaan.

Natsi ei alkulönkyttelyiden aikana muuta tehnytkään kun pyöritellyt häntäänsä ja näykkinyt äkeänä edellämenevän hevosparan takapuolta. Itsekin meinasin nukahtaa selkään, mutta Hilman jatkuvat ohjeidenhuutelut pakottivat pysymään sen verran hereillä ettei ratsuni päässyt seilailemaan omille reiteilleen.

Alkumatka kului lähinnä käyntilönkyttelyssä ja satunnaisissa, laiskoissa ravipätkissä. Jono kuitenkin pysähtyi aukean pellon reunaan, jolloin osa hevosista heräsi ja päästi korvat hörössä innostuneita hörähdyksiä. "Ja sit kaikki hereille! Otetaan pieni laukkaskaba, jokanen pitää huolen ettei törmäile muihin ja että saa hevosensa pysähtyyn. KUKAAN ei ylitä pellon rajoja eikä katoo pöpelikköön, vaan kun mie hidastan vauhtia niin kaikki muutkin hidastaa. Ohitella saa." Pieni jännitys alkoi kutkutella vatsassa, minkä Natsi aisti salamana ja aloitti heti vaativan kuopimisen ja piaffen esittämisen. Harras toiveeni oli pysyä selässä ja olla aiheuttama kovin suurta katastrofia.

Tapahtui pieni levittäytyminen, ja Hilman merkistä kaikki singahtivat liikkeelle. Joukon isoimpana (ja ainoana laukkasukuisena) hevosena Natsi paineli heti kärkeen, puhisten sieraimet laajina innoissaan pienestä spurttailusta. Muutama joukon isommista hevosista kiri samoihin vauhteihin, mikä sai Natsin kilpailupään sekoamaan ja askeleen venymään entisestään. Pellon toinen reuna lähestyi uhkaavan nopeaa tahtia ja aloin jo tekemään pieniä herättelypidätteitä, mitkä saivat tamman lähinnä hermostumaan ja painamaan entistä kovemmin kuolainta vasten. Kun rinnalla olevat hevoset alkoivat hidastaa, vedin minäkin liinat kerralla kiinni ja ärjähtäen otin käyttöön kaikki jarrutustavat mitä Natsilla nyt voi käyttää. Tamma nostikin päänsä heti pilviin, mikä sai vauhdin hidastumaan eteenpäinloikkimiseksi. Pari loikkaa tehtiin ryteikön puolelle ennenkuin sain täysiverisen pyörtämään ympäri ja liikkumaan eteenpäin edes jotenkinpäin.

Ratsukot alkoivat taas kokoontua vähän tiiviimpään ryhmään kuuntelemaan lisähojeita, samalla kun koitin itse saada kiukkuilevan ja keulimisia uhkailevan tamman taas asettumaan aloilleen. Hilma antoi luvan vapaaseen työskentelyyn, taas sillä varauksella että kukaan ei törmäile tai aiheuta muita vaaratilanteita. Itse käytin tämän ajan Natsin ruotuunlaittamiseen, mikä sisälsi valtavan määrän minimaalisia ympyröitä, tökkivää ravia ja pieniä pukkeja. Parin ponin ottaessa vielä pienet kilvat keskenään hermostui Natsi täysin ja heitti valtavan pukin, jonka saattelemana lensin roikkumaan tamman toiselle kyljelle, josta lopulta jalkauduin pienen sivuloikan aiheuttaman, tyylikkäästi jaloilleni tottakai. Pidin tammalle pienen kurinpalautuksen ennen selkäännousua, ja loppumatka kuluikin ihan mukavasti Natsin keskittyessä lähinnä oman ylpeytensä nielemiseen.

Vetäjän kommentti: Natsihan pääsee todella vauhdilla eteenpäin! Hyvä, että neiti sai vähän irroitella. Käytit hyvin vapaan ajan Natsin kuriin saamiseen, mikä onnistuikin hyvin ottaen huomioon sen, kuinka paljon tamma innostui.

02. lokakuuta 2011 päiväkirjamerkintä
Vuoden pullailutauon jälkeen me ollaan alettu taas treenaamaan kunnolla ja katselemaan kisoja vähän sillä silmällä. Golffis on pitänyt meille nyt monet tiukat esterääkit, joten nyt taitaa olla vuorossa joku pätkä koulutuuppailua ja vähän rauhallisempaa touhuilua. Jos Natsin kanssa nyt moisesta voi puhua... Hienosti neiti on kuitenkin henkisesti jo vähän kasvanut, alkaa kunnioitusta jo (wohoo, viiden vuoden taistelun jälkeen...) tallin väkeen löytyä. Vieraat on sitten edelleen niitä joiden silmille hypitään vailla ajatustakaan seurauksista.

Pikku-Natsi alkaa jo kutkuttelemaan, jos joku täydellinen orimies löytyy ensikevääksi niin pakko tästä on joku kakara saada kasvamaan... Ettei elämä käy liian helpoksi. Katsotaan sitten keväällä miten käy.

02. lokakuuta 2011 estevalmennus, valmentajana -Golffis.
Kun saavuin kentälle, näin heti Natsin ravailevan kaula kaarella ja kuulin kuolaimien järsimisen tallin nurkalle asti, ilmiselvästi odottelitte jo minua. Olitte jo tuttu pariskunta joten pistin teidät heti verryttelemään vielä kunnolla, laitoin teidät tekemään voltteja ja syvästi inhoamianne kaarevia uria. Kasasin kentälle yhden matalan verryttelyesteen ja kaksi hieman isompaa estettä. Verryttelyesteen kasasin pitkälle sivulle ja laitoin teidät tekemään ensin tarkkaan pääty-ympyrän kevyessä ravissa, lyhyen sivun keskellä ympyrän loppuessa laukan nosto ja laukassa esteelle, tamma toimi yllättävän rauhallisesti tälläkin kerralla ja koska olitte jo tuttu pari niin täytyy myöntää että koin hetkellisen "äidin ylpeyden" tunteen teitä katsoessani. Teitte saman harjoitteen kumpaankin suuntaan ja tamma toimi kummastakin suunnasta yhtä hyvin. Päätin että voimme ihan hyvin aloittaa kunnollisen hyppäämisen, ensin keskityttiin ristikkoon ja ponnistuskohtaan ja kun se sujui hienosti vaihdoimme isommille esteille, okserille ja pystylle. Aloitimme reilun metrin korkealla pystyllä ja esteen nähdessään Natsi oikein innostui, kuului vaan ihme vinkaisu ja tamma pukitti, sitten jo mentiinkin. Ihmettelin edelleen että miten tamma pystyy ponnistuskohtansa katsomaan tuosta vauhdista ja vielä pystyesteelle ihan oikein, normaalisti hevoset ajautuivat tässä kohtaa liian lähelle ja puomi lensi, mutta ei Natsilla, päätin ottaa tämän esteen vielä pari kertaa kummastakin suunnasta varmistuakseni ettei kyseessä ole sattuma. Siirryimme okserille jonka ensimmäinen kerta ei sujunut ihan niin kuin elokuvissa, olitte lähestymässä estettä laukassa kun tuuli paukautti tallien oven kiinni, no Natsihan loikkasi heti kahdelle jalalle, ja komensin heti sinut keskittymään nyt raviympyröihin ja muihin jotta tamma saataisiin taas rauhalliseksi ja keskittymään esteisiin, tämä otti aikansa ja ensimmäisellä hyppykerralla Natsi oli vielä hieman sekaisin joten puomit lenteli, tämä kuitenkin herätti tamman ja seuraavalle kerralle se näytti selvästi ottavan itseään niskasta kiinni ja hyppäsi kunnolla. Otimme vielä kerran saman esteen ja sekin onnistui joten päätin lopettaa tämän tapahtumarikkaan valmennuksen tähän onnistuneeseen suoritukseen.

30. syyskuuta 2011 estevalmennus, valmentajana -Golffis.
Aloitimme valmennuksen niin että sait verrytellä Natsia oman mielesi mukaan kun minä kasasin harjoitusesteitä. Alan uskoa että Natsin edellisen kerran rauhallisuus oli vain sattumaa, sillä tamma oli taas ihan tyypillinen itsensä hyvin energinen ja iloisen oloinen. Päätin että jatkamme noiden teiden harjoittelua joihin viimeksi lopetimme, aloitimme ensin ihan pitkällä sivulla olevilla kahdella ristikolla, minulla nimittäin nousi pirun sarvet ja päätin kokeilla sinun ja Natsin jarrutuskykyä esteiden välillä, sait tulla ensimmäiselle esteelle ihan siinä tempossa kun parhaaksi näit, mutta tarkoituksena olikin pysähtyä heti ensimmäisen esteen jälkeen, kolmen sekunnin paikallaolo ja omavalintaisella askellajilla toiselle esteelle. Minulla oli varsin hauskaa ja jouduin muutaman kerran naurua pidättelemään kun sinä naama punaisena koitit saada innoissaan olevaa Natsia pysähtymään, ja Natsi kun oli vakaasti päättänyt hypätä molemmat esteet kerralla, jouduin itse tulemaan kakkosesteen eteen seisomaan jotta tamma rupesi ymmärtämään että sitä toista ei hypätäkään heti. Kun sait Natsin pariin otteeseen pysähtymään lisäsinkin teille hieman haastavamman reitin, pitkältä sivulta käännytäänkin heti ensimmäisen esteen jälkeen tiukasti vasemmalle jossa on seuraava este heti keskellä kenttää, tämä onnistui kuitenkin loistavasti. Seuraavaksi kokeilimme pääty-ympyröillä olevia esteitä jossa sinun piti muistaa säätää asetusta ja tempoa, nämäkin kuitenkin sujuivat vallan mainiosti. Päästin teidät sitten kokeilemaan hyppäämään eräänlaista siksak-rataa, jossa todella vaadittiin ripeitä käännöksiä, mutta nehän ei tuottanut Natsille minkäänlaisia vaikeuksia, se tuntui kääntyvän markan ympäri. Päästin teidät hyppäämään kerran myös radan jossa itse sait kokeilla näitä tunnilla opittuja asioita ja sekin sujui hienosti, tähän on siis hyvä lopettaa. Tamma on varsin taitava hyppääjä, mitä nyt vauhti vie välillä voiton järjestä, mutta hienoa työtä teiltä molemmilta joka tapauksessa!

