Laidunlomalla olevat superkilpurit alkavat varmasti jo näyttää riittävän sporteilta julkisiin tilaisuuksiin, joten Häiriköt vähän auttavat esille pääsyä pienen häppeningin muodossa. Heinäkuussa järjestetään Kesähulinat, joissa kilpaillaan este- ja maastoesteluokissa ahkerasti tarinoiden. Luokkia löytyy taas (toivottavasti) moneen makuun, rohkeimmille on tarjolla myös jotain uutta ja vähän ihmeellisempää. Häiriköiden tarhat ovat kilpailevien hevosten käytössä koko päivän ajan, tallissa on suurin osa karsinoista tyhjänä ja pitkän matkan päästä tulleet voivat jäädä pihaan telttailemaan jos ei yötä vasten halua ajella. Kilpailuaikana pihassa palvelee kotikutoinen buffetti, oman tallin hevosia voi käydä ihailemassa vähän matkan päässä laitumilla (aitojen ulkopuolella, kiitos). Yöpyjille tarjotaan ilta- ja aamupala, saunakin voidaan vielä yöllä lämmittää jos innokkaita löylyttelijöitä on.

Kilpailupäivä 10.07.2013
VIP 08.07.2013
Vastuuhenkilö & tuomari taffel

- Luokkiin otetaan rajattomasti osallistumisia.
- Yksi henkilö voi tuoda max. 5 hevosta/luokka.
- Yksi hevonen voi osallistua max. kolmeen luokkaan.
- Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin virtuaaliset[at]hertjekker.net, otsikkona 'Kesähulinat'.
- Ilmoittautuminen muodossa luokka [rv] ratsastaja - hevonen <*br> [rv] tarina. Poista tähti!
- Luokkaan 3 ilmoittautuminen muodossa luokka [rv] ratsastaja - hevonen & ratsastaja - hevonen <*br> [rv] tarina. Poista tähti! Yksi tarina per pari.
- Mikäli luokassa saa itse valita tason, lisää taso hevosen nimen perään suluissa, esim. RF Jayjacama Greenbay (helppo C).
- Tuotokset heti ilmoittautumiseen! Ilmoja voi laittaa useammassa viestissä.

Teksteissä ratkaisee laatu, ei pituus. Tekstin laji on myös vapaa, eli voit joko runoilla, kirjoittaa proosaa tai vaikkapa kirjoittaa ihan uuden laulun. Myös näkökulman saa valita vapaasti, aina ei tarvitse tyytyä tylsästi ratsastajan kertomaan versioon! Tekstin maksimipituus 1x A4, minimipituus yksi kokonainen virke.

Luokka 1: ristikko-40cm rataesteet, avoin 4v ja nuoremmat hevoset/ponit
Luokassa askellaji vapaa, virhepisteitä tai aikaa ei lasketa, mukana saa olla taluttaja. Menikö ensikertalainen täysin lukkoon, vai ottiko se varman päälle ja tuntui kasvattavan jouset jalkojen tilalle? Oliko juniorihevosten verryttelyalue historiallisen katastrofaalinen, vai perustivatko hengenheimolaiset kunnon kokoontumisajot ratsastajien mielipiteitä kyselemättä?
Luokka 2: 90cm rataesteet, erikoisesteet
Rata rakennettiin pelkistä erikoishärpäkkeistä, yhtäkään normaalia puomia ei tainnut aitojen sisäpuolella näkyä. Aiheuttiko rengasmuuri tai neonväreissä hehkuva trippeli sydämen tykytystä, vai oliko satulan alla ikuisuuden kisannut konkari joka nauroi ratamestarin pelotteluyrityksille?
Luokka 3: 50/110cm rataesteet, poni-hevonen pariluokka
Luokka ratsastetaan pellolla, kiitos minimaalisen pienen kentän. Alueelle on rakennettu lomittain kaksi rataa, jotka parit hyppäävät samaan aikaan. Miten monta törmäystä sattui, alkoiko kaverin estekorkeus houkuttaa enemmän vai toimiko yhteistyö täydellisessä harmoniassa?
Luokka 4: korkeushyppy, aloituskorkeus 115cm
Korkeushyppy suoritetaan kolmen esteen sarjana (ristikko - pysty - muuri), jossa vain viimeistä estettä nostetaan. Ratsukot hyppäävät vuorotellen, kunnes rohkeus loppuu tai kukaan ei pääse muuria puhtaasti. Yleisön seasta löytyi porukkaa aina taaperoikäisestä ensikertalaisesta koko ikänsä hevosia harrastaneeseen ravivaariin. Tunnetusti yleisö on pullollaan alan ammattilaisia, millaisia kommentteja tai mielipiteitä tänään julistettiin kiveen hakattuna faktana? Jaa nämä viisaudet joko ratsastajan tai yleisön jäsenen näkökulmasta.
Luokka 5: 50cm maastoesteet, avoin poneille ja 5v nuoremmille/kisaamattomille hevosille
Pieni ja turvallinen pikkurata oli tarkoitettu kivaksi tutustumiseksi alaa harrastamattomille, mutta se aiheuttikin etenkin nuorten keskuudessa hyvinkin kirjavia reaktioita. Mitä ratsusi tuumasi, kun nyt käskettiin hypätä heinäpaalien yli syömisen sijaan, puhumattakaan vähintäänkin krokotiileja sisäänsä piilottaneesta (toim. huom. noin 20cm leveästä) haudasta tai muista radan hirvityksistä?
Luokka 6: 80cm maastoesteet, yörata
Toinen maastoesteluokka aloitettiin siinä keskiyön tietämillä, mukavassa kesähämärässä. Rata meni sekä pellon että metsän puolella, mitään valoja ei reitille asetettu ja otsalamppujakaan ei kukaan pakottanut kypärään liimailemaan. Aiheuttiko ajankohta omia ongelmiaan, vai selviydyittekö radasta yhtä tyylipuhtaasti kuin keskellä kirkasta kesäpäivääkin? Tuliko reitillä vastaan metsän öisiä kulkureita, vai saitteko taittaa matkaa ihan yksin ja vailla mitään apuja?

----------------
Valtavan suuri kiitos ja kumarrus jälleen teille reippaille, jotka uhrasitte aikaanne mahtavan hienoja osallistumistekstejä varten! Jo tavaksi muuntunut tulosten myöhästyminen on ikuinen häpeäni, mutta yritän kovasti korjata tapani, sillä te ihanat ette ansaitse näin kurjaa kiitosta. Yörata osoittautuikin suosituksi, jotain samankaltaista saattaa sitten olla luvassa tulevaisuudessakin. Seuraava tarinointitapahtuma taitaa venyä vuoden 2014 alkupuolelle perinteisen kinkunsulatusvaelluksen muodossa, toivottavasti näemme edes osan kilpailijoista sielläkin!

