Symphony - herkkä sielu hurjassa maailmassa

  VIRALLINEN NIMI Symphony, Symppis   ROTU englantilainen puoliverinen
  SUKUPUOLI ruuna   VÄRI punaruunikko
  SYNTYNYT, IKÄ 17.11.2005, 7v   SÄKÄKORKEUS 163cm
  KÄYTTÖ esteratsu   KILPAILUTASO vaativa B / 140cm
  KASVATTAJA tuntematon   OMISTAJA Team Häiriköt

Symppis on herkkähipiäinen engelsmanni, jonka seurassa kannattaa vähän katsoa mitä tekee. Se ottaa herkästi itseensä tiukemmasta komentelusta, mutta ei suinkaan ala mököttää moisesta. Mököttäminen on liian rahvaanomaista hienotunteiselle brittimiehelle, joten se komentaakin takaisin napakalla näykkäisyllä tai napakalla jalan polkaisulla, katsoen samalla tuimasti ilkeästi sanonutta hoitajaansa. Kovin herkästi hermostuvaksi kaveriksi Symppis on kuitenkin kiva tapaus käsitellä, kunhan muistaa olla hellätunteinen ja enemmänkin kysyä kuin käskeä.

Narun päässä ruuna seuraa kiltisti, pitäen pienen varoetäisyyden taluttajaansa. Herkkämielinen hevonen löytää ympäröivästä maailmasta kuitenkin paljon pelottavia asioita, ja Symppis pysähteleekin välillä varautuneena tuijottamaan hurjasti rapisevaa pusikkoa tai pelottavasti hurisevaa autoa. Oikein pelottavia asioita voidaan kauhistella pienellä sivuloikalla ja pörinällä, melko turvallisiksi todetut asiat jätetään hetken tuijottelun jälkeen rauhaan ja matka voi taas jatkua. Kunnon hellittelyhetket ovat avain hyvään päivään, ja Symppis nautiskeleekin täysin rinnoin pitkästä harjailuhetkestä. Mahan alunen on herkästi kutiava paikka, mutta mitään polkemista ja luimimista hurjempaa vastarintaa sekään ei saa aikaiseksi.

Sivistynyt säpsyily ja tarvittaessa myös hillitty kiukkuilu jumittamisen nimissä jatkuu. Symppis on äärettömän herkkyytensä takia varsin vaativa ratsu, sillä se reagoi jokaiseen istunnan muutokseen, ohjan kiristymiseen ja pohkeen puristukseen. Ratsastajan tuleekin olla tarkkana siitä mitä selässä tekee, sillä ristiriitaisiin tai muuten epäselviin apuihin Symppis reagoi päänviskelyllä, paikoilleen jumittumisella ja huonoina päivinä pienillä sievillä keulimisilla. Oikein ratsastettuna ruunasta saa kuitenkin esiin valtavan hienon kouluratsun, jolta löytyy sekä liikettä että taitoa vaativampiinkin luokkiin.

Vaikka koulurata tuntuukin mukavan turvalliselta ja vaarattomalta, ei Symppis ihan täystunari esteradoillakaan ole. Päinvastoin, se on tarkka ja huolellinen hyppääjä, joka selviää vaativammistakin radoista oikean ratsastajan kanssa. Vaikka hypyt ovatkin varmoja ja hienolla tekniikalla suoritettuja, tulee myös selässä olla tarkkana, sillä kieltoja ja pudotuksia alkaa sadella heti kun ratsastajan keskittyminen herpaantuu. Erikoisesteet aiheuttavat yleensä pientä epävarmuutta, jolloin ratsastajan tuleekin olla varma ja antaa ruunalle tarpeeksi tukea, jotta se moiset hirvitykset uskaltaa ylittää. Kaikista pelottavimmille härpäkkeille tulee kaikesta huolimatta kielto, mutta pienen tutustumisen ja ihmettelyn jälkeen nekin on taas ylitettävissä.