17. syyskuuta 2011 estevalmennus, valmentajana -Golffis.
Olen Natsia treenannut ennenkin mutta tämä päivä tuntui jotenkin odottamattomalta, Natsi oli nimittäin jo heti alkuverryttelyssä rauhallinen ja teki parhaansa se varmaan tiesi pääsevänsä hyppäämään. Aloitimme hyppäämisen matalilla pystyillä, tamma kyllä hyppäsi innokkaasti mutta tekniikka vaatii hieman työstämistä. Natsi itse oli jokaiseen alastuloonsa varsin tyytyväinen ja osoitti sen hännän heilautuksella, mutta kuten itse huomasit niin tamma laskeutui hieman liian töksähtävästi, joten tuli siinä päätettyä tämän tunnin virallinen aihe, eli kertauksia kertauksien perään niin kauan kunnes tekniikka paranee.

Sinua ohjeistin käyttämään pidätteitä hieman reippaammin ja otimme väliin hieman voltti ja kaarevanuran työskentelyä jotta saataisiin tammaan hieman lisää notkeutta. Taisi tämä välissä koulun vääntö hieman auttaa nimittäin tekniikka parani heti huomattavasti, alastulo oli paljon pehmeämpi, tamman selkä oli kauniisti kaarella mutta jalat nousivat kuitenkin nopeasti ja napakasti vatsan alle hypyissä. Nostimme estekorkeuksia niin tekniikka ja tyyli vain parani, näyttää siis siltä että pienet esteet tamma hyppää hieman "hälläväliä" tyyliin mutta isoimmilla Natsikin ymmärtää itse hyvän tekniikan tarpeen, ja niihin sen mielenkiinto riittää panostamaankin. Lopuksi laitoin teidät hyppäämään pienen radan niin että saat valita itse hieman hankalammat reitit, tosin eipä sen hankaluus-asteen ollut väliä sillä Natsi kääntyi hyvinkin jyrkästi tarvittaessa.

14. syyskuuta 2011 estevalmennus, valmentajana -Golffis.
Natsi tuntui kiehuvan jo heti alkujaan kun se kentälle saapui ja näki esteet. Päätin siis tehdä alkuveryttelyksi ihan vauvojen esteen, eli siis ristikon, senkin Natsi loikkasi kauhealla ilmavaralla ja varsin jännittyneenä. Siksi päätinkin että me menemme vaikka koko valmennus-tunnin tätä yhtä perhanan ristikkoa niin kauan kunnes tamma lakkaa kiehumasta yli äyräiden. Kun Natsi viimein rauhottui hieman niin päätin laittaa teidän hyppäämään kolmos-sarjaa. Ensimmäisellä kerralla teillä oli ihan liikaa vauhtia ja Natsi ei kerinnyt ottamaan sitä askelta sinne väliin, josta johtuen puomit kolisivat aika railakkaasti, toisella kertaa Natsi tuntui oppineen että se ei ole kovin mukavan tuntuista kun puomit nappaa jaloille ja se tulikin kohtuullisen rauhassa ja tarkasti. Lopuksi tamma tuntui rauhottuneen sen verran jotta uskalsin sen päästää hyppäämään kokonaan lävitse rakentamani radan, se sisälsi esteitä pääsääntöisesti 110-120cm mutta olipa joukossa todellinen kenttähevosen haastekkin 140cm okseri. Viimeinen ratakin teiltä meni loistavasti, ylipäätään valmennus sujui mukavasti ja tammakin löysi itsestään sen hieman rauhallisemman hyppytaktiikan!

28. elokuuta 2011 estevalmennus, valmentajana criselda
Kokosin 130cm esteitä sillä välin kun ratsukko lämmitteli käynnissä ja ravissa. Lopulta ratsukko pääsi hyppäämään. Kun he olivat hypänneet radan kertaalleen puhtaasti, päästin heidät jäähdyttelemään.

31. lokakuuta 2010 tarinakisat, peltolaukat
Naksuttelin taas käskevään tahtiin kieltä ja kiristin ohjastuntumaa kun tamma liimasi korvat niskaan, korskahteli kuin tuhatkiloinen siitossonni ja muutaman passageaskeleen jälkeen alkoi heittää etusiaan ympärillä pyöriviä hevosia kohti. Yhdessä on koettu senverran monet känkkäränkkäilyt, rodeoesitykset ja hetket kun tuntuu ettei kyseisen eläimen suonissa virtaa mitään muuta kuin testosteronia ja adrenaliinia, että kuritus ja pidättely alkoi sujua jo rutiininomaisesti. Silmäilin pellolle rajattua rataa, joka oli ehkä tähänastisista peltolaukoista pienin, vaikkakin etusuora oli lupaavan pitunen. "Keskityt taas siihen juoksemiseen etkä muille vittuiluun niin kyllä se siitä", mutisin tammalle ja rapsuttelin sen säänvierustaa rauhoittavasti, josta sain kiitoksesti kevyen pukin.

Osallistujat kutsuttiin lähtöviivalle, ja joku ihan vain kiusatakseen oli laittanut Natsin keskiradalle. Jo pelkkä muiden hevosten ahtaaseen väliin meno teki tiukkaa, ja valtaosa odotteluajasta tanssittiinkin kahdella jalalla inisten ja ilmaa hakaten, mutta ei, ei kellekkään tullut mieleenkään siirtää meitä edes ulkoradalle, joten tyydyin kohtaloon, pidin pepun tiukasti penkissä ja pohkeet valmiustilassa. Ratkaisevalla hetkellä sain pidettyä ohjia nykivän ja häntää vinhasti pyörittelevän täysiverisen maan pinnalla kun pilliin vihellettiin terävästi ja kaikki syöksyivät lähtöön - kaikki muut paitsi Natsi. Muutamat ensimmäiset metrit hypittiin taas kahdella jalalla riehuen, hyvä ettei selälle menty kun 172 korkea eläin uhosi koko komeudessaan kaikille eläville olennoille kymmenen kilometrin säteellä. Kun se huomasi olevansa wnb-laukkaradalla, oli muut ratsukot ehtineet ottaa jo hyvän välimatkan, mikä ei taas sopinut neidin ajatusmaailmaan sitten laisinkaan. Ohjia vastaan punkien se lähti koikkaloimaan eteenpäin ja kun sai sentin verran löysää, meinasin tippua kyydistä ihan vaan järkyttyneenä siitä millaista vauhtia viimeisen vuoden harvinaisen tehokkaana pullaratsuna elellyt Natsi lähti kirimään muita kiinni, korvat niskaan kiinniskasvaneina ja valkuaiset vilkkuen. Juuri kun pääsimme takasuoran loppuun ja ensimmäisen kaarteen alkuun, aloitti muut osallistujat jo etusuoraa ja loppukiriä. Pelto ei ollut kaikista parhaimmassa kunnossa ja edellämenevät ratsukot olivat tuhonneet viimeisenkin pinnan, joten kaikkien fysiikan lakien mukaan tuhat lasissa painava täysiverinen veti lipat, kaatui kyljelleen ratsastaja allaan. Yleisön suunnalta kuului jännittynyt ja pelästynyt huokaisu, minun osaltani maailma pimeni ja viimeinen muistikuva tilanteesta on jalan päällä sätkivä hevonen.