Tulokset

Luokka 1: ristikko-40cm rataesteet, avoin 4v ja nuoremmat hevoset/ponit

1. Wolf - Fiktion Tuisku
Mystinen shettisvarsa ainakin mahtui ikärajoituksiin! Itsevarmaa tekstiä, luotto ainakin kohdillaan omaa ratsua kohtaan.

Olisin halunnut lyödä päätäni seinään verryttelyalueen nähdessäni. Facepalmasin (tai olisin tehnyt niin jollei se olisi näyttänyt järjettömän tyhmältä) ja totesin, etten haluakkaan osallistua. Minuuttia myöhemmin totesin, että haluan sittenkin osallistua. Sitten totesin, etten halua viedä hevostani noiden muiden joukkoon. Lopulta päädyin kuitenkin nuoren kisauraansa aloittelevan suomenpienhevoseni kanssa verryttelyalueelle, jossa muun muassa joku pikkulapsi juoksi shettisvarsansa perässä saamatta sitä kiinni. Kilttinä "tätinä" (kuten minua jälkeenpäin kutsuttiin...) nappasin ponin kiinni ja käskin tyttöä pitämään parempaa huolta ohjista. Noin kaksi minuuttia myöhemmin näin saman ponin juoksevan uudestaan vapaana - ilman ohjia. Tyttö sentään oli totellut käskyäni ja pitänyt hyvää huolta ohjista, muttei ponista.

Kun lopulta ensimmäinen ratsukko kuulutettiin radalle, rauhoittui meno verryttelyalueellakin. Kaikki katsoivat haltioituneina (tai vähemmän haltioituneina) kentällä viilettävää ratsukkoa joka pudotti esteistä suuremman osan kuin ylitti. Itsetuntoni kohosi taivaisiin muiden suorituksia katsellessani. Olin kouluttanut pikkuponini täydellisesti, se suoriutuisi varmasti noista esteistä helposti. Ja kuten oman suoritukseni jälkeen sain onnellisena todeta, hyvin oli mennyt. Puhdas rata, onnellinen hevonen ja iloinen ratsastaja. Mikä voisi tuoda paremmin palkintopaikan?

---
2. Fuyu - Fraasila's Stormy Wind


Luokka 2: 90cm rataesteet, erikoisesteet
1. Sofia Westerbacka - Mercedita
Ratsu reippaalta vähän luovempi ratkaisu heittäytyä makuulle hyvän radan päätteeksi.

Puristin rystyset valkoisina aitaa, joka erotti minut kentälle kiirehtivästä ratsukosta. Oli sanomattakin selvää, ettei hermoromahdus ollut kaukana. Sofia-neidin oli pakko olla hullu, viimeistään tämä tempaus sai minut asiasta täysin vakuuttuneeksi. Lähteä nyt vain ja ainoastaan kaiken maailman erikoisesteitä sisältävään luokkaan nuorella, ensikertalaisella pintabianilla, joka muutenkaan ei kuulunut tallin säyseimpiin hevosiin. Rutistin aitaa vielä hieman lujemmin ja se kiitti minua upottamalla viheliäisen tikun ihon läpi vasempaan kämmeneeni. Pahus! Mitä kaikkea vanha tallimestari joutuukaan kestämään. Happamin mielin suuntasin katseeni kentälle, jossa Sofia parhaillaan kannusti Merceditaa ensimmäiselle esteelle, pahaenteisen räikeälle portille.

Hetken verran minun teki mieli sulkea silmäni, mutta pakotin ne pysymään auki - ja onneksi tein niin! Dita ylitti portin niin kuin olisi hypännyt kilpaa koko ikänsä. Tästähän tulikin mielenkiintoista. Este esteeltä kivi sydämeltäni valui alemmaksi ja alemmaksi. Jospa tässä sittenkin kävisi vielä hyvin. Pinkkimusta okseri selvästi mietitytti Ditaa, eikä vähiten siksi, että sen alle oli pinottu heinäpaaleja. Tammalla oli selvästi aikomuksena kiitää suoraa päätä herkkukasojen kimppuun, mutta ihme kyllä se totteli ratsastajaansa ja tyytyi leiskauttamaan tämänkin esteen yli. Tuossa tammassahan on potentiaalia, tuumin hämmästyneenä. Tai, mikä todennäköisempää, sillä sattuu tänään vain olemaan poikkeuksellisen hyvä päivä.

Enää viimeinen este jäljellä ja tähän asti virhepisteet loistivat poissaolollaan. Aikaakaan ei ollut tuhlaantunut kohtuuttomasti, sillä Dita ei juuri ollut jäänyt epäröimään aikaisemmilla esteillä. Tästähän muodostui varsinainen jännitysnäytelmä, kenties vähän liiankin sykettä nostattava vanhan miehen sydänpololle. Viimeisenä oli kokeneen hevosihmisen näkökulmasta aivan naurettavan helppo, kutakuinkin vain muutamankymmentä senttiä leveä vesieste. Ei edes Ditan kaltainen keltanokka voisi pelätä tuollaista tekelettä. Ditahan sitä paitsi piti vedestä. Olin jo miltei varma meidän pintabianin voitosta ja ilmeestä päätellen taisi Sofiakin olla - mutta ikinähän ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuten tämäkin tarina opettaa. Dita lähestyi estettä varmasti Sofian ajaessa sitä eteen, vaan mitä sitten kävikään! Uskotko jos kerron, että velmu tamma kiersi esteen, heittäytyi kyljelleen vesilammikkoon ja alkoi piehtaroida? En uskoisi minäkään, ellen olisi omin silmin nähnyt. Sofia ennätti juuri ja juuri hypätä selästä pois. Naurulleni ei ollut tulla loppua, enkä tosiaankaan ollut ainoa yleisöstä, jolla oli vakavia vaikeuksia pitää naamansa peruslukemilla.

"Bertil, mitä siellä vielä kuhnailet? Tule heti auttamaan!" kuului raivostunut käsky kentän sisäpuolelta. "Uudet suitseni ovat aivan pilalla, ja kohta varmaan kallis upouusi merkkisatulanikin. Puhumattakaan tästä ihanasta Louis Vuittonin design-t-paidasta..."