Maastoilu sujuu parhaiten varman kaverin kanssa, kun ruunaparan ei yksin tarvitse huolehtia kaikista ympäröivistä möröistä. Herkkänä mielenä se säpsyilee ja jää herkästi tuijottelemaan jotain outouksia, ja askel muuttuu äkkiä kiireiseksi mikäli yksin pitää metsän siimeksessä kulkea.

Sukutaulu

  i. Sailing Out   ii. tuntematon iii. tuntematon
iie. tuntematon
  ie. tuntematon iei. tuntematon
iee. tuntematon
  e. Urban Cowgirl   ei. tuntematon eii. tuntematon
eie. tuntematon
  ee. tuntematon eei. tuntematon
eee. tuntematon

Jälkeläiset

Syntynyt Jälkeläisen nimi Emän nimi
01.06.2011 t. Ivory Melody e. Domarie

Kilpailukalenteri

19.01.2012 villit estekisat Bravossa 140cm, 2/2, suoritettu tarinalla
17.05.2012 villit estekisat Villahaassa 120cm, 1/2 !, suoritettu tarinalla
03.04.2013 villit estekisat Willowbrook Poniesissa 120cm, 3/7, suoritettu tarinalla
07.06.2012 villit koulukisat Villahaassa helppo A, 1/6 !, suoritettu tarinalla
07.06.2012 villit koulukisat Villahaassa vaativa B, 2/2, suoritettu tarinalla
30.08.2012 villit koulukisat Villahaassa vaativa B, 1/4 !, suoritettu tarinalla
03.11.2012 hubertusratsastus Pitkärannan tilalla, suoritettu tarinalla
29.04.2013 villit koulukisat Willowbrook Poniesissa vaativa B, 1/3 !, suoritettu tarinalla

Päiväkirja

29. huhtikuuta 2013 tarinakisat Willowbrook Poniesissa, vaativa B
Symppiksen kanssa verrytellessä ehdin jo riemuita, että ehkä tähän päivään mahtuisi edes yksi onnistunut suoritus. Ruuna tuntui hyvältä, se oli palautunut matkasta loistavasti eikä verryttelyalueen lähellä ollut mitään niin järkyttävää, että se olisi järkyttänyt herkän raukan mieltä. Siispä kuulutuksen kajahtaessa suunnistin hyvillä mielin kohti kilparataa, valmiina keräämään ennätysprosentit ja raivaamaan tilaa uudelle hienolle voittajaruusukkeelle. Olin hukkumaisillani onneen, ja meinasin lentää pää edellä hietikkoon kun hevonen ilmoittikin yllättäen jyrkän mielipiteensä kouluradan vaarallisuudesta. Askel ennen radan sisäpuolelle astumista se alkoi täristä ihan hillittömästi, kiepsahti tyylipuhtaasti 180 astetta ympäri ja otti vielä varmuuden vuoksi pari reipasta jänisloikkaa melkein portinavaajan yli, pysähtyen lopulta paikoilleen korvat luimussa hurjasti puhisten. Jahka sain suoristeltua itseni ja toivuttua lievästä järkytyksestä, hoksasin jo vähän vilkaista ympärillenikin. Symppiksen mielenjärkkymisen syypää löytyi kentän toiselta puolelta, leikkikentältä missä oli valtavan suuri rengaskeinu. Vaikka kenttä itsessään oli varmaan 500 metrin päässä radasta, oli ruunan mielestä ihan käsittämättömän epäluonnollista ja kuolemaa ennustavaa, miten musta, ihmislapsen sisälleen nielaissut möhkäle saattoi heilua ilmassa vailla mitään silminnähtävää syytä.