Paikalle oli soitettu ambulanssi jonka hellästä huomasta heräilin, mukana tulleet tallilaiset vierellä. Toinen jalka oli lähes tunnoton ja otsaa jomotti niin julmetusti. "Vedit aika putkeen tänki reissun", totesi ensimmäisenä virnuileva Heidi. "No mites ny nii? Ihan oli hyvät chanssit voittoon.." "Mm jep, jos puhutaan siitä kuka kusi homman parhaiten. Natsi oli enemmän kahella jalalla kun neljällä, veditte ekassa kaarteessa lipat, sulla jäi jalka sen alle ja sit se alko riehuun siinä jotain ja kolautti pari kertaa kavioillaa ennenku se saatii jotenki päi kii ja vähä etäämmälle", Nina selosti tilannetta. "Luottoratsu. Onk se ok?" "Ontu ihan pienesti oikeeta etusta, ell sano että korkeintaan joku pienenpieni venähdys, äkkiä se ittensä parantaa. Kuskataan sut himpeen, me laitetaan hevoset pois ja sää meet ottaan unta palloon, okke?" "Hmmm okke." Ensiapuhoitaja auttoi minut ylös paareilta, teki vielä pari varmistusta ettei lääkäriin asti tarvitse ainakaan vielä lähteä ja antoi kepit että pysyn pystyssä. Kotona olikin kerrottavaa porukalle miksi kopista kävelee ulos kuran kuormittama täysiverinen ja ratsastajalla on puolet naamassa kuivuneessa veressä..

Tuomarin kommentti: "RAKASTUIN! Natsin kanssa pitää nähtävästi olla muun maailman varuillaan, teillä kaikki meni tänää vikaan. Isot onnittelut voittajille!"

6. heinäkuuta 2010 tarinakisat Vinskin ponitallilla, 100cm
"Hups, väärä rata! Ei aidan yli pitänyt hypätä.."
"Se on YLEISÖ. Idiootti, yritä nyt." Läjäytin raipalla tamman takamusta ja sain kiitokseksi lennokkaan pukituksen ja sivuloikan mahdollisimman kauas aidasta ja sen takana kummittelevasta yleisöstä. "Sää oot kyllä kans vatipäisin elukka mitä oon ikinä tavannu", mutisin täysiveriselle ja lähdin pyörittämään sitä pohkeen ympäri pienellä voltilla. Kauaa ei kulunut kun meidät kuitenkin jo kuulutettiin radalle. Hidastin käyntiin ja ratsastin Natsin kentältä maneesille. Toimihenkilö sulki maneesin ratsastusareenan aidan portin ja nostin ravin, samalla kun koitin saada nuorta rouvaa vähän kuulolle. Kohta jo kuuluikin lähtömerkki, mikä sai ruunikon loikkaamaan metrin verran ilmaan silmät pyörien. "YRITÄ NYT. Ei oo ihan vieras ääni." ärisin tammalle kuin vihainen koira konsanaan, samalla kun koitin saada sitä taas ruotuun.

Nostin laukan, ylitin lähtölinjan ja suunnistin ensimmäiselle esteelle: heittämällä yli. Natsi pyöräytti häntää ja harppoi reippaampaa tahtia, "etteks te isompia esteitä oo tänne voinu hommata" ilmeellä. Sarja meni kevyesti yli, eikä vesieste saanut tammaa lotkauttamaan korvaansakkaan. Seuraavana oleva kukkahökötys oli ilmeisesti ihan tylsä (tai vaihtoehtoisesti tosisuperkamala) koska täysiverinen jatkoi rennosti kiihdyttäen pokkana esteen ohi kohti maneesin ovia ja porttia. Valmistauduin jo äkkikäännökseen tai liukupysähdykseen, mutta vielä mitä! Toimihenkilöitä sinkosi joka suuntaan kun Natsi hölkytteli menemään ja pomppasi portin yli ulkoilmaan kuin minkäkin maastoesteen. Yleisö repesi raikuvaan nauruun ja ulkona olevat sivustakatsojat hyppäsivät metrin ilmaan kun maneesista loikkasi ilman varoitusta 170cm, vähintäänkin vähän hallitsemattomalta vaikuttva täysiveritamma punainen rusetti hännässä koreillen. Juuri ennen pusikkoon syöksymistä sain ratsun mielen muuttumaan ja parin keulaisuloikan jälkeen itse kukin seisoi vähän hölmistyneenä. Maneesissa raikui edelleen nauru ja kun toivuin järkytyksestä alkoi siinä itseäkin naurattaa. "Ja valitettavasti ratsukko hylätään väärän radan, radalta poistumisen ja kahden tottelemattomuusvirheen vuoksi." Kuulutus oli vähän epämääräinen kun toimitsijakin nauraa hörötti, Natsin korskahtaessa ja ravistellessa itsensä kauttaaltaan, jääden tapittamaan sen näköisenä kuin olisi juuri suorittanut ihan löysän estereenin. "Sää oot tamma kulta ihan sekasin."

17. kesäkuuta 2010 maastoestevalmennus, valmentajana Lisa
Tullessani ulos tallista Pimun kanssa odotit Natsin kanssa tallipihassa. Koko konkkaronkka lähti johdollani matkaan. Hetken kuluttua pyysin teitä ottamaan ohjat ja siirtymään raviin. Kamalasti en ehtinyt seurailla alkuverkkaanne, koska Pimu oli todella innoissaan päästessään maastoon. Pian pääsimme hyvälle laukkapolulle ja otimme laukan. Annoimme hevosten vähän päästella höyryjä joten käskin löysentämään ohjaa. Kohta olimmekin jo saapuneet maastoesteradan alkuun. Ensimmäisenä esteenä radalla oli noin 50 cm tukki. Laitoin teidät hyppäämään viimeisinä. Natsi lähestyi rauhallisesti estettä, mutta juuri ennen hyppyä se pidensi askeltaan ja se pomppasi ihmeellisesti tukin yli. Saime kaikki hyvät naurut ja laitoin teidät sen jälkeen hyppäämään uudestaan. Tällä kertaa ennakoit Natsin tekemiset ja pidit sen samassa tahdissa koko ajan. Vaikka suoritus oli moitteeton, laitoin teidät alkulämpiksi hyppäämään vielä toisen kerran. Seuraava este olikin oja, jonka takana oli 60 cm korkuinen risukasa. Ojaa ylittäessä Natsi odotti varmistustasi, mutta kun rohkaisit se hyppäsi sen yli hienosti. Risukasan se kieltäytyi, mutta kun menitte uudestaan Natsi hyppäsi senkin yli oitteettomasti. Valmennuksen lopuksi pääsitte kiertämään radan jossa oli 50, 60 ja 80 cm esteitä. Natsi kiersi radan oikein innoissaan, mutta sait sen pidettyä hallinnassa. Hyvin meni, treenatkaa ahkerasti!

10. lokakuuta 2009 tarinakisat Kuuramaassa, peltolaukat
Päivä alkoi 7.47 eläinten tunkemisella autoon Janinan avustuksella. Pakkasin kolmea, unisen äreää eläintä tuliterään, nelipaikkaiseen kuljetusautoon, jonka kyljissä luki isolla TEAM HÄIRIKÖT. Kun sain Masankin lopulta ensimmäiseen paikkaan tungettua, suljin hevoset pimeään ja kävin tarkistamassa viidettä kertaa että kaikki oli mukana. "Satula, tsek. Suitset, tsek. Raippa, tsek. Harjat, tsek. Suojat, tsek. Turvaliivi, tsek.." jne. Pääsimme starttaamaan 8.15 aikaan, ja Kuuramaassa olimme vähän ennen kymmentä.

Kun olin ratsastanut kummatkin ponistartit, oli Natsin vuoro. Iso, tiine, äkäinen ja äärettömän nopea tamma herätti huomiota alusta asti syömällä kaikkea liikkuvaa, huitomalla jaloilla minkä kerkisi ja potkimalla autoa tyytymättömänä. Jotkut hevoset ehkä muuttuvat äidillisiksi ollessaan tiineenä, mutta meidän neiti onkin ihan eri maata. Muut hevoset saivat kuulla kunniansa jos ne uskaltautuivat yhtään liian lähelle, ja pidinkin huolen, että jokainen varmasti huomasi hännässä koreilevan punaisen rusetin ja tamman äreän ilmeen.

Kun valmistauduin lähtölinjalla starttiin, toivoin vain hartaasti ettei käy kuten Häiriköiden peltolaukoissa, missä ratsastaja ja satula oli saanut kyytiä. Lopulta Natsi ja Sofia olivat tulleet ilman satulaa, ratsastaja puoliksi selässä ja puoliksi vierellä juosten viitisen minuuttia muiden jälkeen maaliin, että siitä sitten. Naputtelin raipalla täysiverisen takasia sen pyöritellessä häntäänsä ja tepastellessa vähän joka suuntaan, sen oloisena että kohta joku saa kengästä. Kohta kuitenkin ilmoille raikasi pelastava TÖÖÖÖT-ääni, ja hoputin tamman liikkeelle. Natsi hoksasi heti jutun jujun, ja venyttikin itsensä kuten kunnon laukkahevosen kuuluukin. Mahastaan huolimatta ainakin selästä käsin tamma tuntui menevän vähintään kahta sataa, ja olevan ihan ylivoimainen vastus muille. Vikassa kurvissa neiti kuitenkin teki temput, heitti perseensä ainakin kolmen metrin korkeuteen hurjasti kiljaisten, jonkun tullessa ilmeisesti liian lähelle. Ei kestänyt kauaakaan kun olin maassa istumassa loikkivan ja päätään viskovan tamman edessä, ja vähintään yhtä nopeasti olin seisaallaan ja ottamassa vähän etäisyyttä ruunikon alkaessa keulia. Muut ratsukot olivat selvinneet vaurioitta maaliin asti, ja Natsi sai kuulla kunniansa radalla, kun huusin sille naama punaisena raippa viuhuen jokaisesta keulimisuhittelu-yrityksestä. Yleisön seasta kuului Janinan ääni ja huutelut "GO GO SÄ VOITAT SEN ÄLÄ ANNA PERIKS HAKKAA PÄÄLLE!!!" Mielessä kävi jo, että tämän jälkeen kukaan ei tule lähellekkään meidän tallia, kun hevoset saa kohtauksia kesken radan ja kaverit huutaa oudoimpia kannustushuutoja yleisöstä mitä on ikinä kuultu. Lopulta täysiverinen kuitenkin jäi seisomaan pää ylhäällä, korvat niskassa ja jalat kasassa, mulkoillen kaikkia ärhäkästi. Nousin reippaasti selkään ja muistutin raipalla kuka sielä selässä olikaan, tamman koittaessa väistää valtavalla sivuloikalla. Pienen tahtojen taistelun jälkeen sain ravuutettua ruunikon ulos radalta, jonka jälkeen tein sen kanssa parit raviharjoitukset, ennenkuin palasin autolle.