---
2. Wolf - Zesty Memento Rewa
3. Fuyu - Tuikkor

4. Daniela Lavio (dior) - O.T. Captain
5. Fuyu - Saltgrass
6. Kolibri - Light as a Feather ox


Luokka 3: 50/110cm rataesteet, poni-hevonen pariluokka

1. Wolf - White Trash of Yeneva & taffel - So Cleverly Determined SU!
Onnitteluni maailman loistavimmasta ajatuksesta lyödä minut, sinut, Natsi ja joku random villiori samalle esteradalle...

Koska pitäähän kisojen järjestäjälläkin olla jotain hauskaa tehtävää kuin vain katsella ratsukoita, olin houkutellut taffelin mukaani hyppäämään kanssani pariluokassa. Omaksi ratsukseni olin valinnut nuoren connemaraorini, Trashin. Olin saanut myös valita taffelin ratsun ja kuinka ollakkaan, halusin hänen ratsastavan suloisella täykkäritammallaan Natsilla. Tai siis "suloisella", ainakin jos suloisen määritelmä lähentelee helvetistä kotoisin olevaa hevosen nahkaan pukeutunutta pirua. Kuinka ollakkaan, sain katua tätä päätöstä myöhemmin. Nimittäin taffel-rakas - vaikkei sitä hevillä uskoisikaan - laittoi minut hoitamaan Natsin kisakuntoon. Oman pikku orini suitsittaminen ei ollut se helpoin temppu, joten en saattanut edes jaksaa kuvitella Natsin hoitamista. No, tiedetäänpähän ainakin ketä syyttää näistä kaikista mustelmista.

Onneksi sain kuitenkin itseni pidettyä suht siistissä kunnossa ja ehjänä niin, että kehtasi vielä mennä kentälle. Ehkä Natsilla oli hyvä päivä tänään, tai ehkä se oli ollut vain väsynyt? Noh, oli miten oli, toivoin, että melko siisti (Natsin mittapuun mukaan) käytös jatkuisi esteilläkin. Kyseessä oleva rata ei nimittäin ollut mikään helppo, ainakaan kun kahden hurjapään oli tarkoitus hypätä sitä samaan aikaan. Omalta poniltani onneksi vielä toistaiseksi löytyy jarrut, mutta Natsista en ollut ihan niin varma. Noh, se oli menoa nyt.

Noin keskimäärin viisi minuuttia ennen luokan alkua (ja me oltiin tietysti ekat) tajusin, että hupsis, kaikessa siinä sähellyksessä olin kokonaan unohtanut Natsin martingaalin. Noh, eipä vaihtoehtoja juuri ollut. Tyrkkäsin oman ponini ohjat taffelin (jolla muuten oli hommaa Natsin paikallaan pitämisessä) käteen ja juoksin takaisin tallille penkomaan martingaalia... jostain. Lopulta löysinkin ja juoksin kuin salama takaisin kolmikon luokse. Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä peräti kaksi minuuttia ja nimiämme jo kuuluteltiin: "Ja ensimmäisenä luokan aloittavat Wolf kera nuoren orinsa White Trash of Yenevan, eli Trashin. Parina hyppää jo turhankin tutuksi tullut demonihevonen So Cleverly Determined SU!, eli Natsi omistajansa taffelin kanssa. Kuulemani mukaan molemmat ratsukot ovat tunnettuja katasrofiaineksestaan, vaikka henkilökohtaisesti veikkaan Natsia voittajaksi. Saa nähdä mitä tästä kerrasta tulee, pysyvätkö ratsukot omilla radoillaan vai mitä tapahtuu! Olkaa hyvät, Wolf ja taffel!" Kuulutuksen loppuun mennessä olin onnistunut kiinnittämään martingaalin ja hyppäämään ponin selkään valmiina ratsastamaan radalle.

Paitsi, että liikkeellelähdössä tajusin, ettei allani ollutkaan poni, vaan hevonen. Ilmeisesti myöskään taffelin päässä ei ollut liikkunut yhtään sen enempää kuin minunkaan, sillä sivulle katsoessani näin hänet Trashin selässä. Kiire oli ilmeisesti onnistunut hyvin sekoittamaan molempien päät, eikä kumpikaan ollut juuri ajatellut ratsaille noustessaan. Hyvä me! Ikävä kyllä meitä jo odotettiin kentälle, joten enää ei voinut perääntyä tai ehtinyt vaihtaa ratsuja, joten nyt oli vain mentävä sillä mitä oli. Natsi jo liikehti hyvin levottomana, eikä Trash näyttänyt juurikaan sen rauhallisemmalta. Jollain ihmeen tavalla onnistuin saamaan Natsin liikkeelle ja pikkuhiljaa laukkaan eteenpäin kohti ensimmäistä estettä. Sen yli päästiin vielä ihan nätisti, ainakin minun ja Natsin osalta, mutta tämän jälkeen minulta löytyy lähinnä sarja välähdysmäisiä muistikuvia. Ilmeisesti Natsi nimittäin ei pitänyt tyylistä, jolla laskeuduttiin alas esteeltä, vaan hurja kiitolaukka vaihtui sadasosasekunnissa hurjaksi pukkilaukaksi. Oikeaan suuntaan tosin, nimittäin kohti kakkosestettä. Kun sinne lopulta päästiin, ei Natsi enää ollutkaan hyppytuulella, vaan siitä lähdettiin sitten kohti kaverin rataa. Jotenkin olin tähän asti onnistunut vielä pysymään selässä ja kun sain itseni hallintaan, sain Natsinkin - tai siis niin ainakin luulin. Ehdin vilkaista viereiselle radalle, jossa Trash oli ilmaissut mielipiteensä suuren hurjan Natsin lähestymisestä sillä tyylillä, että ihmettelin melkein ääneen, miten taffel onnistui pysymään selässä asti. Loppujen lopuksi Natsikin innostui uudestaan, eikä me ikinä päästy ykkösestettä pidemmälle. taffel ilmeisesti onnistui hyppäämään peräti kaksi estettä ennen kuin Trash päätti suunnistaa kohti Natsin rataa - ilmeisesti oma estekorkeus houkutteli enemmän (tai sitten hyvännäköiset kukkakoristeet). Ennen kuin rata ehti näyttää ratsukaksikon toilailusta johtuen suunnilleen tulivuorenpurkauksen jälkeiseltä kraaterilta, päätimme yksissä tuumin keskeyttää kokonaan tältä kertaa.