3. huhtikuuta 2013 tarinakisat Willowbrook Poniesissa, 120cm
Tänään tuli itse kullekin hyvä hetki tarkistaa kilpailusäännöt uudestaan siltä osin, onko kilparatsun lajia rajattu missään määrin. Saapuessani kansliaan ilmoittamaan paikallaolostani, oli menossa kohtalaisen mielenkiintoinen tilanne: punakka, jo reilusti kolmannen vuosikymmenensä ylittänyt täti tivasi varsin hämmentyneen näköiseltä toimihenkilöltä kovaan ääneen syytä lähtönsä eväämiselle. Toimihenkilön sopertaessa urheasti vastaustaan alkoi uteliaita korvapareja ilmaantua paikalle enemmänkin, mikä ei hidastanut tippaakaan kimpaantuneen tätiratsastajan puhevauhtia. Kohta alettiinkin jo vaatia päätuomaria paikalle uusimman mahdollisen sääntökirjan kanssa, eikä kulunut kauaakaan kun arvon tuomari saapui paikalle selvittämään tilannetta. Lyhyen sanaharkan, yhteisen säännönkertaustuokion ja muutaman sitkeän "mutku"-inttämisen jälkeen kansliaan pakkautuneille katsojillekin selvisi mistä näin kova melu oli saatu aikaan. "Ei, poroilla ei todella ole asiaa kilparadalle. En tiedä miten olet sen tänne asti edes saanut, mutta ratsastuskilpailut on rajattu kavioeläimille, joihin poro ei kuulu." Naaman kiristymisestä päätellen täti koitti vielä keksiä viimeistä tuomion kumoavaa vastaväitettä, mutta tyytyi lopulta pyörähtämään vauhdikkaasti kannoillaan ympäri ja tunkeutumaan hihaansa naurua pidättelevien ratsastajien läpi ulos, ilmeisesti lähteäkseen uljaan kilpaporonsa kanssa renkaat ulvoen takaisin kotituntureille.

17. marraskuuta 2012 kouluvalmennus, , valmentajana Mikael Pitkäranta
Tänään hiottiin erityisesti siirtymisiä mutta myös avo- ja sulkutaivutuksia ja sivuttiin hieman koottua ravia ja laukkaa.

Tunti starttasi siirtymisien treenailulla ja pienellä taivuttelulla volteilla ja ravikahdeksikoilla. Ensin katsottiin aivan perus käynti-ravisiirtymiset kuntoon. Raviin siirryttäessä muista, ettet myötää ohjilla yhtään vaikka mieli kuinka tekisi, sillä se tekee Symppiksestä etupainoisen, koska raviin siirtyminen ei tule tällöin takaosasta vaan lähtee etuosasta. Muista kuitenkin olla rento istunnallasi ja käyttää pohkeita vain lyhyen aikaa ja myödätä heti, kun ruuna on siirtynyt raviin. Asian oivallettuasi siirtymiset käynnistä raviin ja siitä sitten laukkaan sujuivat huomattavasti paremmin. Suoraan käynnistä laukkaan siirtymisetkään eivät olleet teille ongelma ja sujuivat itseasiassa teiltä paremmin, kuin ravista laukkaan siirtymiset.

Suoraan pysähdyksestä raviin ja laukkaan siirtyminen vaativat kuitenkin jo enemmän töitä. Muista ettet itse jännitä, sillä muuten hevonenkin jännittyy. Saatoit huomata, että Symppis reagoi kroppasi jännittymiseen pienellä vastentahtoisuudella eikä puhtaita siirtymisiä oikein tahtonut tulla. Pieni tovi ilman jalustimia kuitenkin auttoi asiaa ja sait taas itsesi rennommaksi ja siinä samalla siirtymisennekin paranivat. Päivän varsinainen polttava treeniaihe, peruutuksesta laukkaan siirtyminen, olikin teille yllättävän tuttua ja tunnettua. Symppikselle selvästi liikkeestä, oli se sitten takaperoista tai ei, laukkaan siirtyminen on huomattavasti helpompaa kuin pysähdyksestä. Ratsastajakin näytti paljon rennommalta.

