Team Häiriköissä juhlitaan omistajansa IRL-persoonan täysi-ikäistymistä pienten kisojen muodossa. Totuttuun tapaan kaikki luokat suoritetaan tuotosluonteisesti, joten mielikuvitus saa taas hyvää treeniä ja voitot napsahtaa vain parhaille. Kenttä on kisoihin mennessä toivottavasti jo käyttökunnossa, joku lähipelto suunnilleen sopiva parkkitilaksi ja kivaa keliäkin ollaan sääukolta tilailtu. Kentän viereen yritetään järjestää pieni buffa kera grillimakkaran ja kahvin, jos innokkaita taluttajia saadaan jostain revittyä niin Edu-poni tarjoaa kyyditystä pienemmille. Mika puolestaan kierrättää Rattorin kanssa innokkaita kärryajeluilla sievissä maalaismaisemissa.

Kilpailupäivä 10.05.2013
VIP 08.05.2013
Vastuuhenkilö & tuomari taffel

- Luokkiin otetaan rajattomasti osallistumisia.
- Yksi henkilö voi tuoda max. 5 hevosta/luokka.
- Yksi hevonen voi osallistua max. kolmeen luokkaan.
- Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin virtuaaliset[at]hertjekker.net, otsikkona 'K-18 synttärit'.
- Ilmoittautuminen muodossa luokka [rv] ratsastaja - hevonen <*br> [rv] tarina. Poista tähti!
- Mikäli luokassa saa itse valita tason, lisää taso hevosen nimen perään suluissa, esim. RF Jayjacama Greenbay (helppo C).
- Tuotokset heti ilmoittautumiseen! Ilmoja voi laittaa useammassa viestissä.

Teksteissä ratkaisee laatu, ei pituus. Tekstin laji on myös vapaa, eli voit joko runoilla, kirjoittaa proosaa tai vaikkapa kirjoittaa ihan uuden laulun. Myös näkökulman saa valita vapaasti, aina ei tarvitse tyytyä tylsästi ratsastajan kertomaan versioon! Tekstin maksimipituus 1x A4, minimipituus yksi kokonainen virke.

Luokka 1: helppo C/B (taso itse valittavissa)
Kirjoita napakka tiivistelmä tai yksityiskohtainen kuvaus kisapäivään liittyvistä rutiineista. Mitä tehdään edeltävänä iltana, mitä tapahtuu kisa-aamuna, matkalla, kisapaikalla, kotimatkalla ja ehkä vielä seuraavanakin päivänä?
Luokka 2: helppo A
Osallistujia käskettiin tuomaan synttärihenkeä kilpailusuoritukseensa. Maalasitko hevosesi glitterillä, soiko taustalla Putte Possun Syntymäpäivä vai kehititkö ihan uusia tanssimoovseja?
Luokka 3: vaativa B/A (taso itse valittavissa)
Tuomari oli selvästi juhlatunnelmissa, villeimpien huhujen mukaan jopa taskumatin on nähty vilahtaneen aina sopivissa väleissä. Vaikuttiko tuomarin olotila suoritukseenne? Kuuluiko päädystä hallitsematonta hihitystä, täyttyikö arvostelupaperi päättömistä kommenteista vai oliko itsehillintä täyttä terästä?
Luokka 4: 40cm/50cm/60cm (taso itse valittavissa)
Radalta löytyi vähän erikoisempia koristeita, kuten kiiltävää hopeaserpentiiniä ja tuulessa lenteleviä juhlahattuja. Kerro hevosesi mielipide asiaan, mikä oli hirveintä ja loppuiko suoritus ennenkuin ehti alkaakaan?
Luokka 5: 90cm/100cm/110cm (taso itse valittavissa)
Osallistujia käskettiin jättämään kisatakit kotiin ja pukeutumaan juhlan arvoisella tavalla. Suorititko kisaradan bilemekossa vai valitsitko jotain hiukan käytännöllisempää? Miten asuvalinta vaikutti suoritukseen tai aiheuttiko se erikoisia reaktioita katsomon puolella?
Luokka 6: 120cm/130cm/140cm (taso itse valittavissa)
Osallistumisen yhteydessä pyydettiin ratsastajan ja ratsun lempinimet. Kuuluttaja puhutteli ratsukoita pelkästään näillä nimillä, aiheuttiko sinun tai ratsusi katunimi erityistä hilpeyttä yleisössä?

----------------
Suuri kiitos kaikille ahkerille osallistujille! Erityisesti kolmosluokkaan irtosi loistavia tekstejä, joista jokainen olisi ansainnut ykköspaikan. Kilpailupäivänä riittikin vauhtia (myös muiden kuin arvon tuomarimme toimesta...) ja jokunen kävijä taisi saada uusia hienoja ideoita omiin kilpailuasuihinsa. Toivotaan yhtä mallikasta osallistumista myös tulevissa kilpailuissa, pitäkää korvat höröllä ja näppäimistö käyttövalmiina!
Cheers!

Tulokset

Luokka 1: helppo C/B
1. Uppe - Lyytikki (helppo B)
Illalla Lyytikki puhtaaksi hinkataan,
varusteet ja kaviot kiiltäviksi rasvataan.
Aamulla Upella on hirmuinen hoppu,
yleensä autosta on myös polttoaine loppu.
Matkalla tankataan Jeeppi sininen,
usein on vaikeuksia kun parkkeeraan sen.
Kisapaikalla tärinä ja paniikki on katossa,
Aina tuntuu et kilpaillaan liian korkees tasossa.
Kotimatkalla ollaan hiljaa ja nukutaan,
häpeään ja pettymykseen useimmiten hukutaan.
Seuraavana päivänä vasta hyväksyn sen,
Me riitetään keskivertoina, tiedän sen.

2. Hanne - Fringilla (helppo B)
3. Katerina - Konstantinopol KTN (helppo B)

4. Uppe - Elo-Saima (helppo B)
5. Juli - Perhosvaikutus (helppo B)

Luokka 2: helppo A
1. Juli - Mörkövaaran Muskotti
Häiriköiden kilpailuissa oli tarkoituksena luoda synttärihenkeä suorituksiin. Mä taisin ottaa tän vähän liian tosissani. Oisittepa nähneet mun naamani, joka muistutti sadasosasekunnissa kirkkaan punaista, tuoretta tomaattia, kun olin saanut mulle ja Muskotille kamat niskaan. Olin ujuttanut Muskotin varusteisiin ja omiin vermeisiini serpentiiniä enemmän kuin laki sallii, laittanut muutaman heliumilla täytetyn ilmapallon satulan takakaareen kiinni ja tehnyt kokonaisuudestamme mahdollisimman värikkään vaatteineni, puhumattakaan siitä, että hevosen suojat, satulahuopa, suitset ja satula olivat kaikki eri väriä. Oltiin kuin kävelevä sirkus hevoseni kanssa, jota myös näytti riepovan moinen touhu. Radalla kaikki meni hävetyksestä huolimatta hyvin siihen asti, kunnes yksi palloista päätti posahtaa kesken seesteisen kilpailun. Hiljaisuudesta kuuluva pamaus sai ensinnäkin yleisössä muutamat takapuolet hyppäämään penkeissään noin 20 cm - mutta olisittepa nähneet "ah-niin-varman-ja-tasaisen-hevoseni". Muskotti sai vähintäänkin sydäninfarktin ja päätti, että moinen sonta saa nyt luvan loppua. Se lähti painelemaan pää viidentenä jalkana johonkin who knows mihin, eikä siinä paljon aidat herraa pidätelleet. Siinäpä itsekseni sitten istuskelin hiekassa ja totesin, että p*ska reissu, mutta tulipa tehtyä.