Suorituksemme ei ehkä tällä kertaa ollut niinkään malliesimerkki, mutta hauskaa meillä kyllä jälkeenpäin oli. Lupasimme yhdessä, ettemme enää koskaan, KOSKAAN, osallistu mihinkään pariluokkaan tällä kokoonpanolla. Saapa nähdä pitääkö lupaus oma epäilykseni on, että ei. Ehkä ensi kerralla jopa päädymme oikeiden ratsujen selkään.


Luokka 4: korkeushyppy, aloituskorkeus 115cm

1. Fuyu - Fuzey Lodge Perfection
Paikallinen virtuaalihevostelija olikin ymmärtänyt jutun jujun!

"Voi on se kumma, kun ei tuo Fuyu noita hevosia osaa ostaa. Tuommoinen kaahottaja." - Naapuri Marjatta
"Komea värinen, mutta luonne ei taida helpoimpia olla." - Katsoja1
"Turhan paljon remmiä pistetty, ennen vanhaan riitti vain satula ja suitset, joskus ei ollut sitä satulaakaan. Eikä niitä suitsiakaan joskus." - Papparainen
"Melkonen pommi, tosi magee." - Jonkun teini-ikäinen kisahoitaja
"Toivottavasti selviää nyt tuosta, Lola on taas tuolla tuulella, eli melkoinen latvasta lahonnut. Ei tuu helppoa kierrosta." - Valmentaja
"Ohoh, ihme että ratsastaja pysyy kyydissä tuommoisissa loikissa." - Katsoja1
"Kuoppaan vain tuommoiset hullut hevoset." - Papparainen
"Ihme venkslaaja." - Teinin kisahoitajan kaveri1
"Siis ratsastajalla ei mitäänt taitoa, katsokaa nyt, ihan selvästi sahaa." - Teinin kisahoitajan kaveri2
"Tuo se lähelle, lä-hel-le. Idiootti, ei se voi ylittää puhtaasti sitä, jos päästät sen hyppäämään seuraavallekkin noin kaukaa. Noniin, lähelle! Noni hyvä, jotain ajatustoimintaa sentään..." - Valmentaja
"Nyt mä saan parhaan kuvan tästä! Kyllä ne ERJ:n laatiksen tuomarit jakaa avokätisesti pisteitä tästä kuvasta." - Paikallinen virtuaalihevostelija.
"No, nyt loppu Fuyulta usko hevoseen." - Naapurin Marjatta
"Meni pupu pöksyyn kun ei enää korkeemmalle uskaalla yrittää. Ei ihmekkään noilla "ratsastus"taidoilla" - Teinin kisahoitajan kaveri1

---
2. Wolf - Wolf Like Me KW


Luokka 5: 50cm maastoesteet, avoin poneille ja 5v nuoremmille/kisaamattomille hevosille

1. Fuyu - Fraasila's Stormy Wind
Turma oli selvästi kuullut viimeaikaiset uutiset sammakoiden vaarallisuudesta, joten ei ihmekään että se koki paremmaksi pelastaa sekä itsensä että ratsastajansa karmealta kohtalolta!

Turma oli varsin mielissään maastoestekierroksesta ja steppaili innostuneesti lähdössä. Kaikki muut meni hyvin, mutta vesieste... Vesiesteelle oli eksynyt muutama sammakko viettämään iltapäivää kivan vesilähteen luo. Kaikki olisi mennyt niin hienosti, jollei joku sammakko olisi juuri päättänyt ruveta liikuskelemaan johonkin vesiesteessä ja herättänyt Turman huomiota. Koko tamma sekosi, ei ole turvallista, siellä on jotain mikä elää! Turma pomppi silmät pyörien takajalkojen varassa ja painoi sen jälkeen täyttä laukkaa karkuun. Miten tää oli niin arvattavissa? Jos jokin asia voi mennä pieleen ja se myös menee pieleen. Vesieste loikattiin lopulta huuuuuuurjaaaaaaalla tiikerinloikalla, koska se oli niin pelottava. Kummallisesti selvisimme jopa maaliin.

---
2. Fuyu - Maya B


Luokka 6: 80cm maastoesteet, yörata

1. Kama - Sharku
Nokkelasti keksitty näkökulma! Mukavan erilainen teksti, metsässä viilettäessään ei tainnut kovinkaan moni tuumata mitä metsän asukit tsembaloista tykkäävät.

Haa! Piileskelen tuuheassa heinikossa mahdollisimman matalana. Pystyt punertavat korvani saattavat kyllä pilkottaa hieman lupiineitten lomasta. Tuijotan lahon puun juurella lyllertävää pikku hiirulaista vesi kielellä. Se mönkii apiloissa ja päästää välillä kimeitä vinkauksia. Tällä kertaa naapurin pahainen katti ei kyllä kerkeäisi apajille ennen minua...

Sitten maa alkaa äkisti jytistä ja tömistä. Saaliini nostaa viiksekkään nenänsä mullasta ja pinkaisee häntä ojossa onkaloonsa turvaan.
"Äääh ei kai taas!" parkaisen ja istahdan kylmään maahan surullisena. Nälkä kurnii mahanpohjassani niin, että olisin tehnyt mitä tahansa saadakseni kunnon mehevän hiiripaistin. Mutta mistä ihmeestä tämä tantereen tutina oikein tulee? Ravaa jolkotan sulavasti koivikon läpi ja keksin oikaista kapean hiekkatien poikki ojaan siemaisemaan kulauksen vettä.
"IIIK!" kiljahdan, kun olen melkein kuolla matkalla juomapaikalle! Hervottoman kokoinen kavio lähes liiskaa minut vasten santaa, ja valtavan olennon karhea häntä piiskaa naamaani lentäessäni kuperkeikkaa ojanpohjalle. Herran pieksut... Olin toki tavannut hevoseläimiä näillä nummilla aiemminkin, mutten kuuna päivänä tähän aikaan ? mitä ihmettä on tekeillä?

Kaviosta kolhun saanutta selkääni jomottaa vietävästi, mutta päätän silti ryömiä penkereelle katsomaan menoa. Juuri kurkistaessani tielle karauttaa toinen kauhea otus täyttä häkää ohitseni. Ja ne hullut hyppivät esteitäkin, vaikka on sentään hämärää! Nielaisen pelästyneenä. Mokomien kiusankappaleitten vuoksi en tänäänkään saanut herkullista iltapalaa... Tämän aion kostaa.