Siirtymiset saivat sitten tältä päivältä jäädä, kun aloitettiin taivutusten treenaaminen. Käynnissä tehdyt avotaivutukset sujuivat teiltä todella hyvin, mutta sulkutaivutuksissa Symppis näytti ja selvästikin myös tuntui hieman jäykältä. Sait sitten vielä vähän verrytellä ruunaa ravissa voltteja ja kahdeksikkoja tekemällä. Tämä auttoi Symppiksen jäykkyyteen ja pääsitte sitten treenaamaan sekä avo- että sulkutaivutuksia ravissa. Ensin itse ratsastajalta meinasi hieman mennä avut sekaisin, johtunutko yleisestä kaamosväsymyksestä, mutta oikeiden apujen löydyttyä ja Symppiksen tajuttua mitäs tässä oikein haettiin takaa, löytyi teille hyvä yhteinen sävel ja taivutuksenne näyttivät kiitettäviltä suorituksilta. Lisää pientä tempoa takajalkojen työskentelyyn olisin kaivannut, joten suosittelen teille puomitreenin lisäämistä.

Lopputunnista sivuttiin vielä hieman koottuja askellajeja, joita saitte suorittaa ilman mitään kummoisempia tehtävänantoja suoralla uralla. Erityisesti koottu ravi näytti todella hyvältä, laukassa muista itse vielä enemmän rentoutua ja antaa hevosen koota itseään hetken aikaa nyt näin, kun kyseessä ei ole kilpailutilanne. Mutta kokonaisuutena tunti meni osaltanne oikein hienosti, hyvä!

10. marraskuuta 2012 estevalmennus, valmentajana Mikael Pitkäranta
Tänään ei keskitytty siihen, kuinka korkealle Symppis pääsee hyppäämään, vaan siihen, että hyppytekniikkaa saadaan hiottua hyväksi. Olin ymmärtänyt, että ruuna osaa hypätä erittäin hienosti, mutta koskaanhan ei voi harjoitella liikaa.

Aluksi keskityttiin siihen, että saatiin se ratsastaja rennoksi. Ilman jalustimia meno teki selvästi terää ja huomasit varmaan itsekin, miten paljon ratsusi rentoutui kun sait poistettua kireyttä jaloistasi. Huomasit varmaan myös sen, että istuntasi parani kokonaisuutena melkoisesti ja Symppiskin alkoi kuuntelemaan sinua huomattavasti paremmin.

Varsinaisessa hyppytreenissä joutui ratsastajakin sitten vähän pohtimaan ja laskemaan sitä, kuinka hevonen tuodaan esteelle. Symppiksellä oli välillä oikein kunnon imu esteelle ja toisinaan sitä sai hieman enemmän ajaa eteenpäin. Osasit kuitenkin melko hyvin ennakoida ruunan liikkeitä, joten osasit kannustaa sitä oikeissa paikoissa eteenpäin ja toisinaan taas hieman himmata, että askeleet ennen estettä rytmittyisivät oikein ja ponnistuspaikka osuisi kohdilleen. Lähestymisenne osuivat useimmiten täysin esteen keskelle, mutta välillä oli hieman toivomisen varaa. Muista itse rauhoittua ja kääntää jo ajoissa oma katseesi kohti estettä - kun käännät päätäsi, vartalosi seuraa melkein automaattisesti kääntymisen suuntaan ja samalla saat painoavuilla viestitettyä ratsulle, että hei, nyt sitä ollaan menossa kohti estettä eikä minnekään muualle.

Olin hyvin tyytyväinen tämänpäiväiseen suoritukseenne - pudotuksia ei tullut kertaakaan, vaikka pelkäsit hieman, että Symppis saattaisi olla ranttalilla päällä.. Symppis kuunteli sinua paremmin mitä pidemmälle tunti eteni ja huomasit, että kun kiinnität ruunan huomion puolipidätteillä etkä itse jännitä ennen estettä, hyppääminen sujuu huomattavasti helpommin.

3. marraskuuta 2012 tarinatapahtuma Pitkärannan tilalla, hubertusratsastus
Päätin kerrankin nauttia päivästä, mikä lähinnä tarkoitti Natsin kanssa riehumisen väliin jättämistä. Ja koska tarjolla oli tilaisuus kokea jotain uutta ja ihmeellistä hiukan tavallista erikoisemmin pukeutuneena, raapustin osallistumiseen luottoratsu-Symppiksen nimen ja laitoin äitimuorilta tilaukseen ison, hiukan vanhahtavan hameen.

