Viralliselta nimeltään Cherries Jubilee
Rodultaan new forest, sukupuoli tamma
Väriltään ruunikko; päässä tähti ja kuonopilkku, vtj:ssa ripaus valkoista
Korkeutta löytyy juuri sopivat 148cm
Kilpailutasoltaan helppo b & 80cm
Syntyi Ruotsissa 15.06.2007 kasvattajalle nimeltä Josefina Norling
Ikääntyy reaalisti, täytti 4-vuotta 15.06.2011

Omistajana 23.11.2014 alkaen taffel

Varustekaappi Kierretyt tapahtumat

Uusin päivitys kirjoitettu 03.12.2014.

15.11.2014 Rakas päiväkirja...

Nyt se sitten taisi löytyä, minun oma oikea My Little Pony! Sopivaa harrasteratsua tässä on etsiskelty jo hetken verran, mikään kiire ei kuitenkaan ole ollut sillä hakusessa on tietenkin se oikea, hevonen (tai poni) jonka kanssa viettää seuraavat 20 vuotta. Näitä ei ihan joka oksalla killukaan, sen voin sanoa.

Myynti-ilmoitusten selailu lienee varsin yleinen paha tapa, huikean paljon kivempaa se tietenkin on silloin kun voi ihan oikeasti miettiä olisiko juuri tämä tutustumisen arvoinen karvakorva. Alkuviikosta sain vähän puskaradion kautta vinkin nuoresta nyffitammasta, joku Ruotsista vasta kesällä Suomeen tuotu peruspullero. Tuonnin järjestäneessä perheessä oli ilmennyt hevosallergiaa joten ponin pitäminen ei olisi enää mahdollista. Kuvia ei tietenkään ollut saatavilla muuta joku hätäpäin illan pimeydessä viisi vuotta vanhalla Nokialla ikuistettu taideteos, muutkin kuvailut olivat vähän luokkaa "no se on vissiin ihan terve ja aika kiva ja kyl sillä jotain voi tehä". Aika houkuttelevaa mutta miksipäs en voisi mokomaa käydä vilkaisemassa.

Tänään sitten kävin sitä pikku palleroa vilkaisemassa ja olihan se aika kiva! Ensivaikutelma ei oikein vakuuttanut, karsinassa tamma näytti yrmyä naamaa jokaiselle ohikulkijalle vaikka omistajat vakuuttelivatkin ettei se mitään tee, kunhan poneilee. Siinäpähän se tosiaan sitten poneili, varusteet sain pukea ylhäisyydelle varsin kivuttomasti ja kentälle taluttaessa se vaikutti edelleen aika hajuttomalta-mauttomalta peruspullerolta. Ratsaille päästyäni oli meininki kuitenkin ihan toinen, vaikka Jubileeksi nimettyä nyhveröistä olikin jokusen kuukautta ratsastellut osaamaton varhaisteini, oli tammalla selvästi sellainen meininki päällä että kyllä mä osaan jos sä kerrot mitä tehdään. Hiukan se vierasti outoa tyyppiä mutta motivaatiota selvästi piisaa, toki sopivalla ponitamman kipakkuudella maustettuna.

Makustelen tässä nyt ensifiiliksiä pari päivää, käyn luultavasti vielä tulevalla viikolla kerran tai kaksi Jubileeta moikkailemassa ja päätän sitten mitä tehdään. Hyvältä vaikuttaa kuitenkin, sormet ristissä ettei eläinlääkärin tarkastuksesta löydy mitään ja meidän mahdollinen yhteiselo pääsisi tyylikkäästi alkuun!

21.11.2014 Niin terve kuin pieni poni vain voi olla!

Kävin maanantaina ja keskiviikkona vielä vähän rapsuttelemassa ja ratsastelemassa Jubileeta (jota olen alkanut jo kutsumaan Poniksi, Jukuriksi, Neiti Justinaaksi ja sitä rataa...) eikä neiti pyöreä ole kyllä muuttunut muuhun kuin entistä parempaan suuntaan. Keskiviikon köpöttelyissä se alkoi jo todella rentoutua ja olla vähän vastaanottavaisemmalla tuulella, enää en ollutkaan ihan niin kamala Vieras Tyyppi vaan pyyntöni kelpasivat vähän vähemmälläkin vastustelulla. Maanantain käynnillä sovittiin jo ostotarkastuksen järjestämisestä, torstaina Poni pyörähti klinikalla ja tänään myyjä soitteli tuloksista. Jaloista ei löytynyt muutoksia, taivutukset sujuivat mainiosti eikä eläinlääkäri löytänyt muualtakaan moitteen sijaa. Neiti Justiina julistettiin niin terveeksi kuin pieni poni vain voi olla! Hetken pohdinnan jälkeen sitten totesin, että mikä jottei, kirjoita myyntipaperit valmiiksi niin tulen sunnuntaina ne allekirjoittamaan ja tulevan ystäväni noutamaan.