Kettumaisella oveluudella punon veret seisauttavan suunnitelman muonani säikäyttäneen hevosparan pään menoksi. Tunnen hevosten kulkeman reitin kuin omat häntäkirppuni, joten tiedän, että minun täytyy pitää kiirettä, jos haluan ehtiä radan loppupuolelle juuri parahiksi ennen ilkeää kauraturpaa. Niinpä suhahdan metsän lävitse ja sumuisen pellon laitaa hirmu vauhdilla. Lopulta löydänkin haluamani esteen luo. Se on tuuhean lehtevä risueste, jonka oksien ja vehreyden taa minä väen väkisin änkeän väijymään.

Odottelu tuntuu tuskastuttavan pitkältä. Moneen aikaan en kuule kavion jysäystäkään, ja alan jo luopua toivosta ? olinko arvannut ratsastustien väärin, entä jos ratsukot eivät laukkaisikaan tästä ohi? Viimein toivon pilkahdus kuitenkin saapuu. Ensin kuulen, kuinka hiekanmurut tien pinnalla alkavat vavahdella ja vesi pienessä lätäkössä lainehtia kuin Jurassic Parkissa. Sitten tarkkaavainen katseeni erottaa kesäyön hämystä ruunikon, virtaviivaisen hevosen.
"Ptruu Sharku!" kuulen ratsastajan komentavan. Naurahdan mielessäni, sillä hevonen ei tunnu olevan kovin hyvin hallussa ? se rymistele pusikkoestettä kohti aivan liian lujaa jykevistä pidätteistä piittaamatta. Ehkäpä kummallinen ratsastusajankohta hermostuttaa äkäistä hevosta vielä entisestään.

On niin vaikeaa koettaa pysytellä piilossa aloillaan, mutta se on välttämätöntä suunnitelmani onnistumiseksi. Vasta, kun hevonen ihmisensä kanssa ovat jo melkein risukon juurella, minä pomppaan lehdet kahahtaen ilmaan.
"Äää!" rääkäisee ratsastaja, kun hänen uljas ruskeansa hypähtää takajaloilleen kieltäytyen hyppäämästä ja kauhoo lujilla raudoitetuilla kavioillaan ilmaa. Hä hä hää! Seuraavalla kerralla saavat kyllä luvan katsoa, ratsastavatko toisen metsästysalueella ja vieläpä keskellä yötä!

---
2. Ibbe - Blaudomm DHF
3. Kolibri - TAL Ashwaq bint Thaqib
4. Cee - Wotan Raw

5. Daniela Lavio (dior) - HEY! Porsche
6. Noka - Awana Inez
7. Fuyu - Ivory Casimir
8. Fuyu - Japantown's Special

Loput tarinat

Luokka 1: ristikko-40cm rataesteet

2. Fuyu - Fraasila's Stormy Wind
Voi herranjestas, on se kumma ettei se Fuyu osaa valita niitä hevosia oikein vaan aina sattuu joku pässinpää sille mukaan kisoihin. Onkohan sillä yhtäkään tervejärkistä hevosta? Niin siinä käy kun ei ole varaa ostaa oikein koulutettuja ja hyvältä kasvattajalta tulevia hevosia, vaan itte pitää yrittää kouluttaa jostain teuraskaakin räsystä. Katto nyt tuotakin, painaa kun viimeistä päivää menemään pelkästään verryttelyalueella. Tapattaa vielä ittensä noiden kanssa. Jaahas, no nyt ne sitten tulee radalle. Saas nähdä soitetaanko ambulanssia vai hautausurakoitsijaa paikalle tämän jälkeen.
-
Tänään ei oikein ollut Turman päivä. Nuorukainen oli oikein pikkulapsikakarakiukku-tuulella ja mahdollisimman kiukkuinen ja prullinen. Turma kuitenkin kulki koko lämmittelyn niin kierosti ja mutkalla kuin vain ikinä pystyi ja teki kaikesta niin maan mahdottoman vaikeata. Koko homman huipesin juuri ennen omaa vuoroamme tuleva rodeokohtaus, jossa mätkäytettiin ratsastaja testaamaan lämmittelyradan pohjaa, joka ilmeisesti oli Turman mielestä niin ala-arvoinen, että ratsastaja piti pistää itse kokeilemaan sitä. Oli tipalla, että sain hiekat pois kisavaatteistani ja itseni puntattua takaisin selkään, jotta pääsin radalle. Turma kun oli kiva hepo ja tahtoi leikkiä hippaa...
"Prkln koni, jos nyt vielä jonkun konnankoukun keksi, saat kohta viettää ikäviä tunteja ratsastuskoulussa", mietin itsekseni ratsastaessa tammaa kohti rataa ja kiukkusin mielessäni Turmaa syvimpään loukkoon.
Monttu loksahti kyllä radan jälkeen kyllä auki, kun valuin alas selästä ja mätkäisin tamman ohjat kisahoitajan käteen. Turman tuuli oli ilmeisesti muuttunut ja tamma oli käyttäytynyt kuin pieni enkeli ja mennyt radan läpi nätisti. Vaikkakin kyllä vain ravissa, koska yritin pelata varman päälle jotten joutuisi putsailemaan hiekkaa kisakamoista, mutta ei sillä mitään väliä.

Luokka 2: 90cm rataesteet

2. Wolf - Zesty Memento Rewa
Rakas hermoheikko ponini. Voisitko, edes JOSKUS, hieman rauhoittua? Olisin erittäin onnellinen jos tekisit niin. KAIKKEA ei vain tarvitse pelätä. Ne esteet ei syö sua, ei vaikka olis minkä värisiä ja näköisiä. Niillä ei ole hampaita. Niillä ei ole käsiä. Ne ei liiku (paitsi tuulessa mutta sitä sä et ymmärrä). Ne ei vihaa pikkuponeja (eikä isompiakaan). Joten kiltti prinsessani, voitaisko tehdä sopimus seuraavia kisoja varten? Älä säiky, älä leiki idioottia äläkä kiellä joka ikisellä esteellä vaan koska se on vähän erilainen kun kotivalmennuksissa. Pliis.

3. Fuyu - Tuikkor
Nyt kyllä se perhanan ratamestari saa kuulla kunniansa! Tarvitse hevosia hengiltä pelotella mokomilla hirvityksillä. Purkaisi sen sisutusintonsa johonkin muuhun! Olipa hieno ratasuoritus meillä kun Tuikku kielsi joka toisen esteen ja yhdestäkin päästiin yli vasta kolmannella yrittämällä, kun se suorastaan silmiinsattuvan kirkas rykelmää muistuttava esteenkorvike oli Tuikun mielestä liian pelottava. Meille nauroi naurismaan aidatkin!