Hevosen hoitamisen jälkeen pujahdin vaihtamaan resuiset maastohousut ja jättihupparin syvänsiniseen hameeseen, pikkukorollisiin saappaisiin, tummansiniseen ratsastustakkiin ja samettikypärään. Ratsukin näytti suoraan brittien hubertusratsuja kertovasta sadusta repäistyltä kera ihanan vanhahtavien, yksinkertaisten suitsiensa ja varsin kömpelöltä näyttävän naistensatulansa kanssa. Pienen möngerryksen ja mieheni avustuksen jälkeen sain aseteltua itseni satulaan, jossa tunsin oloni kohtalaisen epävakaaksi - jatkuva vinouden tunne aiheutti enemmän jännityksen kuin innostuksen kipristelyä, reippaassa laukassa suoritettua takaa-ajoa odotellessa... Lyhyen tsemppauspuheen jälkeen liityin muiden osallistujien joukkoon. Ehdin vaihtaa muutamat sanat päivän valmisteluista ja tulevasta kokemuksesta, ennenkuin Mikael pyysi kovaan ääneen kaikkia hiljentymään ohjeidenjaon ajaksi. Kun seuraavan tunnin kulku ja yhteiset säännöt olivat kaikille selvillä, ryhmäydyttiin ohjeiden mukaan johtajaratsukon perään ja lähdettiin aloittelemaan maastolenkkiä ennen feikkiketun metsästystä. Matkan aikana naistensatulankin outo asento alkoi hiljalleen tuntua tukevammalta ja varmemmalta, mitä helpotti huomattavasti tieto siitä että alla oleva hevonen ei todennäköisesti lähtisi lentoon ainakaan varoittamatta siitä etukäteen. Oman kannustuksensa selässäpysymiseen antoi iloisesti litisevä, eilisen rankkasateen ansiosta paikoitellen petollisen liukkaaksi liejuksi pehmentynyt maa ja ajatus käsipyykkinä hoidettavasta mutahameen puhdistuksesta.

30. elokuuta 2012 tarinakisat Villahaassa, vaativa B
Kirjoita kisapäivään liittyvä tarina, jossa esiintyy mahdollisimman monta kertaa sana "kermaviili".
Istuin kermaviilin värisellä penkillä kermaviilin värisessä autossamme. Samalla tuijotin kermaviilinsamein silmin kermaviilin väristä aamupalaani, joka näytti hyvin epäilyttävästi kermaviililtä. Se ei kuitenkaan muuttanut muotoaan kermaviilinlujasta tuijotuksesta huolimatta, joten huokaisin kermaviilimäisen raskaasti, otin kermaviilin värisen lusikan kermaviilin värisin kynsin koristeltuun käteeni ja kauhaisin ensimmäisen maistiaisen - ainoastaan todetakseni kermaviilin näköisen mönjän olevan kermaviilin makuistakin. Hiukan tarkemman tarkastelun jälkeen totesinkin jättäneeni jugurtit kotiin ja ottaneeni mukaan kermaviilipurkin - mahtavaa! Täytyy varmaan etsiä kisapaikalta dippijauhetta ja sipsejä.