Natsi autoon samassa mielentilassa kuin tullessakin, se on saanut tarpeeksi monta kurinpalautusta tajutakseen millon on ylitetty viimeinen raja. Kävin vielä erikseen pahoittelemassa spektaakkelista Veenalle, ennenkuin starttasin auton ja palasin kotitallille.

8. elokuuta 2009 kouluvalmennus, valmentajana Mari V.
Kun saavuin Team Häiriköitten pihaan, pelkäsin jo pahinta. Minun oli tarkoitus tulla valmentamaan Natsia koulussa tasoa Vaativa A, ja olin hieman epäileväinen asian suhteen, koska viimekertainen estevalmennus nyt oli mitä oli... En olisi ikinä arvannut että Natsi pärjäisi koulukisoissa jopa niin korkealla tasolla. Hieman epäillen siirryin kentän laidalle katselemaan lämmittelyä. Mitäköhän mahtaisi tulla lisäyksistä, kokoamisista, taivutuksista ja pirueteista ? Huhhuh, eipä kai auta muu kuin ryhtyä töihin.

Taffel istui tiiviisti satulassa, kun Natsi pomppi pitkin kenttää katsellen innokkaasti estekalustoja, jotka olivat jääneet siihen Frendin irtohypytyskokeiluista. Siirsin esteet pois, muuten Natsin keskittymisestä tuskin tulisi mitään. Tamma kulki kauniissa pyöreässä muodossa, ilmeisesti Taffu oli lämmitellyt sitä jo hieman kauemman aikaa ravaten, jotta saataisiin huomio hetkeksikin töihin kaiken säikkymisen keskellä. Pyysin taffelia kokoamaan Natsia vielä hieman lisää, jotta voisimme aloittaa työt. Natsi lyhensi nätisti askeltaan ja polki myös hieman paremmin takajaloillaan. Pyysin pariskuntaa tekemään hieman avotaivutuksia, jotta Natsi olisi hieman taipuisampi näin alkuun. Natsi ei oikein halunnut siirtää etupäätään uralta, mutta kunnon muistutuksella raipasta se alentui nöyrästi kohtaloonsa. Katselin ihmeissäni Natsia. Sehän oli tänään lauhkea kuin lammas. Ehkäpä piti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja järjestää täksi valmennukseksi jotain oikein vaativaa, muunmuuassa laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Katsotaan sitä myöhemmin. Asettelin hieman ämpäreitä sinnetänne ja neuvoin taffeille tehtävät. "Kuvittelet että tulet tuolta L-kirjaimelta sisään kentälle. Olet nyt kuin kouluratsastaja, ja suoritat kouluohjelmaa. Tulet tänne keskelle ja pysähdyt näiden ämpärien väliin. *osoittaa kahta ämpäriä, joiden välissä on n. kolmen metrin väli* Pysähdyt, tervehdit minua ja jatkat matkaa kootussa ravissa. Jatkat siitä suoraan C:tä kohti ja käännyt I:stä voltille oikealle puolelle. Kun pääset takaisin I:n pisteeseen teet uuden voltin vasemmalle, ikäänkuin kahdeksikon muodossa nämä kaksi volttia. Kun pääset volteilta jatka suoraan C:hen ja käänny vasempaan kierrokseen. Siellä on neljä ämpäriä, kahden keskimmäisen välissä on I:n keskipiste ja nuo kaksi muuta sinun pitää kiertää mennessäsi voltteja. Tee H:sta koko rata leikkaa lisätyssä ravissa ja B:ssä siirtymä koottuun raviin. Siirtymä lisättyyn käyntiin L:ssä, annat siinä hieman lisää ohjaa niin se venyttää automaattisesti itseään, ainakin pitäisi." selitin taffelille ja naurahdin päälle. "Katsotaan lisää kun saat nämäkin tehtyä." Taffel nyökkäsi keskittyneen näköisenä ja lähti suoritukseen. L:n kohdalla meni kääntyminen vähän pitkäksi, kun Natsi näytti heränneen eloon ja heitteli tylsistyneenä päätään jo "säikähti'" koulukirjainta. Taffel kuitenkin pysyi kylmänrauhallisena ja pysäytti tamman X:n kohdalle, ja kuten oli sovittu, ämpäreiden väliin. Hän tervehti minua nopeasti koskettamalla satulahuovan reunaa ja jatkoi sitten kootussa ravissa. I:n kohdalla hän teki ensin voltin oikealle. Natsilla meni voltti vähän suureksi, läpimittä oli lähemmäs 12 metriä, vaikka ämpäri oli 6 metrin paikkeilla. "Tuo olisi ollut laukkavoltiksikin liian suuri" nauroin kentän keskeltä ja pyysin tekemään uusiksi voltin oikealle. Tällä kertaa meni paremmin, voltin läpimittä oli vain suunnilleen 8 metriä. Vasemmalle Natsi ilmeisesti taipui paremmin, sillä ensin näytti siltä että tamma olisi mennyt sisäpuolelta ohi, mutta rysäytti sitten suoraan ämpäriä päin. Ämpäri meinasi jäädä Natsin jalkaan ja siitähän tamma hermostui. Se lähti viipottamaan täyttä laukkaa kentän poikki silmänvalkuaiset muljahdellen. Eipä ollut kenttä riittävän pitkä, Natsi meni aidoista yli ja juoksi hätää kärsien omaan karsinaansa tärisemään. Päätin että tämä riittää tältä päivältä, joten Taffel meni Natsin kanssa vielä maastoon kävelemään.

Valmentajan kommentti: Natsi on oikein hyvinkoulutettu hevonen, tänään se oli aika kipeän oloinen, tai sitten se oli huudellut taas Lennin kanssa koko yön, ja oli sen takia väsynyt.

8. elokuuta 2009 tarinakisat Lutinassa, helppo C
Yritä saada lukija vakuuttumaan siitä, että juuri sinun hevosesi on maailman kamalin ja hirvein elukka tai sitten kaikkein kaunein ja rakkain olento.
Natsi - jo pelkkä nimi tuo joillekkin kylmät väreet, mikäli on edes kerran elämässään nähnyt tämän tamman tositoimissa. Täysiverinen tulee vaikka läpi rautakarsinasta jos homma ei miellytä, se osaa piffit ja paffit ja keulimiset ja valtavat ilmaloikat paremmin kuin kukaan muu. Pahamaineinen, ilkeäksi ja aggressiiviseksi kuvailtu hevonen on yksi niistä, joiden lähelle hyvin hyvin harvat vapaaehtoisesti tulevat. Välillä itsekin mietin, onko ihan järkevää pitää tätä eläintä tallissa.

Natsin kanssa on sattunut vaikka mitä: puomeja on katkottu koko talven polttopuiden edestä, pari valmentajaa on saatu vapisemaan, monet ovat nähneet legendaarisen outoja ilmaloikkia ja vähintään yhtä monta ratsastajaa on päätynyt koko läänin suurimpaan kuralammikkoon. Kouluradoilla viipotetaan välillä kuin viimeistä päivää, joskus vähän keulitaan ja loikitaan ihan vain yleisön mieliksi. Pari hevosta tulee sillointällöin aidoista läpi kun Natsi päättää taas kerran että elämä sucks ja se on sun vikas, jollon tulee niin kenkää kuin hammastakin vähän joka suunnasta.

Miten on, haluatko tutustua?

Tuomarin kommentit: Elävästi ja sopivasti humoristisella tavalla kirjoitettu, helppolukuinen ja tiivis teksti. Onnistuin sieluni silmin näkemään tulisen tamman tuhoamassa puomeja (:

2. elokuuta 2009 tarinakisat Lutinassa, 80cm
Löydät itsesi aamu neljältä tallipihalta. Silmäsi seisovat päässä yöunien jäätyä väliin ja hiukset harottavat joka suuntaan. Mikä ihme on saanut sinut valvomaan koko yön ja hyppimään ympäri maita ja mantuja kisapäivää edeltävänä yönä?
Hienoa - Natsi oli päättänyt että laidun sucks ja tullut aidoista läpi. Nätti rysähdys herätti siinä yhden aikaan yöllä kun olin muutenkin stressannut seuraavasta kisapäivästä, joten olin hetkessä ylhäällä ja ensimmäinen mitä osasin sanoa oli "Voi helvetti sen kanssa." Kovalla kolinalla ryntäsin ulos ja ehdin nähdä pitkin pihaa jolkottelevan, päätään viskelevän tamman. Hain nopeasti pari riimunnarua, kuskasin muut laitumella olijat toiseen aitaukseen ja lähdin metsästämään omaa kilparatsuani hienon lasson kanssa, koittaen houkutella sitä kauraämpärin kanssa.