2. Hanne - Kalevan Ujo-Lemminkäinen
3. Katerina - Iiris KTN

4. Ricky - Fiktion Jehna
5. Mila - Moana's Gwendora

Luokka 3: vaativa B/A
1. Katerina - Zirimoya KTN (vaativa B)
Sain vihdoin pöytäkirjat käteeni ja jäin katsomaan niitä hyvin hämmentyneenä. Mielestäni ratamme oli sujunut ihan hyvin, ilman suurempia virheitä. Tuomareita oli radalla ollut kaksi, ja vaikka tiesin, että kouluratsastus on arvostelulaji ja eri tuomareiden näkemykset saattavat erota toisistaan, jäin hetkeksi sanattomaksi. Vertailin kahta, samasta suorituksesta olevaa pöytäkirjaa keskenään. Tuomari C kommentoi keskiraviamme: riittämätön. Tuomari H taas kommentoi: ei riitä mihinkään lisää venytystä.

Ravivoltti oli tuomari C:llä "kulmikas", tuomari H:lla taas "jos neliötä haettiin niin kympin arvoinen". Pysähdys oli tuomari C:llä "ei tasan, levoton" ja tuomari H ei ollut tässä säästellyt sanojaan, sihteerin käsiala häipyi kauas ulos kommenttilaatikosta: ei sinne päinkään, ei pysy paikoillaan ja häipyy kuolaintuntumalta, molempien jalat harittaa minne sattuu.

Laukannostossa tuomari C kommentoi "vauhdikas", tuomari H taas "häipyy kuin pieru saharaan". Lävistäjällä tuomari C oli nähnyt että hevonen "poikittaa, uralla liian aikaisin" kun juhlatunnelmainen tuomari H taas kommentoi "häipyy taas, yrittäisit edes pitää sitä konia suorana, lävistäjä loppuu muuten sinne kulmaan, ei puoliväliin sivua". Laukasta lävistäjällä ja pysähdyksestä lopputervehdykseen tuomari C kommentoi "kehityskelpoinen, pisteessä" ja tuomari H taas "olihan se ainakin oikea askellaji, avut kuin vasikkaa lassotessa, ei ole kouluratsastusta nähnytkään tämä liike".

Ja mikä oli lopputulos? Korrektin tuomari C:n prosentit olivat tiukka 59%, kun tuomari H taas palkitsi "runsaasta eteenpäinpyrkimyksestä" ja "pysyihän sulla ohjat kädessä ja hevonenkin aitojen sisäpuolella": prosentit 71.

2. Juli - Mörkövaaran Muskotti (vaativa B)
3. Uppe - Neron Nuotti (vaativa B)
4. Kolibri - Thaqib ox (vaativa B)

Luokka 4: 40cm/50cm/60cm
1. Uppe - Tampuriini (60cm)
Alkuhan siis meni aivan loistavasti. Tuntu siltä, ettei Riina koskaan oo tuntunu verkassa niin hyvältä. Kun päästiin radalle, Riina äkkäs hopeaserpentiinin. No, päästiin yhden esteen yli ehjänä kyttäilystä huolimatta. Sitten tammakulta päätti pistää pakin päälle. Ohitimme takaperin pari okseria, joissa liehui villisti pari paperista juhlahattua. Luulin Riinan kuolevan paniikkiin hattujen kohdalla, mutta ihmetyksekseni tamma pakitti okserit ingooraten hatut ja keskittyi vain kamaliin lihansyöjä-serpentiineihin. Yritin keventää katsomossa vallitsevaa huvittunutta tunnelmaa ja häpeääni vinkumalla selässä "piip-piip-piip" mutta tämä ei tuottanut muuta kuin lisää häpeää itselleni. Lopulta pakitimme ulos radalta, hautasin kasvot käteeni ja facepalmasin itselleni hetken ennen kuin poistuin koko tallialueelta vähin äänin.

2. Jensba - Cometh I (50cm)
3. Katerina - Katerina KTN (60cm)

Luokka 5: 90cm/100cm/110cm
1. Kolibri - Light as a Feather ox (90cm)
Radalle kun saavuimme,
niin todella huomion herätimme -
pinkkiä päällä vaalean ratsun,
olin valinnut yllemme vapaan asun.
Paljetteja, höyheniä, henkkamaukkaa,
niissä kyllä kelpasi laukkaa.
Asu ehkä sopivin ollut ei
radan visaisan suorittamiseen,
mutta ainakin se soveltui
yleisön naurattamiseen.
Kiristi mekko punainen ratsastajaa,
olisi ennen kisoja ehkä tämäkin idea kannattanut katsastaa.
Hyppääminen oikein onnistunut ei,
ja monet puomit mukanaan ratsuni jalat vei.
Mutta mitä me suotta asioista pienistä välitämme,
kun syntymäpäiviä juhlimaan kokoontuneet olemme.
Suorituksemme päätteeksi kiitimme järjestäjää,
ja poistumisen tyylikkään teimme ilman häpeää.

2. Wolf - Zesty Memento Rewa (100cm)
3. Uppe - Hiprakan Emertus (110cm)
4. Painajainen - Taikakuun Energia (100cm)

5. bonnie - Wallstreet (110cm)
6. Cee - Nagini Woods (110 cm)
7. Mila - Missin Appeal (90cm)

Luokka 6: 120cm/130cm/140cm
1. Valentine - Chinook's Whyalla (120cm)
Viimehetken valmisteluja, hiukan häsläävää kuuraamista ja varusteiden tarkistamista. Villa tarkkaili valppaana kisa-alueen tapahtumia ja minä odotin korvat hörössä koska meidät kuulutettaisiin radalle. Katsomossa näkyikin jo tukijoukkoni, Vaahterapolun hoitajistoa, sekä tallinomistaja Mila. "Seuraavaksi radalle pyydetään... tuota noin.. köh köh, Vallu ja Villamaha!" Olihan se aika tavalla huvittavaa, mutta onhan se pakko myöntää että puna nousi poskilleni kun ratsastin Villaa kentälle. Tämä "Villamaha" oli saanut katsomon repeilemään naurusta, ja aina saadessamme jotakin kommenttia suorituksesta, kuului tuomarintornista "Villamaha pudottaa ja saa 4 virhepistettä" tai "Vallu näyttää jäävän ratsunsa jälkeen!" Suorituksen jälkeen häivyinkin suorinta tietä trailerin taakse naama punaisena kuin vastakypsynyt tomaatti.