Kermaviilimaistiaisesta huolimatta raastava nälkä ei kuitenkaan kelpaa tekosyyksi, joten kisapaikalla lähetin mieheni kermaviilin väriseen kansliaan mukanaan kasa kermaviilin värisiä papereita, jotta kerkeäisin itse vaihtamaan kermaviiliin sotkeentuneet housut kermaviilin värisiin ratsastushousuihin. Kauaa ne ei tosin kerenneet olemaan kauniin kermaviilin väriset, sillä ruunikko - miksen vieläkään omista unelmoimaani kermaviilin väristä kouluhevosta?? - ratsuni päätti kiivetä syliini turvaan naapuripaikalla olevaa, pelottavasti yskähtelevää kermaviilin välistä kermaviilirekkaa. Reippaalla toiminnalla saa kuitenkin paljon aikaan, joten pian jo suuntasinkin kohti verryttelyä, tyytyväisenä meidän kermaviilinväriseen sävysävyyn-pukeutumiseen. En kuitenkaan päässyt ylpistymään liikaa, sillä myös muut kilpailijat olivat ilmeisesti huomanneet kermaviilin hienouden, pukeutuen aivan samansävyisiin varusteisiin mitkä itsekin olin vaivalla metsästänyt. Ja löytyipä sieltä parikin kermaviilin väristä hevosta, joiden kermaviilimäisen sulavaa liikkumista ja kermaviilinkaltaista harmonisuutta katselin kadehtien. Kermaviilin värisessä maneesissa ei meinannut erottaa kermaviilinsävyyn pukeutuneita ratsukoita, joten kolareita meinasi tulla vähän väliä. Verryttelyn edetessä kasvoi myös jo ennestään tappavalta tuntuva nälkä, jota ei yhtään helpottanut kermaviilin karvas maku suussa. Lusikallinen kermaviiliä ei ilmeisestikkään riitä edes kermaviilinlujille ammattilaisille, joten lähetin mieheni hakemaan kisakahviosta jotain kermaviilinkaltaista syötävää. Tämä palasi päätään pudistellen, kädessään aamulla avaamani kermaviilipurkki - kahviossa oli kuulemma käynyt yöllä kermaviilissä uineita sabotoijia, jotka olivat räjäyttäneet loputtomat määrät kermaviiliä yltympäriinsä, joten kisojen kävijät joutuisivat pärjäämään omin eväin. Ei auta kermaviili markkinoilla, joten nappasin kermaviilissä uineen lusikan käteeni ja kauhoin kermaviilit kermaviilipurkista kermaviilin täyttämään suuhuni ennätysvauhtia. Kermaviilin karvas kermaviilimäinen maku jäi hiukan haittaamaan, mutta kermaviilipurkkikin on tyhjää parempi.

Rata itsessään sujui kermaviilinsulavasti, vaikka kentän pohja tuntuikin siltä, kuin kermaviilissä oltaisiin ryvetty. Tuomareilta tuli moitteita väärästä kermaviilin sävystä - olin valinnut liian tumman kermaviilin, toisin kuin muotitietoisemmat kanssakilpailijani. Tästä katkeroituneena päätin, etten enää kermaviilinsävyttämän loppuelämäni aikana suostuisi vilkaisemaankaan kohti kermaviiliä - ainakaan pukeutumistarkoituksessa.

07. kesäkuuta 2012 tarinakisat Villahaassa, vaativa B
Kuvittele itsesi Antero Mertarannan kaltaiseksi kisaselostajaksi, ja selosta ratasuoritus.
Nyt alkaa näytös jota yleisö on koko päivän odottanut kämmenet hioten ja hiukset nähtävää vauhtia harmaantuen. Tämän näytöksen päänäyttelijänä on taffel, ja tämän avustajana toimii suoraa englannista lennähtänyt Symphony. Jää nähtäväksi onko ruunan nimessä viittauksia klassisen musiikin sulavuuteen ja herkkätunteisuuteen, vai onko raaka suomalainen luonto jo raapinut parhaat pinnalta ja jättänyt jäljelle pelkän epävarman pienen sielun. Sielun, joka etsii turvaa ja varmistusta paremmasta huomisesta, sielun joka kaipaa kipeästi takaisin kotiin kasvaakseen takaisin täyteen hienouteensa. Yleisöä silminnähden jännittää, aidan tolppaa puristavan valmentajan silmistä voi havaita sielua raastavan epätietoisuuden siitä, mitä päädyssä uhkaavina istuvat, koko tulevaisuudesta päättävät tuomarit pitävät tästä herkkäsieluisesta hevosesta. Aikovatko tuomarit julmasti nöyryyttää ja häpäistä tämän ratsukon kuten Suomi nöyryytti Ruotsin edellisvuoden jääkiekon MM-ottelussa, vai antavatko he armoa ja helpottavat kädet täristen suoritusta seuraavan valmentajan painajaisia. Myötämielisyyttä ja suosiota tuskin on havaittavissa, johan on nähty viimevuoden kouluratsastuksen SM-kilpailuissa ja sitä edellisen vuoden PM-kilpailuissa, että nämä tuomarit eivät sanojaan säästele ja pisteet pitävät mieluummin itsellään.