Melkein pari tuntia kului, kunnes sain loikkivan ja poukkoilevan täysiverisen kiinni ja talliin. Palasin sisälle, rojahdin sängylle naamalleen ja kohta jo kello alkoikin piipata, saaden minut hakkaamaan päätä tyynyyn. Miksi, MIKSI, olin jättänyt eläimen yöksi ulos. Rukoilin hartaasti että pysyisin kisoissa hereillä, harva tuskin haluaa että nukahdan Natsin selkään ja hevonen lähtee seikkailemaan pitkin pihoja.

11. heinäkuuta 2009 estevalmennus, valmentajana Mari V.
Saavuin tallille ja siellä taffel laittamassa Natsia vielä kuntoon. Täysiverinen kävi kuuman ja steppasi huitoen jaloillaan. Kun yksi jalka huitaisi taffelin suuntaan, tuli kunnon muistutus raipalla että tamma muistaisi ettei ihmisiä potkita. Ja satula koitti tietenkin syödä Natsin. Sain päähäni että Natsia voisi juoksuttaa aluksi jonkin aikaa, että ylimääräiset energiat saataisiin pois ja tästäkin valmennuksesta tulisi muuta kuin hyppimistä ja säikkymistä. Taffel kävi hakemassa juoksutusliinan ja pitkän juoksutusraipan ja sitten menimme kentälle Taffelin taluttaessa pomppivaa täysiveristä.

Taffel juoksutti Natsia ympyrällä. Tarkoitus oli varmaan mennä käyntiä, mutta Natsi veti täyttä laukkaa taffelin ympärillä. Katsoin suunnilleen huvittuneena kun tamma säpsyi pienintäkin aidanlanganheilahdusta tai kiven kopsahtamista kavioon. Tamman sinkoili kiinnitti myös tallin muiden hevosten huomion. Ihmiset olivat kait jo tottuneita, kukaan ei luonut hämmästyneinä katseita kenttää pitkin sinkoilevan tammaan. Kun Natsi oli juossut tunnin tai kaksi pitkin kenttää täyttä laukkaa, se päätti vihdoinkin rauhoittua. Kun Natsi ravasi nätisti uralla pysäytimme sen ja Taffel meni selkään. Pitelin Natsin kuolainrenkaista kiinni kun Taffel sääsi jalustimia. Tamma steppaili ja jyysti kuolaintaan, mutta pysyi paikoillaan eikä nousut pystyyn. Taffel sai säätämiset säädettyä ja lähti kävelemään uralle. Natsi ei näyttänyt ollenkaan väsyneeltä, vaan pikemminkin pirteämmältä kuin ennen juoksutusta. Jokaisessa nurkassa väijyi tiikeri, mitä piti tosissaan pelätä, ja etenkin koulukirjaimet yrittivät syödä Natsin. Nyt kun Natsi oli jo lämmitelty juoksuttaessa, voimme ryhtyä tositoimiin. Laitoin ensin pienen ristikon, jonka Natsi hyppäsi leikiten. Se veti vielä kunnon pukit perään, kuin näyttääkseen : "eihän tuo ollut vielä mitään !" Tein siitä pystyn, jonka korkeus oli noin 50cm. Laitoin toisen puomin parikymmentä senttiä ylemmän puomin alapuolelle, jotta Natsi ei päättäisi vain juosta yhden puomin läpi. No niinhän Natsi näytti aluksi tekevän, mutta Taffelin pamauttaessa raipalla se päätti kuitenkin hypätä. Etujalat taipui nätisti kun tamma hyppäsi, mutta takajalat jäivät jonnekkin hassuun paikkaan ja Natsi onnistui sijoittamaan ne näiden kahden puomin väliin.. Kuului vain räks, kun tamman perse tuli takajalkojen perässä ja Natsi lensi lähes istuma-asentoon esteen toiselle puolelle. Tamma ponkaisi äkkiä takajaloillaan vauhtia ja sai hämmästyneen Taffelin tarramaan lujaa satulakaareen kiinni. Nauroin vaan itse kentän keskellä kun Natsi skitsosi ja veti pukkisarjan. Taffel pysyi hienosti selässä, olisin itse varmaan tuolla katkenneiden puomien keskellä. Taffel sai Natsin pysäytettyä ja menimme katsomaan estettä. Alempi puomi oli katkenneena maassa, se ylempi oli parinkymmenen metrin päässä, poikkinaisena sekin. "No olipa omanlaatunen hyppy" nauroin ja Taffeliltakin oli hymy herkässä. Hain pari uutta puomia Yt Accusalin kattavista varastoista ja otin samalla toiset puomitelineet, jotta voisimme tehdä parikin estettä. Raahasin kamoja kentälle jossa Taffel ravaili poukkoilevan Natsin kanssa. Jätin toiset pidikkeet ulkopuolelle ja nostin yksittäisen esteen metriin. Taffel nosti hallitusti kootun laukan, vaikka Natsi olisi mielellään mennyt lujempaa Taffel piti sen kootussa vauhdissa. Hän ohjasi tamman esteelle ja kappas keppanaa, se meni kunnialla yli ! Ja vielä tyylipuhtaasti. Hain nyt toisen pidikkeen ja laitoin sen heti alkuperäisen esteen taakse. Korkeudeksi sääsin 120cm, että kyseessä oli pieni nousu. Taffel katsoi estettä hieman kysyen mutta ohjasi Natsin kuitenkin esteelle. Natsi innostui hieman noususta, ja lähti hyppyyn jo kaukaa. Taffel mukautui hyppyyn hyvin vaikka kaukaa haettu hyppy taisi hieman yllättää hänet. Natsi loikkasi esteen yli vetäen jälkimmäisen puomin mukanaan. Kyllä se yli olisi mennyt, mutta tamma päätti hypätä päälle. Kuului jälleen tuttu kräks, ja puomi oli poikki kahdesta kohtaa. Natsi säikähti ääntä ja veti kiitopukkilaukkaspurtin perään. Hain pari uutta puomia ja sijoittelin ne kahdelle pidikkeelle niin että se näytti kauempa katsottuna kiinteältä. Taaemman puomin korkeus oli 150cm, ja etummaisen 120cm. Menin vähän kauemmas, sillä esteessä oli nyt lähes kymmenen puomia nyt. "Eikä sitten tehdä koko esteestä polttopuita !" Huusin kentän keskeltä. Natsi veti päänsä ylös kun se lähestyi estettä ja kiihdytti roimasti välittämättä Taffelin pidätteistä. Natsi hyppäsi nyt ihan oikeasta läheisyydestä tällä kertaa, ei mitään maratonloikkaa. Tamma veti kunnialla esteen yli, hajottamatta ainoatakaan puomia ! Vuhuu, tuuletus tuli kunnon katapulttipukkisarjana. Otimme tämän esteen vielä pariin kertaan, ja eikä ainuttakaan puomia saatu hajalle, ellei sitä yhtä lasketta minkä Natsi hajotti tuuletuspukissaan. Olin tyytyväinen Natsiin, tamma ei ilmeisesti vaan tykännyt matalista esteistä vaan päätti hajottaa ne ihan vahingossa vaan. Taffel jäi jäähdyttelemään kuumana käyvää tammaa kun minä siivosin pari katkennutta puomia ympäri kenttää. Tänään ei viitsitty hypätä ratana, ettei tule lisää polttopuita.

Valmentajan kommentti: Tyhjäpäinen, äksy, lahjakas tamma. Kannattaa pysytellä kaukana matalista esteistä, jos ei halua saada lisämaksettavaa katkenneista puomeista. Älä vaan opeta hevostas istumaan kuten se teki tänään, muuten se tekee sitä aina.

6. heinäkuuta 2009 maastoestevalmennus, valmentajana Janina S.
Eipä tämän ratsukon lämmittelyä voi tylsäksi ainakaan kutsua. Kaikenlaisia pukkeja ja loikkia nähtiin ja hyvin sinä selässä pysyit, vaikka Natsi temppuilikin. Sait Natsin pidettyä erossa muiden hevosten kimpusta ja lämmittelyt saitte kuitenkin suoritettua loppuun asti ilman erityisiä ongelmia.