2. Juli - Liamh (130 cm)
3. Katerina - Zulaavahaa KTN (130cm)
4. Juli - Criallt Llaes Ffordd (120 cm)

Loput tarinat

Luokka 1: helppo C/B

2. Hanne - Fringilla (helppo B)
KISAPONIN OMISTAJAN MUISTILISTA:
Edellinen ilta:
1. Pese poni huolellisesti kiiltävän puhtaaksi kevään tuomasta kurasta ja liasta. Kiillotta erityisesti valkoiset kohdat hohtaviksi.
2. Vie poni tarhaan ja puunaa varusteet sillä kalleimmalla satulasaippualla päntäten samalla kouluohjelmaa.
3. Muista, ettei ponia pitänytkään enää viedä tarhaan ja hae yltä päältä mudassa ja kakassa oleva poni takaisin talliin.
4. Pese poni kiroillen uudelleen.
5. Revi jostain paperia ja kirjaa ostoslistaan hevosshampoo.
6. Laita poni karsinaan kuivumaan ja uhkaile sitä, jos se suunnittelee piehtaroimista.
7. Kasaa huomisen tavarat valmiiksi, lisää ostoslistaan letityskumpparit, jotka on taas loppu.
8. Löydä tuhotut ja revityt kuljetussuojat ja huuda koiralle.
9. Lisää kuljetussuojat ostoslistaan.
10. Anna ponille iltaruuat ja laita talli kiinni.
11. Puunaa omat varusteet ja käskytä miestä pesemään ratsastushousuja ja sukkia, kun niitä ei vieläkään ole pesty vaikka piti.
12. Kaadu sänkyyn väsyneenä ja totea tunnin pyörimisen jälkeen, ettet sittenkään saa unta.
Kilpailupäivän aamu:
1. Herää myöhässä ja tuskaile vartin verran miehellesi kuinka kaikki menee kuitenkin taas perseelleen.
2. Ota leipä mukaan talliin ja huomaa että poni on sittenkin piehtaroinut, ja vielä omassa kakassaan.
3. Raavi hätää kärsivää ponia puoli tuntia piikkisualla puhtaaksi.
4. Pakkaa kamat autoon ja lastaa poni ilman kuljetussuojia.
5. Paranna suhdettasi työntämällä yhteistuumin miehesi kanssa vastahakoista ponia koppiin.
6. Nosta kytkintä ja kaahaa tuhatta ja sataa kohti kisapaikkaa.
7. Huomaa puolen kilometrin jälkeen unohtaneesi kisavaatteet kotiin ja aja takaisin.
8. Hae kamat ja lähde entistä vauhdikkaammin kisapaikalle.
Kilpailupaikalla:
1. Parkkeerattuasi auton rynnistä tarkistamaan lähtölistat.
2. Huomaa, että verryttelyä on aikaistettu ja lähde kiireellä varustamaan ponia.
3. Ota poni ulos autosta ja laita sille suojat.
4. Pyydä pikkutyttöä pitämään ponia, kun kaivat sille satulan.
5. Treenaa habaa taistelemalla satulavyön kanssa ponin näyttäessä ilmapallolta.
6. Hutaise suitset päähän ja pue äkkiä saappaat, kisatakki ja kypärä.
7. Kiiruhda verryttelyalueelle ja hyppää ponin selkään.
8. Pahoittele muita verryttelijöitä, joiden hienoja kisahevosia pieni ponisi yritti purra tai potkaista.
9. Ratsasta suorituspaikalle nimesi kuullessasi ja tunne kuinka koko kouluohjelma katoaa päästäsi.
10. Palaa radan jälkeen epämääräisin tuntein verryttelyalueelle ja odota tuloksia kauhusta kankeana.
11. Lastaa poni tulosten jälkeen koppiin (paljon helpommalla kuin lähtiessä) ja hurauta kotia kohti.
Kotimatkalla:
1. Käy ostamassa lähimmästä Horzesta kuljetussuojat, letityskumppareita ja hevosshampoota.
2. Häpeä, kun ponisi kiljuu ja potkii kopissa kuin syötävä.
Kotona:
1. Käske miestä hoitamaan poni ja kaadu sänkyyn.
2. Nuku kaksi päivää putkeen.

3. Katerina - Konstantinopol KTN (helppo B)
Kisoja edeltävä ilta: viime hetken rataharkat. Joku on "lainannut" kannuksiani ja isken jalkaan normaalia kymmenen senttiä pidemmät piikit -> Konsta vetää ensimmäisessä keskiravissa kilarit moisista keskiaikaisista kidutusvälineistä ja alkaa niskuroimaan. Vedän harkan läpi hammasta purren. Kisa-aamu: Joku on "lainannut" mun valkoisen huovan, jonka olin jättänyt satulan päälle satulahuoneeseen. Äkkiä penkomaan uutta vintiltä. Kompastuin portaissa, kaadun ja lyön itseni portaaseen -> huuli halki ja verta valkoisilla housuilla.
Kisapaikalla: en jaksa enää vilkuilla housujani, toisia ei ole, ja ne veripisarat ei häviä siitä reidestä loistamasta mihinkään. Satuloin Konstan ja huomaan, että lainahuopa on liian pieni, satulan siipi tulee sen reunan yli. Ei ehdi enää etsiä uutta.
Verryttely: nostan katseeni Konstan niskasta ja näen että hoitajani huitoo kentän reunalta. Huuleni on alkanut vuotamaan verta uudestaan -> hätälaastarointi. Stewardi katsoo oudosti.
Rata: olen niin häkeltynyt, että pääsimme tänne asti, että ensimmäisen ravivoltin jälkeen unohdan radan. Konstaa alkaa hiertämään satula, jota lainahuopa ei kokonaan peitä -> se alkaa kulkemaan oudosti toinen kylki mutkalla. Unohdan radan toistamiseen. Ratsastan radan sitkeästi loppuun hammasta purren.
Kotimatka: äkkiä hevonen autoon ja pakenemme paikalta. Kun pääsemme kotiin, joku on palautannut valkoisen huopani satulahuoneeseen Konstan satulapaikalle. Huuleni vuotaa taas verta, jota on jo roiskunut valkoisten housujeni lisäksi takille, hanskoille ja autoon -> jatkan matkaani päivistykseen.

4. Uppe - Elo-Saima (helppo B)
"Ai huomennako ne kisat on? Mä luulin että ylihuomenna!"
"Huomenta Saima! Miten sä oot näin likanen?!!"
"Hei pakko tehä u-käännös, satula unohtu kotiin!"
"Ai täällä on näin hienoja hevosia. En mä osaa. Oon ihan huono ja tää poni kans. Ei oo pakko ratsastaa jos ei taho."
"Ens kerralla varmaan onnistutaan."
"Ei perhana mehän sijotuttiin eilen! Me lähettiin sieltä ennen palkintojenjakoa, voi kettu!"

5. Juli - Perhosvaikutus (helppo B)
"Millanen päivä sul on huomenna?

Mitä sit jos keskiviikkon mä oon radalla taas,
vaikka torstaina huudan: "Rahalla saa!"
Lupaan perjantain naama vakavana:
Tää ei toistu enää koskaan, toistu enää.
Just joo..."