No nyt on päästy jo ensimmäisiin ravilisäyksiin. Valmentaja nyökyttelee toiveikkaasti päätään, niin koreasti tuo herkkäsieluinen brittiherrasmies ojentelee jalkojaan, niin urheasti se tekee tyylipuhtaan lisäyksen lävistäjällä ankaran paineen alla. Tuomarit supattelevat hiljaa kirjureilleen, huomaavat jokaisen jälkeen jääneen jouhen ja tarkkailevat ylimaallisen tarkalla näöllään ratsastajan jokaista elettä. Näin saimme näytille hyvin herkän ja siistin laukannoston - MUTTA MITÄ TEKEE SYMPHONY?? Voi ei, tähänkö peli päättyi, nyt meinaan ropisee pisteitä niin että tänne torniin asti tuntuu pakkasen pistely! Mitä täällä oikein tapahtuu, mikä sai hevosen väistämään kesken laukkaympyrän?? Hammasta purren taffel yrittää rauhoitella hermostunutta ja nyt äärimmilleen jännittynyttä hevostaan, yrittäen hymyillä tuomareille rohkaisevasti. Nyt ei kyllä hymyt enää auta, siitä kertoo selvää viestiään päätuomarin valitteleva pään kääntely. Ei, nyt on menetetty jo mahdollisuus kerätä mainetta, saada suoritetuksi virheetön vaativan been tasoinen koulurata. Mutta taffel on urhea kaveri, liekö hänen suvussaan vanhoja sotaveteraaneja jotka ovat hänelle rohkeutensa ja päättäväisyytensä periyttäneet! Ratsukko jatkaa tapahtuneesta huolimatta, ympyrä loppuu siihen mistä se alkoikin ja tehtävä seuraa tehtävää. Hevosparan kasvoilta on luettavissa syvä järkytys ja sen liikkeistä katsoi paras terä, terä jolla sivaltaa kilpakumppaneiden pisteet palasiksi kuten teinipojat sivaltelevat luokan perällä iphoneissaan fruit ninjan virtuaalihedelmiä palasiksi. Valmentaja on jo laskenut katseensa tästä rohkeasta, parhaansa yrittävästä ratsukosta joka on jo menettänyt toivonsa, menettänyt yleisön kiinnostuksen, ansaiten enää pelkkää sääliä ja lohduttavia sanoja.

07. kesäkuuta 2012 tarinakisat Villahaassa, helppo A
Sanoita Leevi And The Leavingsin kappale "Vakosamettihousuinen mies" uudelleen niin, että se liittyy ratasuoritukseenne.
Rataa kertaillessa alkoi jo hiemaan jännittää
Kun alla ruunaparka sivulle taas säpsähtää

Vähän varovasti wow-wow-wow-wow
Muuten sattuu kamalasti wow-wow-wow-wow

Lihakset värisee kuin pakovalmiina
Hiki toimii kätevästi satulaliimana

"Älä sä poika pelkää"
Mä taas ratsuani rauhoittelin
Kun se taas meinasi lentää
Kuin kuuraketti olisikin
Silti ylpeempi ei kai vois olla
Kun rata menee silmät kiinni
Poni vastaa pyyntöihini
Varsin sivistynyt kilparatsuni tää

Kentänlaidalla mies peittää kasvonsa häpeissään
Kun kallis kilparatsu lähtee vallan lentämään