Portaille Natsi tulikin melkoisella vauhdilla, mutta suoritus oli silti hyväksyttävä. Portin yli Natsi ponnistikin oikean jättiloikan, mikä hieman horjutti tasapainoasi. Sait kuitenkin itsesi kunnolla selkään, ennen kuin Natsi teki pienen pukkisarjan. Pukit eivät ongelmia tuottaneet, mutta vauhtia piti hiljentää ennen rengasestettä turvallisuussyistä (enkä nyt puhu esteen turvallisuudesta, vaan ratsukon!) ja Natsi kyllä hidasti, kun tarpeeksi pidätit. Rengasesteen ylitse päästiin turvallisesti ja rauhallisessa vauhdissa, mutta vauhti kasvoi taas heti, kun Natsi oli päässyt maahan asti. Kaadettu vene ei tuottanut ongelmia ja olit saanut Natsin vauhtiakin jo taas rauhallisemmaksi. Veneen jälkeen Natsi kuitenkin näytti todennäköisesti koko pukkikokoelmansa tai kuvitteli olevansa rodeohevonen. Tässä välissä tulitkin alas hevosesi selästä, mutta onneksi laskeuduit jaloillesi. Natsi oli irti, mutta taisi hieman ihmetellä, mitä tapahtui, joten karkureissua ei tullut. Nousit takaisin selkään ja jatkoitte matkaa, tällä kertaa vauhti oli kuitenkin hieman rauhallisempaa kuin aiemminkin. Koivueste ylittyi hyvin, mutta halkopinolla Natsi meinasikin lähteä sivusuuntaan. Sait kuitenkin tamman ajatukset sinuun ja siihen, että nyt hypätään eikä kierretä. Kun halkopinoeste oli takana, seuraava este olikin tukkiokseri. Natsi hyppäsi okserin ylitse kaukaa ja ikään kuin leveän vesihaudan ylitse reilulla ilmavaralla, mutta loikasta ei aiheutunut ratsukolle ongelmia. Tukkiestelle kaahasitte ja Natsi hädin tuskin hyppäsi esteen ylitse, mutta eipä este kovin korkeakaan ollut. Turvallisesti ylitse pääsitte kuitenkin, mutta tämä este uusittiin ja tällä kertaa vauhti olikin jo rauhallisempi ja hallitsit Natsin paremmin. Risuesteestä Natsi näytti innostuvan kovastikin ja hyppäsikin taas kenguruloikalla esteen ylitse. Tähän olit todennäköisesti varautunutkin, joten pysyit selässä ongelmitta. Seuraava este olikin pienen matkan päässä. Natsi teki taas reippaan kiihdytyksen, mutta vesiesteen lähestyessä jarrut olivat ruosteessa. Kun penkereeltä olisi pitänyt hypätä alas veteen, jarrut alkoivatkin toimia. Kaiken lisäksi ihan itsestään, kun Natsi iski jalat maahan ja päätti ettei veteen ainakaan mene. Ratsastajan mahdollisuudet olivat melko vähissä, joten ratsastaja jatkoi matkaansa veteen. Natsi katseli viattoman näköisenä penkereeltä ikään kuin ihmetellen, miksi ratsastaja oli alhaalla eikä tamman selässä. Kun olit päässyt vedestä pois, Natsi selvästikin oletti olevansa oikeassa pulassa ja lähti lipettiin. Pienen ”metsästysreissun” ja säätämisen jälkeen istuit taas Natsin selässä ja yrititte uudestaan alas hyppäämistä. Tälläkin kertaa Natsi yritti kieltää, mutta raippa ja karjaisu kyllä muuttivat tamman mielen nopeasti. Vedessä Natsi esitti taas rodeohevosta ja järjestikin pienen esityksen. Pysyit kuitenkin selässä ja sait Natsin kiinnostuksen taas esteisiin. Hyppy penkereelle onnistui hyvin ja matka jatkui taas reippaassa laukassa. Banketti onnistui hyvin. Viimeinen este olikin coffin, jonka ensimmäinen este oli tukkieste. Tukkieste ylittyi taas ihan hyvin, vaikka vauhtia olikin. Tukkiesteen jälkeen kuitenkin Natsi lähti melkein heti ylittämään hautaa, mikä horjutti hieman tasapainoasi. Lopuksi viimeiselle tukkiesteelle Natsi kielsikin. Coffin uusittiin rauhallisemmassa tahdissa ja tällä kertaa suorititte esteen todella hyvin!

Teidän suoritus oli todennäköisesti nopein ja riskialtein suoritus tällä valmennuskerralla. Esteiden ulkonäkö ei juurikaan Natsia pelottanut, suurin ongelma oli vauhti. Muutaman kerran alas tulit, onneksi mitään ei tapahtunut sinulle tai Natsille. Kunhan Natsi pysyisi paremmin hallinnassasi ja jarrut toimisivat varmemmin, kyllä Natsista tulisi todella hyvä maastoestehevonen. Reitin kyllä päätit sinä (ainakin useimmiten). Vauhti ei ollut kovinkaan tasaista, sillä Natsi tykkäsi itse kiihdytellä eikä oikein piitannut aina pidätyksistä. Mutta askeleissaan varma ja hyvän tasapainon omaava Natsi on, hyppytyylissäkään ei kovinkaan paljoa moittimista ole, vaikka innostuessaan Natsi tekikin muutaman isommanpuoleisen loikan. Kiitos valmennukseen osallistumisesta ja onnea teille tulevaisuuteen!

24. kesäkuuta 2009 kouluvalmennus, valmentajana Juli
Tähän riiviöön olin ennenkin tutustunut ja eihän Natsi mihinkään ollut muuttunut- samanlainen piru kuin ennekin. Se aiheutti alussa häslinkiä jos kellekkin, mutta sait sen hyvin kuulolle suuren valtataistelun jälkeen. Alkuverryttelyissä Natsi olisi halunnut vain laukkailla ja pari pukkilaukan pätkää ratsukolta nähtiinkin. Pidättämisellä ja kuulolle laitolla Natsikin alkoi kuitenki nloppujen lopuksi hakea oikeaa muotoa. Kiitos valmennuksesta!