Hiukan jännää, nyt se etsintä sitten päättyi ja ylihuomenna olen ihka oikeasti hevosenomistaja. Pitää huomenna vielä käydä viimeisillä varusteshoppailuilla ja järjestelemässä tallipaikka kuntoon niin sunnuntaita varten olisi sitten kaikki kunnossa. Jihuu!

23.11.2014 Tervetuloa kotiin!

Ihan tässä aikuista ihmistä meinasi jännitys vaivata The Päivän koittaessa! Kieltämättä jäi unet vähän lyhyiksi ja niiden levottoman muutaman tunnin jälkeen alkoi mahassa kipristellä ihan toden teolla kellon pärähtäessä herätyksensä. Ehkä se kuitenkin on ihan hyväksyttävää, onhan oma hevonen ja toivottavasti pitkäaikainen ystävä aika iso juttu.

Laskin minuutteja koko levottoman aamun, olisin voinut lähteä hakemaan Ponia vaikka heti herättyäni mutta puhe oli, että tapaisimme tallilla vasta kahden aikoihin. Vaan niin vaikealta kuin odottelu tuntuikin koitti se lähdön hetki viimein, kurvasin kotipihasta Prinsessan tulevan kodin kautta hakeakseni vuokratrailerin ja siitä se jännittäminen vasta tosissaan alkoikin kun lähdin kiskomaan tyhjää koppia muutaman tunnin matkalle. Onneksi arvon lemmikkiponi sentään löytyi suhteellisen läheltä, miten tuskaa olisikaan ollut ajella toiselle puolelle Suomea hakemaan mokomaa!

Varttia vaille kaksi parkkeerasin yhdistelmän tallin eteen ja koitin hillitä innostustani pihaan hypätessäni. Askeleet talliin tuntuivat varsin keveiltä ja meinasin purskahtaa kunnon "siinähän se minun ihan oma poni onkin!"-hepuliin kun heti oven avattuani kohtasin Ponin käytävällä lähtöä odottelemasta. Allekirjoitin paperit hiukan epävakaalla käsialalla, suoritin maksun nettipankissa ja sitten olikin jo aika kerätä kimpsut, kampsut ja Poni kotimatkalle. Koko naaman halkaiseva aurinkoinen hymy ei ottanut laantuakseen kun pakkasin myyjien apuna tamman varusteita autoon; en voinut olla hokematta mielessäni sitä faktaa, että tässä sitä vaan valmisteltiin lapsuuden unelmaponia jotta se voisi kohta tassutella koppiin ja aloittaa loppuelämänsä mittaisen matkan seuralaisenani. Myyjäperhe hyvästeli tamman, talutti sen traikkuun ja auttoi pistämään kopin matkakuntoon. Nopeasti sovimme vielä jatkon yhteydenpidosta ennen kuin huikkasimme hyvästit joiden jälkeen saatoin käynnistää auton ja lähteä ehkä elämäni onnellisimmalle kotimatkalle.

28.11.2014 Sillä on tosiaan päässä vikaa joka tätä keliä rakastaa...

Ah tämä Suomen talvi! Joulukuu kolkuttelee ovella ja lunta on tällä hetkellä maassa, öö, ei yhtään. Jos erehtyy asvaltilta, laatoitukselta tai muuten vain tiukaksi tampatulta pohjalta sivuun kuuluu märkä SLURPS ja kumpparit on napakasti nilkkaa myöten kurassa. Hurraa. Vilukissana mulla ei toki ole juurikaan valittamisen aihetta, vaikka ulkona onkin oikeastaan poikkeuksetta nihkeän kosteaa on siellä myös sen verran lämmintä, että naama ei jäädy villeimmilläkään maastolenkeillä, sormet eivät kohmetu pidemmissäkään treeneissä eikä edes tarvitse ottaa pukeutumisneuvoja eskimoilta. Siispä ei muuta kuin tyylitietoisen ratsastajan kurahaalarit päälle ja tallille, kai niistä kilometrikinoksista ehditään nauttia ja "nauttia" joku toinenkin talvi...

Jubjub on tässä vajaassa viikossa alkanut selvästi jo kotiutumaan. Tarhassa se tekee muille selväksi, että nyt on mun ruokailuvuoro ja tallissa se tekee kaikille selväksi, että tää on mun boksi. Ainakin siis yrittää tehdä selväksi, aika nöyrää ponia siitä tulee heti kun hampaiden narskutteluja ei huomioi vaan kävelee reippaasti surman suuhun. Prinsessa on myös pikkuhiljaa myöntänyt etten ihan niin kamala hyiolkoonvieras ihminen olekaan, tämä on tehnyt meidän ratsastuskerroistakin huomattavasti mukavampia kun ensimmäistä puolta tuntia ei tarvitse kuluttaa keskusteluun jonka pääaiheena on "onx ihan pakko".