Aste - Normipäivä, lyriikan päiviä vähän muutettuna. Vaikka itse biisi on järkytystä, tämä biisi on seurannut mua kilpailuita edeltävinä rellestysiltoina, puhumattakaan tästä aamusta, kun lähdittiin Häirikköihin hevoskatraan kanssa ja biisi pamahti soimaan radiosta heti. Pakko myöntää, että tänään biisi osui ja upposi näihin oloihin kuin nyrkki silmään. Saattaapi olla, että tänään nähdään kirjaimellisesti mielenkiintoisin koulurata koskaan... Kenen idea oli bilettää keskellä viikkoa hä, "oma vika, pikkusika - kuka käski olla läski?" kertoi vanha opettajanikin minulle aikoinaan. Olisi pitänyt uskoa, että kaikki on kiinni omista päätöksistä. Sellaista kisavalmistautumista Riiviöissä tällä kertaa, hipheihuraa.

Luokka 2: helppo A

2. Hanne - Kalevan Ujo-Lemminkäinen

Omistajani ajettua vihdoin pihaamme, pääsin ulos inhottavasti keinahtelevasta ja rämisevästä kuljetuskopista. Odotin ensin kiltisti, kuten aina, että omistajani ehti säätää omat juttunsa ja menimme talliin. Köpsyttelin omaan karsinaani ja Hannen alkaessa laittelemaan varusteitani paikoilleen, aloin kertoa oudosta kisapäivästäni naapurilleni.

Kaikki alkoi aamulla, kun Hanne tuli oudon aikasin kolistelemaan talliin joidenkin kippojen ja sutien kanssa. Hän raahasi minut kesken kauneusunieni käytävälle ja lässytti tavanomaisia juttujaan. Yhtäkkiä hän upottikin häntäni varoittamatta ämpäriin ja alkoi pestä sitä. Säikähdin vähän. Hanne pesi myös harjani ja kuivasi sitten molemmat jollain ihme pöhöttimellä. Onneksi olen niin rohkea, etten pelkää mitään tuollaista, mutta outoa se oli. Siitä laitteesta tuli kuumaa ilmaa ja yhtäkkiä harjani olikin kuiva. Seuraavaksi Hanne suihku jotain mönjää jouhiini ja alkoi hiplata niitä käsillään. Hetken päästä harjassani ja hännässäni olikin sitten joku lettiviritys! Siis letti, pojalla?? Noh, tyydyin kohtaaloni, kuten tavallista, vaikka mieli teki jo protestoida siinä vaiheessa kun hän suihkutti jotain kimalletta letin päälle... Seuraavaksi rakas omistajani haki sienen ja vettä, mutta sen sijaan että hän olisi pessyt minua, alkoikin hän kuurata kavioitani. Kun ne Hannen mielestä olivat tarpeeksi puhtaat, hän suti niihin jotain mömmöä, joka teki vaaleista kavioistani kiiltävät. Niin kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi kestettävää, mutta Hannepa suihki vielä jotain kiilloketta koko turkkini täyteen. Olin siinä sitten kuin joku ihme diskopallo.

Kisapaikalla oli sitten lisää järkytyksiä tiedossa. Jos en olisi näin rauhallinen, olisin varmaan pomppinut kuin hullu siellä radalla. Kun oli minun vuoroni, alkoi jostain soida yhtäkkiä ihan äärettömän lujalla Sigin "Hyvää syntymäpäivää". Arrgghh vihaan sitä biisiä, eikä Hanne muka muistanut sitä? Purin silti hammasta ja tein täydellisen suorituksen, kuten aina. Ensi kerralla minulla on kyllä migreeni, jos Hanne keksii taas alkaa suihkimaan jotain kimalteita päälleni.

3. Katerina - Iiris KTN
Vai synttäritunnelmaa mukaan suoritukseen? Meiltähän se onnistuu. Uskoisin kalastaneeni ylimääräisiä pojoja tuomarilta. Kauniin mustan tammani kupeilla koreili hopeisella glitterillä juhlan aihe: K-18. Hevonen oli saanut myös korviensa väliin juhlahatun, sellaisen paperisen tötsän, joka pysyi kiinni suitsissa kuminauhoilla. Ratsastajalla oli samanlainen keikkumassa (melkoisen typerästi) kypärän päällä. Kun käännyimme uralle ensimmäisen kerran, tuomari huomasi että myös ratsastajan takin selkämyksessä komeili hopeisena, kissaakin isommilla kirjaimilla juhlan aihe: K-18. Esitimme radan kuten oikean kouluradan konsanaan. Vaan kun pysähdyimme lopputervehdykseen ja irrotin käteni ohjista tervehdystä varten, verkka-alueelta pomppasikin hoitajani, ja kiiruhti juoksujalkaa paikalle. Hän pysähtyi lyhyelle sivulle ja ojensi kaikken nähtäville tuomisensa: shamppajapullon! Sillä mitä olisikaan K-18 synttärit ilman kuohuvaa? Hoitaja poksautti pullon auki ja shmappaajaa alkoi kuohumaan radalle. Katsomo oli toipunut hämmästyksestä ja taputti samalla, kun hoitajani kaatoi shamppajaa kahteen mukanaan tuomaansa muovimukiin. Hän tarjoilin ensin toisen minulle ratsuni selkään ja vei sitten toisen tuomarille. Kohotin lasini maljan merkiksi, ja tuomari vastasi siihen. Jos ei tällä irronnut synttäripisteitä niin sitten ei kyllä millään!

4. Ricky - Fiktion Jehna
Oi sitä häpeän määrää, tallitytötkin räkättivät siinä käytävällä, kun tuo täysin lahopää omistaja-ratsastaja talutit mua kohti kuljetusvaunuja. Se oli taas saanut jonkun superidean, Ricky. Se oli tunkenut mun, mustan, komean suomenhevosorin, harjan leteille, vaaleanpunaisilla nauhoilla. Ja ihan kun se ei olisi ollut tarpeeksi, oli se työntänyt sekaan vielä samaa sävyä olevia rusetteja. Ylpeänähän se katteli vieressä, mulkoili tyttösiä päätään pudistaen. Lopulta mä pääsin pimeään koppiin ja matka kisapaikalle alkoi. Vähän ajan päästä me oltiin kisapaikalle. Nolona mä tulin sieltä kopista ulos, ja toi naikkonen kiinnitti mut kopin seinään, keskelle kaikkee sitä hälinää. Muutamat ohikulkevat ponit ja hevoset vähän naureskelivat, mut mä en välittänyt. Ainakaan paljoa. Mä kattelin siis ihan kauhuissani, kun toi nosti mun selkään vaaleenpunasen satulahuovan, joka oli vielä täynnä jotain glitterkoristeita. Onneks mä sain sentään oman, mustan, normaalin koulusatulan siihen päälle. Herran jestas.. Se oli koskenut mun, mun suitsiin. Ne oli maalattu spraymaalilla vaaleanpunasiks ja mä kattelin sitä sellai, et onks se ihan tosissaan, et mä ne päälleni tunkisin.. Oivoi.. Joka tapauksessa, ei siinä auttanut kun niellä ylpeyteni ja napata ne suuhuni. Onneks mä en saanu enempää hepeneitä ylleni. Mut sitten mä näin Rickyn. Se oli pukeutunut sellaseen normaaliin kisa-asuun, kypäränsä päälle se oli tosin vetässy kypäräsuojan, värin varmaan arvaatte. Ja sillä oli sellanen lepattava viitta, samaa sävyä ja mä luulin, et pyörryn siihen paikkaan. Pian meidät kuulutettiin radalle. Jos mun silmät oikein näki, ni toi nappas putelista pari huikkaa, ennen ku kapus mun satulaan. Mä ravasin sinne pehmeesti, tais muutama pahakin nauruntyrskähdys katsomon puolelta kuulua.. Ricky vaan hymyili ylpeesti siinä ja mä meinasin oikeesti tiputtaa sen alas, mutta koska mä oon kouluratsu henkeen ja vereen ja haluun pärjätä.. Jatkoin suoritusta, huolimatta siitä lepattavasta viitasta. Vähän ajan päästä tajusin, et musa ei ollu se perinteinen. Ja et toi putkiaivo hoilas sitä täyttäkurkkua, tietenkin säveleet päin mettiä, ja jopa mä tunnistin sen järkyttävän biisin. Se hullu oli valinnut meidän arvokkaan esityksen musiikiks Smurffeja. Eikä mitä tahansa biisiä. Se oli tietenki teeman mukasesti Paketti. Ja mä yritin siinä sitten tehdä parhaani, välittämättä muutamista hienoista ilmeistä tuomarinaitiossa ja katsomossa..