18. kesäkuuta 2009 estevalmennus, valmentajana Janina S.
Tämä hevonen on jo jokseenkin tuttu näky Proceson tiloissa. Selkään päästyäsi Natsi meinasi vetää päänsä alas ja tehdä kunnon pukit, mutta sait (onneksi) hevosen pään ylös ja pukit jäivät pois. Lämmittelyn aikana Natsi ei ollut erityisen rauhallinen, vaan leikki säikkyvänsä. Näytti siltä, että Natsi otti yhden kulmista tappajakulmaksi, jonka lähelle ei sitten voinut mennä. Tehtäväksi annoin taas mahdollisimman paljon voltteja ja pääty-ympyröitä. Nämä saivat Natsin mielenkiinnon ainakin hetkeksi pois kaikesta pelottavasta, lukuun ottamatta itse valmentajaa. Koottuani 60 senttimetrin pystyesteen lämmittelyesteeksi toiselle pitkälle sivulle ja kentän pituushalkaisijalle 60 senttimetrin pystyn ja tämän perään 70 senttimetrin ristikon, oli aika lähteä hyppäämään lämmittelyesteitä. Aloitimme hyppäämällä 60 senttimetrin pystyn. Tätä hypättiin muutamaan kertaan. Natsin ensimmäinen hyppy, vai pitäisikö sanoa loikka oli jotakin niin erikoista, etten edes yritä sanoa yrittikö Natsi hypätä, pukittaa vai tehdä jotakin muuta. Pysyit kuitenkin hyvin selässä pienestä yllätyksestä huolimatta tai sitten olit jo varautunut Natsin temppuihin. Toisella kerralla hyppy oli hieno ja Natsi paljasti hyppytaitonsa. Muutaman hypyn jälkeen yhdistimme esteet pieneksi radaksi. Rata oli hypättävä laukassa, ensimmäisenä 60cm pysty, laukata toiselle puolelle kenttää ja hypätä pituushalkaisijan pysty- ja ristikkoesteet. Vauhti oli tasainen, vaikka olikin kouluvalmennuksissa nähtyjä suorituksia nopeampaa. Vaikka vauhti oli mitä oli, pystyit hyvin hallitsemaan Natsin ja hypytkin olivat hallittujen näköisiä. Natsin hyppytyyli oli hyvä ja hypyt pehmeitä, mutta ratsastusteistä teidän kenties pitäisi hieman neuvotella? Rata uusittiin kerran ja tällä kertaa ratsastustiet olivat paljon paremmat. Uralla oleva pystyeste nostettiin 80 senttimetrin korkeuteen ja rata uusittiin. Tälläkin kertaa hypyt eivät juurikaan ongelmia tuottaneet, eikä sen pahemmin ratsastustietkään, mutta sait tehdä melko paljon puolipidätteitä. Vauhti oli kuitenkin hillitympi kuin aiemmilla kerroilla. Hevosille suotiin kävelytauko, kun esteiden korkeutta ja paikkoja muutettiin. Jouduit tekemään Natsin kanssa melko paljon voltteja, jotta hevosen ajatukset olisivat sinussa eikä pelottavissa murhaajissa, joita aidantolpat varmasti olivat. Uralla oleva pystyeste nostettiin 90 senttimetrin korkeuteen. Ristikon läheisyyteen pystytetty pystyeste siirrettiin toiselle sivulle, mutta korkeudeksi jätettiin 60 senttimetriä. Ristikko taas käännettiin lävistäjälle ja korkeutta nostettiin 20cm, jolloin ristikon korkeudeksi tuli siis 80 senttimetriä. Tässä radassa tuli hypätä molemmat pystyt ja ratsastaa lävistäjälle, jolla ristikkoeste oli. Kun tuli teidän vuoro, annoit normaalit laukka-avut, mutta näköjään Natsi ei ollut samaa mieltä seuraavasta siirrosta. Natsi lähtikin reipasta vauhtia sivusuuntaan ja pysähtyi suunnilleen parin metrin päähän lähtökohdastaan. Vaikka olitkin kallistunut sivulle, et sentään tippunut ja sait noustua takaisin satulaan kunnolla. Natsi käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nostitte pääty-ympyrältä laukan ja lähditte esteitä kohti. Ensimmäisellä esteellä Natsi oli aikeissa kieltää, mutta käskit tammaa reippaasti eteenpäin ja sait kun saitkin hevosen hyppäämään. Muilla esteillä ei oikein muuta ongelmaa ollut, kuin että Natsi piti yllä reipasta laukkaa mikä esti jyrkempien käännösten tekemisten (vaikka hyvä tasapaino Natsilla kyllä on) ja viimeiselle esteelle tulittekin vähän vinossa. Rata hypättiin myös toisesta suunnasta ja kaikkien onneksi Natsi keskittyi rataan ja mikä tärkeintä, ratsastajaansa. Tällä kertaa sinä selvästi olit ohjissa ja Natsi jopa meni haluamaasi tahtia. Tämä kerta meni todella hyvin. Taas oli esteiden korotuksen aika. Uralla olevat esteet tulivat 100 senttimetriä korkeiksi ja ristikko nostettii 90 senttimetrin pystyesteeksi. Hyppäsitte taas melko hyvin molemmista suunnista. Ensimmäisen kerran ei epäröintiä ollut, mutta toisesta suunnasta tultaessa entisen ristikon luokse Natsi päättikin, että muodonmuutto oli liikaa. Natsi iski jarrut pohjaan. Pysyit selässä niin kauan, kun Natsi seisoi paikoillaan, eli noin kaksi sekuntia. Sitten Natsi kääntyi reippaalla takaosankäännöksellä ja sinä tipuit selästä (tai tarkemmin sanottuna jalkauduit, sillä tipuit jalat edellä). Natsin harmiksi olin sattumalta juuri tamman menoreitillä, joten sain napattua ohjat käteeni ennen kuin Natsi suuntasi hätyyttelemään toista ratsukkoa. Nousit taas selkään ja yrititte kyseistä pystyestettä uudelleen. Natsi meinasi tehdä saman tempun, mutta sait tamman kuitenkin hyppäämään, vaikka kaviot kolahtivatkin puomiin. Palkkioksi sait muutaman pukin ja pienen laukkaspurtinkin vielä pukkien perään. Koititte vielä rataa kerran ja tällä kertaa kaikki meni hyvin. Välissä taas hevoset saivat kävellä jonkin aikaa. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin kahden 100 senttimetrin pystyesteen kaksoissarja ja toiselle pitkälle sivulle tehtiin 110 senttimetrin tasaokseri. Lävistäjän este korotettiin 100 senttimetriin ja esteen eteen laitettiin vesimatto. Natsi vilkuili vesimattoa vähän väliä ja itseäni ainakin mietitytti, miten tamma hyppäisi vedellä täytetyn maton yli. Kuitenkin tästä hieman vaativammasta radasta suoriuduttiin ongelmitta ja rohkeasti Natsi hyppäsi vesimatonkin yli. Esteiden väliin mahtui myös pari pientä pukkisarjaa. Esteitä korotettiin pikkuhiljaa ja jokaisessa uudessa radassa oli mukana vesieste matalimmalla esteellä. Muutama hieman pidempikin rata valmennukseen mahtui ja näissä sinullakin oli jotain vaikutusvaltaa mm. vauhtiin. Lopuksi uralle korotettiin pystyeste 150cm korkuiseksi ja muut esteet poistettiin lukuun ottamatta yhtä. Toiselle puolelle kenttää laitettiin pieni 70cm ristikko. Aloititte ristikosta ja ratsastitte lyhyen sivun jälkeen toiselle pitkälle sivulle, jossa muistit suoristaa Natsin hyvin. Edessä oli valmennuksen korkein este, 150cm ja Natsi laukkasi reipasta, hallittua laukkaa korvat eteenpäin suunnattuna estettä kohti. Este ylittyi hyvin ja ilmavaralla, eikä Natsi näyttänyt keksivän enää mitään temppujakaan. Kun oli muutama hyvä hyppy takana, oli hyvä lopettaa. Valmennus meni ihan hyvin, lukuun ottamatta Natsin temppuja. Voisit hypyissä myödätä hieman enemmän ja tehdä vaikka hieman enemmän puolipidätteitä, jotta vauhti pysyy hanskassa. Natsilla on taitoa hypätä ja hyvän tasapainonsa ansiosta voi mennä joissain kohdissa nopeampaakin ja kääntyä melko ketterästi. Tärkeintä olisi kuitenkin ensin saada Natsin vauhti haltuun, jottei tamma liikoja innostu.

17. kesäkuuta 2009 kouluvalmennus, valmentajana Janina S.
Tullessanne kentälle, huomasin, että Natsilla oli hieman pirteämpi päivä kuin viimekerralla. Toinen hevonen oli selvästi mielenkiintoisempi kuin ratsastaja eikä tällä kertaa tamma jättänyt tekemättä pieniä sivuloikkia. Annoin ensimmäiseksi tehtäväksi lämmitellä itsenäisesti ja samalla piti tehdä mahdollisimman paljon voltteja, pääty-ympyröitä, temponlisäyksiä ja kaikkea muuta pientä tehtävää ratsukoille. Kulmat piti ratsastaa kartion takaa, mikä näytti olevan Natsille hieman vaikea sisäistää. Tämä tamma päättikin hypätä sivulle ja vaihtaa oma-aloitteisesti askellajia käynnistä raviin. Sait kuitenkin Natsin voltille ja rauhoittumaan, jonka jälkeen yrititte uudestaan. Tällä kertaa menitte ongelmitta kartion ohi oikealta puolelta, vaikka Natsi näyttikin siltä, että olisi mieluiten toistanut äskeisen temppunsa. Volteilla onnistuit asettamaan tamman hyvin. Valmennuksen tasona oli vaativa A, joten lämmittelyiden jälkeen aloimme harjoitella vaativa B:n kautta tätä tasoa. Ensimmäisenä tehtävänä oli avotaivutus ravissa. Natsi ei millään olisi tahtonut tehdä tätä, vaan paineli vain suoraan. Seuraavalla kerralla ratsastitte voltin, jolla asetit Natsin oikein. Voltilta tulitte suoralle, jossa ensin suoristit tamman ja sitten annoit avut avotaivutukseen. Tällä kertaa Natsi lähtikin avotaivutukseen mukaan ja hienon avotaivutuksen tekikin. Sama toistettiin toisella pitkällä sivulla, mutta ilman volttia. Aluksi ei Natsi tahtonut toimia kunnolla, mutta tarpeeksi vaadittuasi taas näimme hienon avotaivutuksen. Muutaman kerran tätä toistettiin vielä, ennen kuin aloitettiin sulkutaivutukset. Tämä sujui suunnilleen samalla tavalla, mutta kun Natsi tajusi sinun olevan tosissasi, alkoi taivutusten teko sujua. Seuraavaksi harjoittelimme siirtymistä peruutuksesta laukkaan. Natsi lähtikin todella reippaasti laukkaan ja jarrut olivat hieman ruosteessa. Toisella kerralla teitte tehtävän peruutuksesta raviin ja sitten peruutuksesta laukkaan, mikä tällä kertaa onnistui, vaikka laukka olikin normaalia Natsin laukkaa reippaampi. Tällä kertaa jarrutkin toimivat. Sitten vielä menitte avo- ja sulkutaivutukset ravissa, molemmat onnistuivat paremmin nyt. Seuraavaksi siirryimme vaativan A:n tehtäviin. Ensin tarkoituksena oli vaihtaa laukka joka neljännellä askeleella. Tämä onnistui todella hyvin ratsukolta ja Natsi näyttikin kuuntelevan tosissaan ratsastajaa. Seuraavan kerran kun lähditte yrittämään, Natsin mielestä ympäristössä oli jotakin, joka oli sivuloikkien arvoista. Tämä suoraan sanottuna pilasi käynnissä olevan harjoituksen, koska Natsi vaihtoi laukan lähes vain sivuloikan jälkeen tai omia aikojaan. Jarrut näyttivät taas olevan hieman epäkunnossa eikä volttikaan oikein meinannut auttaa, mutta loppujen lopuksi sait Natsin pysähtymään. Välissä teitte muutaman helpon koulun liikkeen, jotta Natsin keskittyminen palaisi. Palasitte laukanvaihtotehtävään vastalaukan kautta (joka muuten nousi todella hyvin) ja jatkoitte laukanvaihdoilla joka kolmannella askeleella. Laukanvaihtojen jälkeen pidettiin pieni kävelyhetki. Jotta hevoset eivät kuitenkaan olisi kyllästyneet ja alkaneet häsläämään omiaan, harjoiteltiin välissä pohkeenväistöä. Natsilta tämä onnistui hyvin, kun epäonnistuneen alun ja muutaman pukin jälkeen tamma liikkui kauniissa pohkeenväistössä. Seuraavana työstimme puolipiruettia. Laukka nousi hyvin ja tempo oli onneksi rauhallinen ja tasainen, joten siitä olisi helppo aloittaa puolipiruetin teko. Ensimmäisen puolipiruetin kohdalla odotin hieman hankaluuksia, mutta Natsi tekikin kunnon puolipiruetin. Samoin kävi muidenkin tekemienne puolipiruettien kanssa eikä Natsille jäänyt aikaa temppuilla. Vaikka energiaa olikin enemmän kuin viimekerralla ja temppuja tuli rutkasti enemmän, tämäkin valmennus meni ihan hyvin. Hieman enemmän olisit Natsilta voinut vaatia esimerkiksi laukanvaihtojen aikana, jotta tamma olisi keskittynyt enemmän laukanvaihtoihin kuin ympäristöön. Tällä kertaa tehtävät suoritettiin myös kärsivällisemmin loppuun asti, vaikka muutama jäikin hieman puolitiehen. Vauhti oli hyvä, kun se oli tasainen ja tamma keskittyi sinuun, vielä kun keksisit keinon jolla saisit koko valmennuksen ajaksi tamman huomion sinuun.