4. Daniela Lavio (dior) - O.T. Captain
Mä olin varmasti huvittava näky kun saavuttiin Kapun kanssa Häiriköiden pihaan. Mä tiesin kyllä, että me osallistuttiin erikoisesteisiin, otin sen takia Kapun ratsuksi, mutta en mä mitään tällästä odottanut. Toinen toistaan kirkkaaman värisiä, oudoimman muotoisia ja näköisiä esteitä pykättiin radalla parasta aikaa. Kapu - mun 18-vuotias kisaratsu - ei pelkää mitään, mutta mä huomasin senkin olevan vähän jännittynyt. "Älä huoli, et oo yksin" kuiskasin ruunan korvaan ja hieroin sitä rauhoittavasti otsaan. Sivusilmällä huomasin muidenkin ratsukkojen ihmettelevän rataa monttu auki. Pyöräytin silmiäni ja pudistin päätäni - nyt on aika ryhdistäytyä! Talliapurini Laura tuli mun seuraksi ja me alettiin laittaa Kapua kilpailukuntoon. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja ruunaparka olikin nopeasti valmis. Laura alkoi heti pelleilemään vieressä olevilla koristeilla, eikä ruuna välttynyt pinkeiltä ruusuilta ja neonkeltaisilta pinteleiltä.
"Hei, kun kerta koko rata on pelkkää pelleilyy, nii pakko meijänkin on olla! Ei me saada erottua joukosta!" Lauran suusta kuului. Niin, mä pelkäsin ettei meitä nähdä siellä, sen verran samaa näköö Kapussa ja esteissä oli tällä hetkellä. Rauhoitin lapsenmielistä Lauraa ja otin suurimman osan koristeista pois ruunapojalta ja lähdin vihdoista viimein radalle.

Kapun silmät pyörähti melkein ympäri kun me mentiin kentälle tervehtimään tuomaria. En voinu olla huomaamatta ettei niilläkään pysyny pokka. Väläytin pienen hymyn ja annoin pohkeet innokkaan ruunan kylkiin. Kapu lähti terhakkain askelin kohti ensimmäistä estettä, mutkalla olevaa neonvihreää ristikkoa. Kapu ei onnekseni tuntunut olevan yhtään hämmillään itse radalla, vaan suoritti sen puhtaasti niinkuin kunnon kisakonkarin täytyykin tehdä. Ainoastaan se viimeinen este tuotti minullekkin päänvaivaa. Suuri muuri - minun käsittääkseni - oli pykätty heinästä. Siinä oli pieni este alla ja korkeammalla este. Mä en ekaksi tajunnut, että pitääkö mun lähteä ylittämään estettä sieltä korkeuksista, eikä tainnut Kapukaan tajuta. Ruunahan siis pysähtyi, eikä suostunut liikkumaan askeltakaan. Katsomosta kuului muutama huuto, että esteen läpi piti mennä. Sitten vasta tajusinkin, että se oli radan pienin ja hullunkurisin este, piti mennä kahden esteen välistä. Ruunaparka käveli esteen läpi, ja saimme aplodit kun lähdimme kentältä.

5. Fuyu - Saltgrass
Rassen kanssa radan suorittamisessa ei ollut suurempia problemoksia, kun oriherran kanssa ensin päästiin sopuun siitä, että niistä esteistä mennään vain yli suurempia ajattelematta. Edes naapurin Marjatalla ei tämän hevosen mielenterveydestä ollut nokan koputtamista, mutta epäilikin, että tämä on vain lainassa tai sillä on ehkä lääkitys kohdillaan. Naapurilla on hieman omalaatuinen käsitys hevosten hankinnastani... Mutta rata oli karmaiseva, varsinkin se neonkeltainen möykky siellä, joka yliannosti radan värikirjon.

6. Kolibri - Light as a Feather ox
Mä diggaan nauraa ku sä duunaat sitä rataa
Voitsä tulla fiittaa mun estekisaa
Mä diggaan tästä ku sä hyppäät nii kömpelösti
Silloin rengaseste tuli ja sä kielsit, aah

Joten laita vaa ne normiesteet jemmaa
erikoisempi ja parempi ku muiden radat
Et nyt kuluta sun taitojas
Nyt säki voit rakastuu ratamestariin

Mut jos me ollaan ihan suoria
Ni muut, teiän pitäis jo oppia
Et jos se on pinkkivihree okseri
muistakaa ettei sitä tarvitse pelätä

Ja koska me ollaan konkareit toisenlaisii
nii sen takii te ootte niitä hienoi naisii
En oo kohta enää nii salainen
Koutsi huus jotain, mut mä missasin sen

Luokka 4: korkeushyppy

2. Wolf - Wolf Like Me KW
Päätin kokeilla uudella nuorella hevosenalullani jotain erilaista - nimittäin korkeushyppyluokkaa. Kokemus oli avartava, mutta ei niinkään mukava. Sen sijaan, että olisin saanut tehdä suorituksiani rauhassa, kuulin yleisön puolelta jatkuvaa arvostelua kovaan ääneen. Arvostelukohteiksi ei riittänyt vain hyppytyylini ("istuu satulassa kuin mursu", "voisi nostaa katseensa esteeseen eikä ponin niskaan", "kamalan löysät ohjat!"), vaan sen lisäksi myös nuori hevoseni ("mikä aasi tuo on?!", "toi kaakki ei kyllä hyppää kun 120cm. Jos se siis selviytyy tosta alotuskorkeudesta", "mä oon nähny paremmin hyppääviä shettiksiäkin!"). Nämä hevosalan ammattilaiset jakoivat mielipiteitään auliisti kyllä joka ratsukolle, mutta ihan varmasti rankimmalla kädellä minulle. Joo kiitos vain. Näytin kuitenkin niille ja selvittiin me korkeemmalle kun 120cm asti! Olin kyllä useammin kun kerran tehny mieli käydä lyömässä näitä ihania kommentoijia, mutta onneks sain hillittyä itseni.

Luokka 5: 50cm maastoesteet

2. Fuyu - Maya B
Mayan ekat maastoestekisat! Tamma oli alkuun kuin viilipytty, olihan kotonakin hypitty maastossa jotain pikkurunkoja ja muuta.
-
Mutta sit se kammotus. Siis auta armias, siinä oli heinäpaaleja. Kotonakin oon tommosia, mut ei niistä silloin pidä pomppia yli. Siis mä en niinkuin tajua näitä otuksia, jotka kiikkuu tuolla meijän selässä ja pistää tekemään jotain ihmeen sirkustemppuja. Mä en oo mikään koira, tehköön Walma ja Daalia ne temput.
-
Jep, Maya stoppas siihen paaliesteelle ja ei suostunut yli. Volttia ja taluttamista ja muuta, mutta aina vain se jymähti siihen. Jos yritti napakasti käskeä, niin jompi kumpi pää, joko keula tai persus, nousi ilmaan. Hienoa... Lopulta kylmästi kierrettiin koko este. Ja lopulta päästiin jopa maaliin.