5. Mila - Moana's Gwendora
Sidoin Moonan niskaremmiin punaisen ilmapallon, johon olin kirjoittanut mustalla tussilla "Hyvää syntymäpäivää!" Kypärääni olin askarrellut kakkua muistuttavan suojuksen.

Ehkei ilmapallo kovin hyvä idea ollut, sillä pallo hakkasi minun naamaani koko suorituksen ajan eikä Moonakaan pahemmin tykännyt niskassaan roikkuvasta pallosta. Mutta kunnialla suoritettiin rata eikä meitä ajettu sieltä pois kesken kaiken..

Luokka 3: vaativa B/A

2. Juli - Mörkövaaran Muskotti (vaativa B)
Tuomaria tervehtiessäni ajattelin, ettei kaikki olisi ihan kunnossa. Luulin mielikuvitukseni tehneen tepposia, mutta juteltuani muiden kilpailijoiden kanssa suorituksen jälkeen, kuulin, että olipa tuomari tainnut ottaa hömpsyn jos toisenkin ennen kilpailuita - tai sen aikana. Olisihan minun pitänyt merkeistä jo tilanne ymmärtää, eihän kukaan tuomari lauleskele Hectorin Juodaan viinaa-kappaletta huvikseen aina ratsukon ohittaessa..

"Vaimo liikaa mieheltänsä kyselee...
Ei kun pullo pöytään, sitten miettimään!
Lapset nukkuu, pimeys vain tihenee...
Vaimo vastauksen pian saa äijältään:

Juodaan viinaa,
Tullaan viisaammiksi näin.
Juodaan viinaa,
On todellisuus piinaa hetkittäin
Selvinpäin."

Parasta oli kuitenkin tuomarin suullinen (!) kommentti meille suorituksen jälkimainingeissa: "Jes kamut *hik*, oikein hyvä meininki ja siihen tahtiin. Vähän olisin kaivannut *hik* lisää viin... vienompaa ilmettä hevoselta. Jos teiän meno ei ois ollu niin humalais.. huteraa, niin olisin antanut sata prossaa *hik* mennen tullen. Mut hei katellaa, pienellä *hik* snapsipullolla voi tietysti tuomaria kuin tuomaria vähän lahjoa *käkätystä* - ei kai, vitsivitsi!" Tässä vaiheessa päätin suunnata Muskotin kanssa lämmittelyalueelle loppuverryyttelyihin, vaikka tuomarilla asiaa vielä olisikin ollut. Taisi tämä tuomari olla kyllä ihan Häiriköiden omaa porukkaa, eikä ulkopuolelta pyydetty.. Just saying.

3. Uppe - Neron Nuotti (vaativa B)
- Hei huomasitteko että toi tuomari on tainnu juoda jotai vettä väkevämpää?
- Ai, no nyt mä hoksasin miks mun arvostelupaperissa luki "Elukalla hyvät moovsit" ja "Neron Nuotti on kentän kuumin ori, pidä siitä kiinni tiukemmin".

4. Kolibri - Thaqib ox (vaativa B)
Korviini oli kantautunut jo verryttelykentällä huhu iäkkään miestuomarin epäsoveliaasta alkoholinkäytöstä kilpailujen aikana. Aluksi vain ajattelin, että sen oli pakko olla huhua - tylsistyneet tallitytöt olivat vain keksineet sen, kun ei muka muutakaan tehtävää ollut. Ei kukaan itseään kunniottava tuomari voisi tehdä niin kisojen aikana. Ja kuinka väärässä olinkaan! Huomasin itsekkin tuomarin humalatilan, kun ratsastin kentälle. Mies suolsi vitsejä naisille täyttä häkää, ja pyöri tuolissaan kuin AD/HD-potilas.

Eihän tästä tulisi yhtään mitään - hyvä että tuomari edes huomasi ratsukon vaihtuneen! Kaiken tämän lisäksi Thaqib oli ollut taas vaihteen vuoksi riehakkaalla päällä ihan aamusta lähtien. Ori painoi kuolaimelle ja vilkuili tammojen perään kuin mikäkin gigolo. Hirnumisesta ei meinannut tulla loppua, ja olin hävetä silmät päästäni. Alkoi tuntua siltä, että pieni ryyppy olisi tehnyt hyvää minullekkin.

Itse radasta olisimme voinut suoriutua paremminkin, mutta yritin soveltaa hyvän ystäväni elämänfilosofiaa - silmät kiinni ja sinne päin! Toivoin, ettei tuomari todellakaan olisi nähnyt virheitämme. Ja näin taisi tosiaan olla, sillä arvostelupaperissa komeili suuret prosenttiluvut ja kehut takaliston muodosta - minun vaiko hevosen, sitä voimmekin arvuutella...

Luokka 4: 40cm/50cm/60cm

2. Jensba - Cometh I (50cm)
Nopealla vilkaisulla esterata näyttää lähinnä riemunkirjavalta sekamelskalta, johon on sekoitettu hyvin epäsopivassa suhteessa ihastuttavia Barbie-lastenkutsuja, viimeisenpäälle villiä vapunviettoa ja jotain, joka muistuttaatäysin jouluhullun äitini joulukuusta. Serpentiinit, ilmapallot ja... juhannuskoivut? Siis todellakin jotkut koivunrisurykelmät näyttävät kummallisilta esteiden seassa, mutta ihana ponini Eetu, joka on jo valmiiksi tohkeissaan pelkästä kilpailupaikalla saapumisesta, tuskin huomaa niitä keskittyessään pyörimään, steppailemaan ja sähläämään ihan omiaan lähtömerkkiä odotellessa.