16. kesäkuuta 2009 estevalmennus, valmentajana Toffe
Olin jo koonnut radan valmiiksi kun tulitte maneesiin. Natsi alkoi heti pomppia ja riehua, ja sinulla olikin kyllä pidättelemistä siinä. Pääsit selkään ja säädit hetken jalustimien kanssa, ennen kuin saatoitte lähteä kävelemään. Natsi oli ilmiselvästi vähän ylienerginen, joten sinulla oli tekemistä saada se rauhoittumaan. Annoin ohjeeksi tehdä voltteja, kiemurauria ja pääty-ympyröitä, jotta Natsi rauhoittuisi. Tein sillä aikaa pienen verryttelyesteen teille, jonka korkeudeksi laitoin 60cm. Annoin teille luvan tulla rauhallisessa laukassa esteen yli, ja Natsi kyllä hyppäsikin hienosti esteen yli. Nostin esteen ensin 80cm korkeuteen, ja kun olitte kunnialla päässeet yli nostin esteen metriin. Tällä kerralla Natsi jo hermostuikin, ja yritti lähteä ryntäämään, mutta sait pidäteltyä tammaa hienosti. Seuraava tehtävä olisi kokonaisen radan hyppääminen, johon kuului kuusi estettä. Lähditte laukkaamaan reipasta laukkaa, ja tulitte ensimmäiselle esteelle todella nopeasti, jolloin Natsin askeleet eivät sopineet esteelle ja se joutui hyppäämään todella kaukaa esteen, mutta selvitti sen kuitenkin. Jatkoitte matkaanne kaksoissarjalle. Jouduit pidättämään Natsia paljon, mutta pääsitte kuin pääsittekin molempien esteiden yli. Sitten alkoi pukkisarja, jota seurasi nopea laukkaspurtti, ja sinäkin meinasit lennähtää selästä, mutta pysyit ylhäällä kuitenkin. Käänsit Natsin voltille ja se rauhoittuikin pian. Nostit uuden laukan, otit uuden lähestymisen esteelle ja tällä kertaa Natsi hyppäsi yli. Loppurata sujui melkein rauhallisesti, vain kaksi pukkia esteiden väliin mahtui. Loppuverryttelyissä saitte mennä ravia ja tehdä vapaasti voltteja. Annoin vielä vinkkejä, että sinun kannattaisi juoksuttaa Natsia ennen kentälle menoa, jotta tamma saisi ylimääräiset energiansa pihalle.

15. kesäkuuta 2009 kouluvalmennus, valmentajana Janina S.
Tämän täysiveritamman reipas, näyttävä askellus kiinnitti melko nopeasti huomion. Hevosen korvat olivat suuntautuneet taaksepäin ja Natsi vaikutti hieman jännittyneeltä, mutta totteli ratsastajaansa melko hyvin. Jo alkulämmittelyn aikana Natsi näytti ohjelmistoaan meille muille, mutta pian tamma jätti temput hieman vähemmälle ja keskittyi työskentelyyn: tällä valmennuskerralla ei jäisi paljoa aikaa temppuilla - toivottavasti! Natsi ei vastustellut ratsastajansa antamia ohjeita vaan pyrki suorittamaan annetut tehtävät kunnolla. Pian ratsukon meno oli jo paljon yhteistyökykyisempää kuin alussa. Kun päästiin valmennuksen viralliseen tasoon, helppoon A:han, ei tammalle jäänyt paljoa aikaa temppuiluun. Aloitimme lisätystä käynnistä, mikä Natsin kanssa meni hieman huonommin kuin olin olettanut. Tätä hioimme hetken aikaa, kunnes Natsi otti ja teki pitkän sivun hienossa lisätyssä käynnissä. Ratsastaja tosin saikin tehdä kunnolla töitä ja sai samalla ratsunsakin työskentelemään ja keskittymään. Lisätty ravi suoritettiin jo nopeammin, vaikka aluksi Natsi tahtoi vain kiihdyttää vauhtia. Vastalaukka tuntui olevan Natsille hieman vaikeampi nostaa. Ratsastajan olisi hyvä antaa hieman selkeämmät avut, mitä myös harjoittelimme. Kun vastalaukka nousi, oli se hieman töksähtelevää aluksi ja hevonen putosikin raville muutaman laukka-askeleen jälkeen. Kun seuraavan kerran vastalaukkaa nostettiin, ratsastaja antoi selvemmät avut, jolloin vastalaukka meinasikin nousta helposti. Valitettavasti juuri silloin Natsi sai päähänsä pukittaa ja nosti samalla oikean laukan. Seuraavalla kerralla vastalaukka nousi ilman ongelmia. Kun Natsi meinasi hidastaa raviin, oli ratsastaja kuitenkin reagoinut jo ja laukka jatkui pitkän sivun päähän. Seuraavaksi vastalaukkaa kokeiltiin toiseen suuntaan. Laukka nousikin tähän suuntaan helpommin ja pysyi yllä. Seuraava tehtävä oli laukanvaihto käynnin kautta. Tämä suoritettiin kahdeksikkoja tekemällä. Hevonen oli määrä siirtää laukasta käyntiin niin, että viimeistään kahdeksikkojen risteyskohdassa (ts. kentän keskellä) hevonen olisi käynnissä. Ensimmäisellä kerralla Natsin kanssa käyntiin siirtyminen tuli vasta lyhyen sivun alussa, mutta toisella kerralla ratsastajakin oli valmistautunut paremmin ja ratsukko siirtyi käyntiin sopivasti. Laukka nousi taas hyvin ja muutkin kerrat onnistuivat ongelmitta, vaikka reipas laukka tammalla olikin ja välillä näytti siltä, että Natsi aikoisi aivan jotakin muuta, kuin hidastaa. Loppukäyntien aikana kuljettiin pitkin ohjin ja samalla harjoiteltiin myös hevosen pysäyttämistä mahdollisimman vähän ohjia käyttämällä. Natsin kanssa tämä sujui alkuun hieman hitaanlaisesti, mutta kun Natsi tajusi, mitä sen halutaan tekevän, pysähtyminen onnistuikin kokonaan ilman ohjia, mikä on todella hyvä. Ratsastajan tulisi muistaa myödätä hieman enemmän ja istua rauhallisemmin satulassa, jotta pohjeavut olisivat selkeämmät. Muuten valmennus meni hyvin ja vaikka Natsi näyttikin muutamaan otteeseen ilkikurisemman puolensa, on tammalla hyvin kouluasiat hallussa, kunhan sen saa tekemään tehtävät ihan loppuun asti.

13. kesäkuuta 2009 kouluvalmennus, valmentajana Heidi N.
Katastrofi - se oli ensimmäinen sana, joka tuli mieleeni kun näin lähestyvän hevosen. Onneksi hevosen taluttaminen ei kuulu tunnin teemaan, mutta luoja sitä paratkoon, joka sitä alkaa Natsille opettamaan. Selkäännousu sujui mallikaasti, kun selititte miksi turvan pitää olla käännettynä jalustimeen. Taisi olla ensimmäinen alkukäynti, josta ei ylöspäin suuntautuvaa liikettä uupunut. Tunnin jatkuessa eteenpäin sain onnekseni huomata, että jopa katastrofi voi osata käyttäytyä. Ratsastit Natsia hyvin tasapuolisesti ja varsinkin pohkeitten vähäinen käyttö oli oikein mukava näky. Laukanvaihtoja teidän kannattaisi vielä kokeilla uudestaan, ettei tammalle jää pelkkiä pukittelumuistoja liikkeestä. Ottaen huomioon Natsin nuoren iän, ratsastit sitä hyvin eteenpäin eikä meno ajoittain näyttänyt edes nuoren laukkasukuisen tamman meiningiltä.



So Cleverly Determined SU! on virtuaalihevonen
kaikki sivuston materiaali © taffel, ellei toisin mainita
ulkoasu © femm