Kun meillä kerta on tämä alku lähtenyt näin kivasti rullaamaan, on sitä vähän tullut jo mietiskeltyä tulevia kisoja ja muita kissanristiäisiä mihin voisi lähteä... Ja hevosystävällinen hevosenomistaja täällä moi, me lennetään sunnuntaina Walesiin! Anfarwol Acres järjestää lähes koko joulukuun ajan kaikkea ihanaa tapahtumaa ja tallin omistaja sandi lupasi majoittaa meidät Jubjubin kanssa mestoille. Vähän ehkä hätiköity päätös päräyttää ensimmäisen viikon jälkeen seuraavaksi kolmeksi viikkoa jonnekin uppo-outoon maahan ihan vaan kisojen perässä mutta noh, miksikäs ei... Olkoon se sitten minun joululahjani. Innolla kyllä odottelen reissua ja valmistelutkin ovat tietty jo kovassa vauhdissa, kohtahan tässä on jo lähtöpäiväkin käsillä. Toivottavasti myös arvon neiti Justiina osaa ottaa pienestä reissusta ilon irti ja meidän toistaiseksi lyhykäisen yhteiselon alku ei järky vaikka se aloitettaisiinkin pienellä kisarundilla!

03.12.2014 Maailmanmatkaajat

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin heti aamuyöstä lentelemään kohti Walesia, samana iltana Jubjub jo mutusti heiniään lainakarsinassa sen näköisenä kuin koko lentohässäkkää ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Maanantaina heräsin ihan kukonpierun aikaan kävelyttämään Ponia ja varmistamaan, että se oli palautunut matkustamisesta hyvin. Neiti olikin oikein reippaalla tuulella joten hyvällä mielin suunnistettiin sitten päivemmällä kouluradalle, josta pokattiinkin ekasta luokasta neljäs sija ja toisesta luokasta toinen! Jubjub sai palkinnoksi maailman söpöimmät pupuhuovat, toinen vielä kivasti meidän väreihin sopiva sininen eli se pääsee varmasti estekäyttöönkin vielä joskus.

Eilen tiistaina olikin sitten vähän vauhdikkaampi päivä, meinaan luvassa oli pariponiravit! Olin napannut matkaseurakseni ystäväni Lotan joka sai luvan hoitaa myös sen parin virkaa meidän poniraveissa. Jubjub oli ihan tohkeissaan kaikesta pinkkiydestä ja pörröisyydestä, puhumattakaan siitä hälinästä mikä kilparadalla vallitsi! Askellaji ei ihan tahtonutkaan pysyä ainakaan kovin puhtaassa ravissa, mutta pukkisekoilut eivät juuri menoa hidastaneet vaan neiti kouluponi kiskaisi meidät upeasti toiselle sijalle!! Näistä kisoista me saatiin ihan maailman söpöin vaaleanpunainen sydänruusuke, rakastan sitä niiiiiin paljon. Palkintoharjasettikin oli onneksi pinkki, järjestäjä selvästi ymmärtää mitä prinsessaponi tarvitsee!

Tänään pidetään lepopäivää kun tarjolla ei ole mitään Jubjubille sopivaa häppeninkiä. Aamulla kävin ratsastelemassa sen kentällä kevyesti, illalla ajattelin käydä vielä lyhyellä maastolenkillä jos saan Sandin meille matkaoppaaksi. Nyt kun ei itse tarvitse keikkua ponin selässä (tai perässä), ollaan me Lotan kanssa ehditty seurata muita kisoja - Anfarwolissa järjestetään näiden joulukuun 21 päivän aikana kolmen lajin kisat joka päivä, wau! Koska ihan kaikkialle ei ehditä, päätettiin me Lotan kanssa jättää tämän päivän estekisat väliin ja sen sijaan käydä katsomassa lännenratsastusta ja - awwwww! - ponilaukkoja. Ponilaukoissa olikin kunnolla menoa ja tunnelmaa kun siellä kisattiin joku arvolähtökin. Ihan maailman söpöintä kun pienet pyöreät ponit rynnisteli isoina laumoina rataa ympäri ihan täyttä häkää! Tuliskohan Jubjubistakin hyvä laukkaponi...?

Pari päivää tosiaan vasta vierähtänyt, mutta tänne on kyllä ollut helppo kotiutua ja tehdä olonsa mukavaksi! Vielä on paljon puuhaa jäljellä, huomenna me lähdetään illalla hakemaan joulukuusia paikallisen kylän torille, perjantaina on vuorossa näyttelyt, lauantaina estekisat... Sunnuntaina taas meillä vapaapäivä, pitänee ehkä linnoittautua taas ponilaukkaradan varteen koko päiväksi koska silloin vuorossa on max 114cm korkeita poneja! Päästäisiköhän Sandi meidät joku päivä ennen tai jälkeen laukkakisojen radalle vähän kaahailemaan, hih...