Kun vihellys tuomaritornin suunnalta vihdoin kuuluu, kehotan Eetun laukkaan ja ohjaan ruunan kohti ensimmäistä estettä, jonka poni ylittää karmivasti hymyilevistä lastenkutsujen pellenaamareista huolimatta iloisesti. Toisen esteen ilmapallo"muurin" Eetu hyppää myös huolettomasti, mutta sen jälkeen poni havahtuu ja tajuaa katsoa ensimmäisen kerran ympärilleen. Korvat tötteröllä puhisten Eetu ottaa muutaman pupunloikkaa muistuttavan laukka-askeleen lähes paikoillaan ja saa minut horjahtamaan puoliksi kaulalle roikkumaan. Enemmän tuurilla kuin taidoll onnistumme hyppäämään kirjavilla serpentiineillä koristellun pystyn ennnen kuin edessämme säihkyy riemunkiravilla valokaapeleilla koristelu okseri. Siis kuka näitä oikeasti keksii?

Järkytyksestä selvittyään Eetu uitenkin jatkaa rataa eteenpäin omaan tyylinsä, kaasu pohjassa ja juuri ympärilleen katselematta. Lähestymme viimeistä estettä, kun Eetu yhtäkkiä vetäisee jarrut pohaan ja pysähtyy tasajalkaa suoraan sen eteen. Ohjista nyhtäminen, pohkeiden antaminen tai raipalla muistuttelukaan ei auta, kun Eetu vaikuttaa olevan täysin lumoutunut kummallisesta suuresta möhkäleestä, jonka kyljessä komeilee teksti "Taffel 18v. JEE. Varovasti ruuna nuuskii sitä ja lopulta kurottaa kielensä sitä kohti. "Eih.." karkaa huuliltani, kun hämmentynyt Eetu kiskaisee päänsä pois valtaisan jääveistoksen luota, mutta ruunan kieli tarttuu möhkäleeseen kiinni ja niinpä koko este romahtaa eteemme.

Kieltään roikottaen Eetu päättää suorittaa viimeisen loikan lähes paikaltaan koko sekamelskan yli minun roikkuessa apinanraivolla ruunan harjasta kiinni. Maaliviivan ylitämme reilusti enimmäisajan jälkeen niin tyylikkäästi, että päätuomari varmaan on entinen kuoltuaan nauruun tuomaritornissa. Eetun puolustukseksi kuitenkin täytyy myöntää, että minunkin olisi tehnyt mieli vähän kokeilla nuolaista sitä veistosta, mietin, kun kävelemme pois radalta huvittuneiden hihitysten saattelemana.

3. Katerina - Katerina KTN (60cm)
Kiiltelevää hopeaserpentiiniä? Hileitä, lameita ja glitteriä? Juhlahattuja? Katselin rataa pöyristyneenä. Siis tiesin että kyseessä oli synttärikisat, mutta kenelle maailmassa voisi tulla mieleen koristella esteratsastusrata tällä tavalla? Jähmetyin hämmennyksessäni hetkeksi paikoilleni. Sitten huomasin tukijoukkojeni viittovan kentän laidalla, että lähtisin jo matkaan. Kaikki odottivat, että aloittaisin suoritukseni. Yritin vielä miettiä sekavassa mielessäni, mitä olinkaan nyt tekemässä? Olin lähtemässä freessillä, nuorella ja temperamenttisella tammallani esteradalle, joka pursusi kaikenmaailman höperöä tilpehööriä, serpentiiniä, tuulessa heiluvia ilmapalloja, auringon valoa heijastui sieltä täältä tuulessa killuvista koristeista... En saanut muodostettua mitään järkevää ajatusta, joten jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaan: nostin laukan ja ohjasin ratsuni ensimmäiselle esteelle.

Ensimmäinen pysty oli jätetty helpoksi, ja sen ainoat koristeet olivatkin värikkäät teipit, jotka kiersivät tolppia ja puomeja. Kaivoin pohkeet kiinni hevoseni kylkiin, ja pääsimme esteen yli. Seuraava okseri olikin jo hilpeämpi, sen kanssa ei ollut koristeissa säästelty. Tammani alkoi epäröimään jo puolivälissä lähestymistä. Sitkeästi pidin pohkeet kiinni, ja tuijotin tuimasti estettä, kuin se pelkästä katseestani riisuituisi koristeistaan.

Kolmea askelta ennen okseria ratsuni lähti poikittamaan vasemmalle. Korjasin sitä takaisin linjalle. Hevonen ei kuitenkaan ollut vakuuttunut, vaan yritti pullata vielä enemmän sivuun. Tökkäsin kannuksella reippaasti kylkeen, ja epäröivä tammani joutui vaikeaan tilanteeseen kauhistuttavan esteen juurella. Tolpilla oli hassut hatut ja puomeille oli siroteltu kiiltävää paperisilppua: paha vain, että tuota silppua oli tippunut myös okserin sisälle maahan, sen eteen ja sen taakse. Ratsuni ratkaisi dilemman "hypätä vai eikö hypätä" hyppäämällä paikaltaan hurjan loikan yli pelottavien puomien, noin kaksi kertaa esteen korkeudelta. Irtosin lennokkaasti satulasta ja hevosen laskeutuessa esteen toiselle puolelle, minä lensin kaaressa vieläkin pidemmälle. Jäi meidän synttärihulinat sitten siihen... Sylkiessäni hiekkaa suustani ja katsellessani tammani riehakasta pukkilaukkaa kentän toisella laidalla manasin kaikki juhlat, koristelut, ylimääräiset teemat, teemakilpailut sekä valmistautumattomuuteni alimpaan maan rakoon.

Luokka 5: 90cm/100cm/110cm

2. Wolf - Zesty Memento Rewa (100cm)
Olin sattumoisin osallistunut Team Häiriköissä järjestettäviin synttärikisoihin, jotka olivat samana päivänä kuin ponini synttärit. Onnistuneesti huomasin tämän vasta kisapäivän aamuna - samalla kun luin osallistujille lähetettyä kisakirjettä. Normaalisti en edes lue niitä koska niissä on aina samat jutut kuin kutsussa, eli tiedän jo kaiken tarvittavan. Tällä kertaa kuitenkin onneksi satuin kirjeen avaamaan sillä kas vain, siellä olikin kiva ylläri! Kisoihin piti nimittäin osallistua synttäriteeman mukaisesti pukeutuen. En tietenkään ollut lainkaan varautunut tähän, joten hätäännys iski sillä siunaamalla sekunnilla kun tajusin, että suorituksen arvostelu voisi oikeasti riippua paljonkin asustani. Vaan mikäs siinä, kamat niskaan ja tallille hakemaan ponia ja kyselemään josko jollain olisi jotain ideoita!

Tallille päästyäni tajusin sen toisen aamun tosiasian. Nimittäin ponini synttärit. Oma prinsessani ei varmasti tykkäisi, jos unohtaisin sen synttärit. Porkkanalla ja omenalla lahjottiin prinsessa astumaan ulos karsinasta ja lopulta kisapaikalle selvittiin kunniallisesti. Olin pyytänyt tallilla ollutta kaveriani pakkaamaan laukkuun mukaan ponille hienoimmat tallilta löytyvät vermeet synttärijuhlistusta varten, samalla kun itse laitoin ponia lastauskuntoon. En tietysti katsonut kassiin ennen lähtöä...