Vähän varovasti wow-wow-wow-wow
Muuten sattuu kamalasti wow-wow-wow-wow

Huovan nurkassa lukee "Symppis"
Vaikka silmät pyörii päässä kuin ois skitso

"Älä sä poika pelkää"
Mä taas ratsuani rauhoittelin
Kun se taas meinasi lentää
Kuin kuuraketti olisikin
Silti ylpeempi ei kai vois olla
Kun rata menee silmät kiinni
Poni vastaa pyyntöihini
Varsin sivistynyt kilparatsuni tää

Kaikki vaikeudet ylitetään yhdessä
Eihän ruuna yksin pysyis edes hengissä

Vähän varovasti wow-wow-wow-wow
Muuten sattuu kamalasti wow-wow-wow-wow

Laukkalisäykseen pari pukkia
Jos sillä pelottaisi kaikki tappajat

"Älä sä poika pelkää"
Mä taas ratsuani rauhoittelin
Kun se taas meinasi lentää
Kuin kuuraketti olisikin
Silti ylpeempi ei kai vois olla
Kun rata menee silmät kiinni
Poni vastaa pyyntöihini
Varsin sivistynyt kilparatsuni tää

17. toukokuuta 2012 tarinakisat Villahaassa, 120cm
Saat täysin vapaat kädet jokaisen luokan tekstien suhteen: ainoa vaatimus on, että tekstissä on menoa ja meininkiä!
Sitä tuntee olonsa tosi päteväksi kun satulan alla on 140cm ratoja kevyesti ylittävä heinämasuinen puoliveriruuna, joka näyttää pikkutallin harjoituskisoissa siltä kuin vierellä kävelisi kääpiökokoisia alienmiehiä. Lohduttavat rapsutukset ja herkkää mieltä rohkaisevat sanat eivät paljoa auta kun takaa laukkaava hevonen saa aikaan mielettömän tuijotuksen ja puhinan, puhumattakaan siitä kun tarkkaavainen katse saavuttaa kilpakentän kauhut. Olisin voinut lyödä vaikka vetoa siitä että suoraa briteistä lennätetty huippuluokan kilpahevoseni olisi lähtenyt sorsin koristellun okserin edessä itkien karkuun jos vain pokka moisen nöyryytyksen kestäisi. Mitä ilmeisimmin alienkääpöt päättivät vähän kiusata ruunaparkaani, sillä kiire kelpasi Symppikselle varsin mainiosti: se suorastaan piereskeli savua paahtaessaan tasan niin lujaa kuin vain ratsastaja antoi myöden. Ja koska ikinä ei voi tietää onko nuo suoraa helvetistä lähtetyt kiusankappaleet piilottaneet esteisiin ansoja pahaa-aavistamattomalle hevoselle, on ne parempi ylittää ihan kunnon loikalla ja pitää huoli ettei pisimmäksikään karannut häntäjouhi pääse niitä mielikuvituksen ulottumattomissa olevia hirvityksiä laukaisemaan.

19. tammikuuta 2012 tarinakisat Bravossa, 140cm
Sisällytä tarinaan sanat silmälasit, raivota, hirveä.
Meidän porukka ei ihan tosissaan edustanut kisoissa... Minä sain totaalisen raivokohtauksen, kun buffet ei ollutkaan vielä täysin valmis meidän saapuessa paikalle - oikeastikko mun tarvii mennä verkkaan hirviömäisesti murisevan vatsan kanssa?? Asiaa ei myöskään helpottanut kaikkea säpsyilevä ja hirmuisan hermostunut uusi ostokseni, joka töytäisi jotain mummoparkaa niin rajusti takapuolellaan, että muorin silmälasit putosivat lumen sekaan. Olin aika äkkiä (ja aika nolona) alas hevosen selästä konttailemassa lumessa mummelin rillejä, ruunan steppaillessa vieressä pöristen ja ohjia jatkuvalla tahdilla nyppien.



Symphony on virtuaalihevonen
kaikki sivuston materiaali © taffel, ellei toisin mainita
ulkoasu © femm