Luokka 6: 80cm maastoesteet, yörata

2. Ibbe - Blaudomm DHF
Pimeä vaanii joka nurkassa. Sen mustat sormenpäät kutkuttelevat kevyesti, ja sen syvän harmaat jalat ovat juurtuneet maanpintaan. Kylmät väreet nostavat ihoni kananlihalle, ja ihmettelen lihanlaadun muutosta. Olen hevonen, en siipikarjaa! Puraisen ärsytyksestä kuolaimeen kiinni, ja suustani alkaa valua kuola. Hyi! Rentoutan suuni. Tekisi mieli syötävää, mutta, kuin ravihevonen startissa silmävermeineen, en näe mitään.

- Äiti, äiti, anna ruokaa, hörisen ja käännän päätäni osuen tutunturvalliseen nahkapintaan. *Että äidin jalka tuoksuu hyvältä*, myhäilen mielessäni yrittäen tavoittaa ihmisotuksen katsetta. Se ei kuule, eikä näe, ei edes höpise tyhjänpäiväisiä, kuten sillä on tapana. Visioin mielessäni kotitallin pienen apinapatsaan, jossa kolme ihmismäistä eläintä peittävät kukin yhden aisteistaan; jos puhetta voi kutsua aistiksi.

Laukaus kiirii ilmassa. Ai niin, mehän olemme maastoestekilpailuissa! Äkkiä, äkkiä: vipinää kinttuihin! Nostelen jalkojani kiireesti hytkyen kuin mustalaikukas lehmä laidunkautenaan. Minulla ei ole hajua minne mennä, enkä kuule mammani tuttavallisia ohjeita. Ravaan kuin kilpalaukkuri: epätasaisesti ja ihmeissäni.

Mitä? Erotan epämääräisen, pienen puunrungon, ja punnitsen vaihtoehtojani: hypätäkö vai pysähtyäkö? *Nyt kyllä hyppään*. Hops. Tömähdän alas kuin kuulanheittäjän kuula. Pellon ruhonjuurien sekaan maastoutunut hiekka pöllyää pilvinä, ja pienet hiekkapartikkelit ajelehtivat keuhkoihini. Röhisen. Edessä on toinen este, ja hyppään sen yli tahdonvoimalla. Hyp. Laskeudun siististi toiselle puolelle. Ehdin juuri ja juuri yskäistä hiekat pois, kun edessä on kaksi rengaskerrosta. *Johan esteet ovat tiiviisti.* Hoplaa.

Ajelehdin puunhavun löyhkään, ja totean olevani metsässä. Kolmen lankun korkuinen puuhökkeli odottaa minua kuin saalistaja kirkkaine hammasrivistöineen. Hopoti-hop. Liidän sekunnin murto-osan ilmassa ja kuvittelen olevani kaunis joutsen isoine siipineen. Kunnes putoan, ja nopeasti. Löydän itseni neljä jalan varasta, enkä ole kompastunut. Hienoa. Este toisensa jälkeen etenen. Hjop. Hijoplaa. Hophop. Hup. Hep.

Eteeni aukeaa portaat. Niiden päässä kiiltää valo, ja kuvittelen astelevani suuren Hevosjumalan syyliin. *Olen tulossa. *Ponnistan kolme porrasta kiireisesti, ja painan silmäni kiinni. Voin tuntea, kuinka pehmeä syli aukeaa minulle ja vastassa on yötuulessa keinahteleva hevosen turkki. Thumps. Törmään vinhoissaan huitovan pulskeaan mieheen. Unelmani pirstoutuu, ja hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi. Joku nappaa ohjistani ja kuulen kaukaisen huudon:

- HYLÄTTY! Syy: ratsukosta uupui ratsastaja.

Sieraimeni laajenevat. Ihoni menee hevosenlihalle kananlihan sijaan. Tärisen. Kenen nahkainen saapasta haistoin, jos se ei ollut ratsastajani?

3. Kolibri - TAL Ashwaq bint Thaqib
Yöllinen maastoesterata kisauraansa aloittelevan hevosen kanssa ei välttämättä ollut maailman paras ajatus, mutta päätin kuitenkin yrittää. Syteen tai saveen, ajattelin - ei siitä niin suuria traumoja voi jäädä! Allekirjoittaneella oli mukava olo olla, kollegoiden kanssa oli juuri otettu mukavat löylyt ja tsempattu toisiamme hyviin suorituksiin. Tunnelma oli kepeä, eikä kukaan ottanut tilaisuutta liian vakavasti.

Noh, vaikka minulla oli ihan hyvä olo, oli Assi asiasta aivan toista mieltä. Tamman jakeluun ei ollenkaan mahtunut se, että yöllä pitäisi lähteä maastoradalle. Kimo nuorukainen mulkoili minua ylimielisesti ja ilmaisi mielipiteensä asiaa kohtaan kääntämällä peränsä minua päin kun astuin sen karsinaan. Huokaisin syvään. Miksi olinkaan lupautunut tähän?

Tusina painokelvottomia sanoja ja kiivasta keskustelua myöhemmin olimme valmiina lähtöön. Lämmittely sentään sujui hyvin pienen alkukankeuden jälkeen, ja mielialani kohosi. Luotin tammaani - ehkä tästä sittenkin tulisi jotain. Mutta kuten pian huomasin, vanha sanonta pitää paikkansa; älä nuolaise ennenkuin tipahtaa.

Alkupuolisko radasta sujui hyvin. Assi oli virkeä ja täysillä mukana hommassa, ja saimme nauttia kesäisen Suomen kauniista maisemista. Vesieste hieman jännitti tammaa, mutta siihen oli tarjottu kiertotie, jonka käytin mielelläni. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta, joka sai tamman pois tolaltaan. Metsän reunasta ilmestyi hölmistyneen näköinen vanha mies kori kädessään. Assihan teki täyspysähtymisen, ja minä lensin komeassa kaaressa vanhan miehen eteen. Samalla kun Assi päätti siirtyä nauttimaan maukkaasta ruohosta, mies kysyi minulta: "Ai, eikö täällä järjestettykkään niitä perinteisiä keskiviikkoyön suunnistuskilpailuja?".