Noh, kisapaikalla kävi sitten ilmi, että kaverini tosiaan oli pakannut synttärivermeet. Ikäväkseni en ollut tarkistanut normaalejakaan varusteita, kuten satulaa. Nimittäin mukana oli vain kauniisti koristeltu ja kirjailtu lännensatula. Way to go. Suitset oli sentään muuten ihan normaalit, paitsi että ne oli vihreät. En tiedä mistä, mutta jostain satulahuoneen perukoilta kaverini oli löytänyt ikivanhat pastellisävyiset suitset jotka kuitenkin onneksi sopivat ponini päähän kuin valetut. Mutta ei se silti vielä siihen loppunut, vaan kaikkien näiden lisäksi mukaan oli pakattu pinkki glitterillä koristettu korvahuppu. Paremman puutteessa puin sen kuitenkin Zestyn päähän - kun kerran muut varusteet olivat mitä olivat, niin mentiin nyt sitten tälläkin.

Olin aluksi suunnitellut meneväni itse kentälle normaaleilla kisavaatteilla, mutta koska kaikkine varusteineen ponini oli erittäin "kauniin" näköinen, en onneksi ollut päätynyt tähän ratkaisuun. Sen sijaan olin pukenut päälleni mustavalkoisen kesämekon ja tummat sukkahousut. Päähäni olin laittanut jonkun sortin rusettipannan, jotta näyttäisin kerrankin edes vähän naiselta. Siinä sitten seisoin nätin ponini vieressä ennen suorituksemme aloittamista. Huokaisin itsekseni noustessani ponin selkään ja totesin, etten enää ikinä jätä kisakirjeitä lukematta.

3. Uppe - Hiprakan Emertus (110cm)
Tämä oli taas tempaus sarjassamme Älä ikinä toimi näin. Kisatakkien sijaan kisoihin oli pukeuduttava juhlan arvoisella tavalla. Käskystä rouva taffel! Saavuin kisapaikalle siskolta lainatussa vesirajamekossa. Sellaisessa, joka aivan todentotta peittää sekä ylhäältä että alhaalta melkein liian vähän. Ajattelin tämän olevan tosi nasta idea. Täytyyhän sitä välillä hullutella. Mutta auta armias kun pääsimme Eemun kanssa radalle. Jokaisen hypyn aikana iloisen pirtsakat, keltaiset mummopöksyni loistivat rievun alta ja aiheuttivat sekä katsomossa että tuomaristossa pienen hörötysnaurun. Hihityksiä aiheutti myös ratkeamisäänet, joita vähän väliä ilmoille kajahti mekon ratketessa sieltä sun täältä. Noh, toivottavasti olin edes viihdyttävä. Suoritustamme voidaan myöhemmin muistella jonkinlaisena yllätysohjelmanumerona.

4. Painajainen (VRL-12702) - Taikakuun Energia (100cm)
Kisoista piti jättää pois kisatakki
Ei se mitään, takistani puuttuikin nappi.
Käskettiin kisavaatteet vaihtaa
Tässäpä oiva tilaisuus arkivaatteet laittaa.
Mutta ei, ei niillä pärjää
Ei siinä ole päätä eikä häntää.
Täytyy päälle laittaa pikkutakki
Vai olisiko parempi frakki?
Lopulta kaappiani kaivoin
Ja pupunpuvun laitoin.
Serpentiiniä koristeeksi,
korvatkin somisteeksi.
Pieni töpöhäntä puuttui,
onneksi sellainen laatikosta löytyi.
Ja lopulta kisoihinkin päästiin!

5. bonnie - Wallstreet (110cm)
Kuvittelin, että mulle ropisisi tyylipisteitä ainakin potenssiin kaksi, kun meikäläinen ilmestyisi radalle paarditamineissaan. 12cm piikkikorot, cocktail-lasien muotoiset isot aurinkolasit ja vähän(köh) avonainen diskomekko eivät olleet käytännöllisin mahdollinen valinta, mutta ketä kiinnosti käytännöllisyys, kun tehtävänä oli pukeutua kunnon bailuteemaan? Eikä Wallekaan yhtään hullumman näköinen ollut shokkivärjätyssä irokeesikampauksessaan ja vasemmalle lautaselle taiteilemassani YOLO-klippauksessan. Olin niin täynnä meidän kertakaikkisen sädehtivää upeuttamme, että oli ihan sietämätön pettymys radalle saapuessa, kun kaikki huomio kiinnittyikin yhtäkkiä jonnekin yleisön sekaan. Hei haloo, meidän tähtihetki, meidän kilpailusuoritus - kattokaa nyt hyvät ihmiset tätä upeaa ilmestystä!

Syy selvisi äkkiä: kaikki eläkeikää lähentelevät rouvashenkilöt katsomossa pyörtyilivät yksi toisensa jälkeen. Perskatti sentään, en minä tänne tullut "nykyajan nuorisoa" edustamaan, ei mitään syytä järkyttyä...

6. Cee - Nagini Woods (110 cm)
Selailin tympääntyneenä avoimia kilpailukutsuja, kunnes silmiini osui Team Häiriköiden synttärikarkeloiden kutsu. Yksi luokista kuulosti nimittäin siltä, että osallistumista ei voisi jättää väliin! Olen ihan hirvittävä varusteurheilija ja rakastan pukeutua ihan mihin tahansa kissanristiäisiin. Toivon, että minut vielä aikanaan haudataankin kauniissa juhlamekossa ja siroissa korkokengissä. Arvaatte varmaan - kyseiseen esteluokkaan on tarkoitus pukeutua juhlavasti! Uuuuu, mama! Naputtelin koneella kisailmoittautumista menemään ja asua suunnitellessani mietin sopivaa ratsua. Nuori Gina -tammani on uskomattoman kaunis ja lisäksi musta (en vielä tiedä minkä värinen mekkoni tulee olemaan, mutta sen täytyy ehdottomasti sointua hevosen väriin), joten Gina voisi olla juuri sopiva ja elegantti valinta. Hymyillen painoin enteriä ja osallistuminen oli siinä, vaan aika vähänpä minä asiaa tajusin pohtia.

Olin keskittynyt ainoastaan ulkonäköseikkoihin, joten paniikki iski eräänä päivänä Ginalla ratsastellessani. En edes treenannut kisoja varten, en hypännyt ja mikä olennaisinta - minulla ei ollut mitään erikoisia, mahdollisesti hulmuavia tai hankalia vaatteita päällä. Ja silti, silti Gina sai jonkun hepuli /paniikki/ vouhotus -kohtauksen. Mitään näkyviä mörköjä ei ollut, Gina oli vaan taas niin Diiva-Gina. Joten ei hyvää päivää. Silloin se iski - ehkä minut tosiaan haudattaisiin juhlamekossa ja korkokengissä. Päivänkin taidan tietää jo etukäteen.