4. Cee - Wotan Raw
Meillä on mennyt Rallin kanssa viime aikoina esteradoilla oikein hyvin, ollaan saatu yhteistyö pelaamaan. Noh, sehän ei tietenkään riitä minulle. Päätin haastaa itseni ja keksiä Rallillekin jotain hiukan jännempää kuin ainaiset siistit ja tutun turvalliset rataesteet. Mehän sitten mentiin ja ilmottauduttiin Häiriköiden maastoestekisojen yöradalle! Ajatus yöradasta kuulosti niin mahtavan hienolta ja jänskältä, että totta puhuen en miettinyt koko hommaa sen enempää. Keskiyön aikaan päästiin sitten tositoimiin ja kuvittelin olevani "niin hyvin valmistautunut". Meillä oli nimittäin niin kaakki kuin ratsastajakin täynnä erilaisia heijastimia, mutta ei hyvää päivää - niistä mitään hyötyä ollut! Olisi ehkä voinut käyttää päätään - mitä hemmettiä teen täysin heijastetulla hevosella, kun niihin heijastimiin ei lankea valoa ei sitten mistään? Ensi kerralla voisi koettaa sytyttää lampun tähän tyhmään päähän ja suunnitella vasta sitten. Olo oli kuin joulukuusella ja ehkä meitä vähän tuijotettiinkin, mutta ainakin rata meni hyvin. Ralli hyppäsi juuri niin hienon varmasti kuin ennenkin, herraa ei pieni pimeys haitannut.

5. Daniela Lavio (dior) - HEY! Porsche
"Kuka ihme on keksinyt yömaastoesteet?" pyöri vaan mun päässä kun kiristin viimeisen kerran Patun satulavyötä. Yhtäkään kaatumista ei ollut vielä tullut pimeässä pellossa, josta olin kiitollinen. Tutkailin samalla Patua; se ensimmäinen kaatuminen saattaakin tulla meiltä. Hermoheikko ruunapoika heitteli päätään minkä kerkesi, innostuksesta ja pelosta. Maastoesteet on poitsun elämänilo, mutta pimeästä Patu ei niinkään pidä. Taputin ruunaa rohkaisevasti lavalle ja kipusin sitten selkään. Ratsastelin vähän ympyrää ja huikkasin heit muutamalle ratsastajalle.

Mustaa ruunaa tuskin näki pellolla, vielä vähemmän metsässä. Mulla ittellänikään ei oo mikään superhyvä näkö piemässä, joten mä kauhulla ajattelin, mitä tästäkin reissusta tulee. Saavuimme radalla ja annoin ruunalle pohkeet. Innokas ruuna lähti ponnekkaasti laukkaamaan ja ensimmäinen este tuli aivan liian nopeasti. Ruuna ponnisti liian läheltä, mutta onneksi pudotusta ei tullut. Seuraavalla esteellä onniti vähän paremmin, mutta kolmannella esteellä osuttiin. Se oli selvästi loukkaus ruunaparkaa kohtaan, sillä herra laittoi stopit heti päälle. Mä en saanut millään ruunaa enään liikkeelle, eikä tilannetta auttanut liian pirteä Laura, joka tuli ilosesti pomppien mun ja Patun luokse. Siitä se ruuna sydärin sai ja pian mä löysin itteni matalan puun oksalta ja ruuna laukkasi ties missä. Muutamia huutoja tuli pellon laidalta, taisi se ruunaparkakin löytyä. Mä hyppäsin niin kunniallisesti kun pystyin puusta alas ja menin hakemaan sen hermoheikon ratsuni. Pimeässä en nähnyt mustasta ratsustani kuin sun sukat ja piirron, sekä sen hullunkiiltoa täynnä olevat silmät. Meijän peli oli menetetty.

6. Noka - Awana Inez
"Hei prrrrt! Mikäs tuolla on? Ai kato tulikärpänen, vai miksikäs noita loistepyllysiä ötököitä oikein sanotaan? Oi kun makee! En edes muista milloin viimeksi olisin tollasia nähny. Ei kun hetkonen! Olisko ollu sillon ensimmäisellä ratsastusleirillä? Joo niin olikin! Oltiin yömaastossa ja siellä oli polun varsi täynnä noita ötököitä. Kyllä on hienoja! Ei mut perkules, pitää jatkaa matkaa! Missäs me nyt oltiinkaan? Niin joo este numero seiska! Öööh... Kummasta suunnasta me nyt tultiinkaan?"

7. Fuyu - Ivory Casimir
Vanha herrasmies Cassu pelasti päiväni olemalla ihana oma itsensä, siis ponikokoinen, ponimainen ja jarruton. Täytyy varmaan pyytää ensihuollossa, että vaihtavat tähän kunnolliset jarrut ja jarrupalat. Tässä kohdassa kuuluu nauraa. Hahahah. Joo ei ollut hauskaa, mutta väsyneenä naurattaa mikä vain. Rata meni vähän niin ja näin. Ori kaahasi kuin viimeistä päivää koko radan läpi, ei tarvinnut ainakaan olla kokoajan kannustamassa, että mennääs nyt. Onneksi Cassu kuunteli sen verran, että kääntyi oikeille esteille oikeissa kohdissa ja suunnilleen pysähtyi maaliviivan jälkeen. Mitään muuta ei itseasiassa jäänyt mieleen.

8. Fuyu - Japantown's Special
Hehehe, suorastaan humoristista pitää maastoestekisat keskellä yötä. Ensiapupolille tulee varmaan kävijätilastoihin iso pomppu tänään. Kiskoin muutaman kupillisen kahvia, muutamaa tuntia ennen kisaa ja kofeiinitabletinkin vielä, tämmöiset ajankohdat eivät ole normaaleja. Tomu vaikutti vireältä ja innostuneelta.

Radalla nähtiin mielenkiintoisia käänteitä. Milloin pelottava kivi polun reunassa tai jännittävä este, josta mentiin hurjalla loikalla yli. Valoja ei radalla ollut, mutta kuu valaisi jonkun verran ja muutenkin hämärään tottui melko helposti. Homma muistuttu suunnistusratsastuksen yösuunnistusta, tosin ilman heijastimia ja otsalamppuja. Yösuunnistuksessa vain ei saanut olla pakollisia hyppyjä. Mutta ihan mielenkiintoinen kokemus. Tomullakin tuntui olevan kivaa, vähän vaihtelua peruskehänkiertoon päiväsaikaan. Tuskin meistä kuitenkaan yöeläimiksi olisi...



kaikki sivuston materiaali © taffel, ellei toisin mainita
ulkoasu © femm