Kisapäivä kuitenkin koitti, ja mietin jo hetken osallistumisen peruuttamista tai mahdollista asunvaihdosta. Jos olisin tylsä ja vain meikkaisin juhlallisesti? Ihastelin kuitenkin valkoista paljettimekkoani ja tulipunaisia korkokenkiäni, enkä voinut sanoa niiden edessä ei. Sitä paitsi, mahdollisuudet Ginan sekoiluun ja suorituksen täystuhoon olivat ihan yhtä suuret ilman mitään erikoisvaatteitakin. Joten mokataan sitten edes hyvännäköisinä!

Puunasin Ginan superhyvin ja läträsin show shinella oikein olan kanssa. Letit menivät kertaalleen uusiksi - ne eivät olleet ensin tarpeeksi symmetrisiä ja siistejä. Kun lopputulos miellytti, laitoin Ginalle puhtaan, kaulakappaleella varustetun talliloimen päälle suojaamaan aikaansaannostani. Sitten ryntäsin kuin viimeistä päivää satulahuoneeseen laittamaan itseäni. Kiharsin hiukset kunnon jenkkityyliin kauniille prinsessalaineille, ja loihdin silmiini smokey eyes -meikin. Huulet saivat olla suhteelliset hillityt, kauniin vaaleanpunaiset. Vaatteet minä vaihtaisin vasta kilpailupaikalla.

Kun olimme perillä, minua alkoi jo hieman jännittää. Ei kuitenkaan auttanut muuta kuin käydä kurkkaamassa lähtölistaa ja todeta, että verryttely täytyisi aloittaa hetimmiten (ilmeisesti fashionably late ei toimi tämäntyyppisissä tilaisuuksissa..). Hyvin vaivalloisesti vaihdoin vaatteet heppa-autossa - aikaa WC:n metsästykselle ei yksinkertaisesti ollut. Kiskaisin kypärän päähän ja överikalliit korkokengät kainaloon. Sitten nopeasti Gina ulos trailerista, varusteet niskaan (mukaan lukien uudet hienot hopeisenväriset suojat ja huopa) ja itselle korkkarit jalkaan. Selkään nousu oli niiden kanssa erittäin vaivalloista ja luulen, että takapuolenikin taisi vilahtaa suhteellisen lyhyen juhlamekkoni alta...

Verryttely meni miten meni, ja ainakin tuli huomattua, kuinka vaikea korkokengillä onkaan ratsastaa. Ja siis vain lahjattomat olisivat harjoitelleet kotona tai ylipäätään kokeilleet moista. Kauhunsekaisin tuntein sitä sitten mentiin radalle, ja meno oli lopulta niin holtitonta ja traumatisoivaa, että täysiä muistikuvia ei ole. En rehellisesti sanoen tiedä, kuinka kykenimme suorittamaan esteet oikeassa järjestyksessä ilman kieltoja tai pudotuksia. Oletan, että Gina teki ihania jumboloikkiaan ja roikuin itse jotenkuten kyydissä. Ainoa, mitä muistan, on häpeä. Mekkoni tosiaan oli liian lyhyt! Niinpä kisayleisö sai ihastella pikkuriikkisiä pitsisiä aluspöksyjäni (onneksi olin sentään pukenut kauniit). Jokaisessa hypyssä helma heilahti luvattoman ylös - mietin jopa, jos en myötäisikään ollenkaan enkä nousisi esteistuntaan. Mutta se olisi julmaa nuorelle kokemattomalle tammalle, joka vasta totuttautui isoihin esteisiin. Niinpä sitä sitten vilauteltiin, oikein urakalla. Toinen tiedostamani asia oli korkokenkieni julma kohtalo (tämä valkeni oikeastaan vasta kisojen jälkeen). En tiedä, mikähän ratkaisu oli laittaa ratsastuskisoihin Louboutinin 600 euron korkokengät - arvokkaimmat ja kauneimmat omistamani. Noh, eipä ole enää kauneimmat. Kuuluisat punaiset pohjat ovat nimittäin aivan pilalla, kai ne ovat iskeytyneet jalustimiin ah niin hallituissa hypyissä. Että semmoista tällä kertaa, vaikka selvittiin me sentään hengissä.

7. Mila - Missin Appeal (90cm)
Ehkä tämä syvän kaula-aukon omaava bilehile-toppi ei ollut lainkaan niin fiksu valinta, kun lähdimme kisaamaan Simon kanssa esteitä. Vaikka minun rinnukseni ei ollut todellakaan missään Pamela Andersonin mitoissa, sai meloonini (anteeksi, mandariinit) ei-niin-mieluista huomiota yleisöltä. Salamavalot vain räpsähtelivät kun pompimme esteitä Simon kanssa ja toivoin, ettei "paparazzit" kovin yksityiskohtaisia kuvia minun tissivaostani saaneet. Onneksi en sentään laittanut minihametta päälleni vaan tyydyin suosiolla minishorsteihin sekä bootseihin, joissa oli pieni kanta. Sehän se vielä puuttuiskin kun vilauttelisin tissieni lisäksi takapuoltani...

Luokka 6: 120cm/130cm/140cm

2. Juli - Liamh (130 cm)
Kuulutus "Seuraavana valmistautuu Juli ja Limanuljaska!" kuului kaiuttimista, ja meinasin valahtaa satulasta suoraan maan alle. Olin ihmetellyt jopa ääneen miksi osallistuessa kysyttiin hevosten lempinimiä - eihän Liamhilla ole lempinimeä, joten sanoin läpällä tallillamme pyörivän huumoripläjäyksen likaisesta orinketaleesta, joka vikittelee kaikkia mennen tullen. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä en tiedä millaista otusta ihmiset odottivat radalle saapuvaksi moisen nimen perusteella. Voi Liamh-parkaa, jos ihmiset kuvittelevat tuota nimeä sen oikeaksi ristimänimeksi!

3. Katerina - Zulaavahaa KTN (130cm)
Zulaavahaa on oma kasvattini ja toki siis itse nimeämäni. Aina välillä kisoissa, kun meidät kuulutetaan radalle, yleisö saa ylimääräistä hupia ratsuni nimestä. Jokainen kuuluttaja lausuu nimet aina vähän erilailla. Tällä kertaa Häiriköissä kuulittaja oli juhlatunnelmissa, ja meidät kuulutettiin seuraavaasti: "Seuraava lähtee Kateriiiina ja Sulaa... vaha, siis okei,*rykiminen* hevonen on ZZzulaa-vahaa. Kateriina, toivotaan että hevosesi ei nyt kuitenkaan sula kesken radan, hahhahah!"

4. Juli - Criallt Llaes Ffordd (120 cm)
Ratsuni rehellinen lempinimi on vain "Ford", mutta halusin korostaa urheiluautoa allani oikein olan takaa. Lempinimeksi osallistuessa ilmoitin "Ford GT":n. Voisin laittaa pääni pantiksi, että ihmiset odottivat radalle jotain megaluokkien nuorta puoliveriorilupausta, mutta me rymistimmekin radalle epätasaisessa laukassa pyöreän welsh cobini kanssa. Tunsin itseni kuin miljonääriksi, olihan orillani kohtuullisen pramea nimi! Olen silti aika varma, että näin yleisön pyörittelevän silmiään nimeä kohtaan. Ehkä he ovat vain kateellisia!



kaikki sivuston materiaali © taffel, ellei toisin mainita
ulkoasu © femm